Oulun henki koettelee Lissabonia

Mun viime päivät on menneet vauhdikkaasti Helsingistä käymässä olevien Japen ja Santun kanssa. Oon tietenkin ollut taas intoa täynnä saatuani vieraita ja ehdin sopivasti parantuakin siihen mennessä. Tässä vähän välikoostetta meidän kommelluksista.

Reissu alkoi hauskasti, kun halpa hostellihuone osoittautui eeppisen kauheaksi homeluolaksi, joka näytti olevan entinen kylpyhuone. Pojat vietti siellä hengitystä pidätellen ensimmäisen yön, jonka jälkeen ne sai onneksi vaihdettua edes vähän parempaan huoneeseen.

Ekana iltana katseltiin maisemia ja auringonlaskua näköalatasanteella. Meillä näytti olevan vähän erimielisyyksiä siitä onko kylmä vai lämmin.

Bongattiin Lissabonin Pantheonin eli ison kirkon porrastasanteelta pikkupojat pelaamasta jalkapalloa.

Yhdellä ravintolalla oli lintuja lemmikkeinä ovensuussa.

Maisteltiin paikallista erikoisuutta nimeltä olut. Sitä löytyy täällä aina 0,25 litran minipulloista litran pulloihin.

En ollut ennen tiennyt, että lahdenrantaa pitkin menee keskustasta (tasainen!) tie suoraan Belémiin. Yksi päivä vuokrattiinkin pyörät ja rullailtiin niillä sinne. Pari kilometriä ku malttaa väistellä ihmisiä, niin saa loput rälläillä ihan rauhassa pitkin pyöräkaistaa. Oli hauska päästä hurjastelemaan pitkästä aikaa!

Belémissä pakotin seurueen joksikin aikaa katselemaan hienoa laivaa, joka saapui koko ajan lähemmäs. Onneksi kaverit on jo tottuneet mun älyttömyyksiin.

Käytiin lounaan jälkeen onkimassa Pastel de natat kitaa kohti ja kyllähän ne maistui. Kanelia ja tomusokeria päälle.

Jossain kohtaa pyöräilyä jopa satoi muutaman pisaran verran, mutta lopulta päivä ryhdistäytyi ja näytti kauniimman puolensa. Japekin uskalsi tuona päivänä luopua piposta ja kuoritakistaan.

Torstaina ja perjantaina keskustassa juhlittiin diktatuurista vapautumisen 40-vuotispäivää eli 25.:ttä huhtikuuta. Yhtä aikaa oli myös mielenosoituksia, sillä monien mielestä vapauden vuosikymmenten jälkeenkään Portugali ei ole siinä tilassa kuin ne sen haluaisivat olevan. Talous ja politiikka pännii ihmisiä ja hallitus saa kuraa niskaan. Useat kuitenkin juhlistivat vapautta kantamalla neilikkavallankumouksen nimen mukaisesti punaisia neilikoita mukanaan. Kaupungin pääaukiolla oli juhlakonsertti ja suuri ilotulituskin.

Tänään oltiin puistopiknikillä ja mulla oli näköjään suuri tarve esitellä mun leivänpalasta.

Illalla taas tutustuttiin portviiniin. Nyt yhteiskohellus jatkuu vielä muutaman päivän. Huomenna on luvassa ainakin surffaustunti, muuten suunnitelmat on auki. Sunnuntaina tulee vielä koplan kolmaskin jäsen Annika tänne. Yli puolet meidän Helsingin Oulun edustustosta valloittaa siis yhtä aikaa Lissabonia! 

Parempi jäät hatussa kuin savumerkkejä korvissa

Oon jo saanut kuulla kommentteja siitä, että opiskelenkohan täällä ollenkaan kun blogi on kohta matkustelu- ja biitsikuvista jumissa. Vastaus on: enpä juuri! Osittain syynä on se, ettei mun anneta opiskella. Kaksi kurssia viidestä on edelleen alkamatta ja parissa muussa suurimman osan työmäärästä voi tehdä vasta kurssin loppupuolella, koska esseissä pitää hyödyntää kurssin aikana opittuja teorioita. Muutaman tekstin ja esitelmän oon jo onnistunut vääntämään, mutta täytyy sanoa, että aika vähällä oon päässyt tähän mennessä. Toukokuussa lieneekin sitten edessä pieni katastrofi opiskelujen suhteen. Muun muassa siksi että:

Tänään ja eilen jo surullisenkuuluisaksi osoittautunut kehitystutkimuksen kurssi sai taas uusia käänteitä. Saatiin eilen sähköpostia, että kurssi päätetään vihdoinkin parin-kolmen kuukauden vääntämisen jälkeen potkaista käyntiin – huomenna! Kurssin tapaamispaikka kuulemma ilmoitetaan huomisen keskipäivällä. Tämä huominen oli sitten tänään, mutta kuinka ollakaan: saatiin pari-kolme tuntia ennen kurssin alkamista (...osaa 5?) sähköpostia, ettei yliopistolla olekaan vapaita tiloja, joten kurssi alkaakin  – tattadadaaa – vasta viikon päästä. Tuotakaan asiaa ei varmaan olisi ollut mahdollista miettiä aikaisemmin. Jälleen kerran säädön ja suharoinnin määrä laittaa hiljaiseksi pienen ihmisen!

Toinen hauska juttu kurssiin liittyen on, että proffan sähköpostin mukaan pidetään maanantaisin aina kahden tunnin luento – tai sitten neljän, jos opiskelijat niin toivoo. Voipa kuitenkin olla, ettei herra rohvessori tullut ajatelleeksi, että 20 tuntia luentoja kahden tunnin viikottaisilla tapaamisilla tarkoittaisi, että oltaisiin luennoilla vielä melkein heinäkuussakin. Lukuvuosi nimittäin loppuu opetuksen puolesta jo toukokuun lopussa.

Tässä kohtaa ei voi muuta kuin todeta, että jäitä hattuun ja hattu pakastimeen.

Pääsiäispupu ja muuta eläinseuraa

Oon ehtinyt olla jo viikon enemmän tai vähemmän kipeänä, mutta viime päivinä oon onneksi päässyt jo haistelemaan raikasta ulkoilmaa pari kertaa ja tekemään vähän pääsiäisjäyniäkin.

Anna Saksasta pyysi mua viettämään 'perhepääsiäistä' sen ja sen vierailemassa olevan äidin kanssa. Värjäsin ja koristelin siellä (ainakin muistinystyröideni mukaan) ekaa kertaa elämässäni kananmunia ja se oli tottakai huippua. Korvasi hyvin menetetyn suklaamunien etsinnän. Koristelu oli niin tyhmänhauskaa, että sen vois ottaa ensi pääsiäisenä uusiksi! Annan äiti oli myös askarrellut meille pääsiäiskorit ja täyttänyt ne herkuilla. Ihana ajatus :)

Muu aika tällä viikolla on mennyt neljän seinän sisällä lukuun ottamatta paria minikävelyä lähialueilla. Katti ja puruluita kaipaava vuffe on pitäneet mulle seuraa (hyvässä ja pahassa). Tiistaina ja sunnuntaina saan tänne onneksi kavereita myös suoraan Suomen eteläisimmästä pääkaupungista.

Jotta ei unohtuisi tämän olevan pääasiassa lemmikkiblogi:

 Hauva on siis kasvanut ja katti väijyy entiseen malliin. Päivän hyvänä uutisena myös hieman masentuneen oloinen pääsiäispupu sai tänään itselleen possuystävän, mikä piristi jänön mieltä kovasti.

Fadon ja saudaden säveliä

Tänään kerron vähän portugalilaisesta kansallismusiikista fadosta sekä siihen kiinteästi liittyvästi tunteesta saudadesta. Fado on 1820-luvulla syntynyttä kaihomielistä musiikkia, jota alun perin laulettiin kaduilla, tavernoissa ja bordelleissa. Musiikki oli erityisen suosittua merimiesten keskuudessa. Perinteisesti toteutettuun fadoesitykseen kuuluu yksi laulaja ja taustalle säestämään portugalilainen, kaksitoistakielinen kitara sekä akustinen kitara. Sana fado tarkoittaa suomeksi kohtaloa.

Fadolaulajien kuvia talon ulkoseinällä Mourariassa, Lissabonissa

Prostituoituna toiminut Maria Severa (1820-1846) oli ensimmäinen varsinainen naisfadolaulaja. Hän toi valovoimaisella esiintymisellään musiikkilajin myös yläluokkaisten suosioon. Kaikista tärkein fadohahmo Portugalissa on kuitenkin Amália Rodrigues (1920-1999), jota kutsutaan fadon kuningattareksi. Amalian suosiota kuvastaa hyvin se, että laulajattaren kuoltua maassa pidettiin kolmen päivän virallinen suruaika. 

Fadograffiti Lissabonissa. Vasemmalla fadista Maria Severan kuva.

Fadossa olennaista on tunteiden voimakas ilmaisu laulettaessa. Musiikissa ovatkin läsnä vahvat tunteet kuten kaipaus, tuska ja mustasukkaisuus. Iloisemmän sävyisissä fadokappaleissa taas lauletaan ilosta, onnesta ja rakkaudesta. Kaikista tärkein tunne on kuitenkin Portugalin kansallistunteeksikin kutsuttu saudade, jota vastaavaa tunnetta ei esiinny muissa kulttuureissa. Saudade on eräänlaista kaihoisaa kaipauksentunnetta menneestä ajasta, joka ei ehkä koskaan palaa. Kaipauksen lisäksi siihen sekoittuu myös onnentunnetta ajoista, jotka kerran olivat hyviä ja onnellisia.

Alkuperäisissä fadolyriikoissa merille lähteneet miehet laulavat koti-ikävästään ja kaipuusta rakkaidensa luokse. Kotiin odottamaan jääneet naiset taas kertovat yksinäisyydestään ja surullisesta kohtalostaan. Iloisemmansävyisissä fadoissa lauletaan muun muassa rakkaudesta ja kiintymyksestä kotimaahan Portugaliin sekä usein myös pääkaupunkiin Lissaboniin.

Graffiti Lissabonissa

 Lissabonissa on lukuisia fadoravintoloita ja monissa muissakin ravintoloissa on silloin tällöin fadoesityksiä. Suurimmat fadoalueet ovat kaupunginosat Alfama ja Bairro Alto. Helpoiten fadoa löytänee kun kiertelee alueilla samana tai edellisenä päivänä ja etsii fadokylttejä ravintoloiden seinustoilta. Joskus fadopäivällisille tulee tehdä etukäteen varaus ja loppusumma voi osoittautua aika hintavaksikin erityisesti turisteja houkuttelevissa paikoissa. Budjettimatkaajat voivat myös vaellella alueella kymmenen aikoihin ja tuurilla saada paikan ravintolasta päivälliskattauksen jälkeen, jos vapaita paikkoja löytyy. Fadoesityksen aikana ovea ei kuitenkaan yleensä avata, joten laulua kuullessaan joutuu odottamaan seuraavaa taukoa. 

Ana Laíns Alfamassa, Duetos da Sé -nimisessä ravintolassa (suosittelen!)

Ensimmäistä kertaa fadoesitystä seuraavan on tärkeää tietää paikallinen sanonta: “silêncio que se vai cantar o Fado”. Se tarkoittaa "hiljaisuus, fadoa lauletaan". Käytännössä tämä merkitsee, että fadon aikana on epäkunnioittavaa puhua, tai edes kuiskata. Olen ollut kolmesti katsomassa fadoa ja yhden kerran ovella seisoi topakka herrasmies, joka huusi kuuluvaan ääneen "Silêncio!" jokaisen yleisöstä kuuluvan kuiskauksen jälkeen. En siis suosittele uhmaamaan tätä sääntöä.

Fadolaulaja ja kitarat Lagosissa. En harmi kyllä saanut koskaan selville fadistan nimeä.

Tässä muutama Youtube-esimerkki fadokappaleista:

Amália Rodrigues - Canção Do Mar (surumielistä fadoa)
Amália Rodrigues - Uma casa portuguesa (iloista fadoa)
Deolinda - Fon-Fon-Fon (iloista, modernia fadoa)

Mariza - Chuva (tämän hetken suosituin fadolaulaja)

Ana Laíns - Alfama (kappale kertoo Alfaman kaupunginosasta)

Cesária Évora - Sodade (fadoa sekoitettuna kapverdeläisrytmeihin)

Lunttilaput: Wikipedia, Pääkaupunkiseudun kirjasto - HelMet

Lagosin unelmamaisemat ja reissuvinkkejä Portugalissa

Joko kerroin, että Lagos on ihana? Paras osa kaupunkia on ehdottomasti punertavat ja vihertävät kalliot, jotka kukkineen ja seikkailupolkuineen vei ainakin mun sydämen hetkessä. Kallioiden välissä on kymmenen pientä tai pienenpientä rantaa, jotka ainakin näin huhtikuussa olivat bikinisäästä huolimatta rauhallisia. Löytyy keltavalkoista hiekkaa, auringonpaahdetta, aaltojen loisketta, varjoa kallion laidalta ja vähän simpukankuoriakin. Tässä kuusitoista syytä siihen miksi Lagos on lomataivas.

Ihan vain siltä varalta, että näet jo päiväunia joko Lagosista tai jostakin muusta Portugalin osasta: Lagosiin pääsee vajaassa neljässä tunnissa Lissabonista joko bussilla (esim. www.eva-bus.com tai www.rede-expressos.pt) tai junalla (www.cp.pt). CP:n sivut on tosin aika hämmentävät eikä monesti näytä kaikkia tarjolla olevia yhteyksiä, joten helpommalla saattaa päästä lampsimalla suoraan lippuluukulle. Hinta Lissabonista Lagosiin on vain parisenkymppiä yhteen suuntaan. Alennuksia saa joskus opiskelija- tai eläkekortilla, joskus iän mukaan ja joskus varaamalla kampanjaliput netistä. Manner-Portugalissa ei ilmeisesti ole kovin paljoa lentokenttiä, mutta Lissabonin lisäksi ainakin Portossa eli pohjoisessa ja Farossa eli etelässä on kentät. Saarille eli Madeiralle ja Azoreille on myös omat lentoyhteytensä. Portugalin oma lentoyhtiö on TAP Portugal, jolla pääsee myös Helsingistä suorilla lennoilla Lissaboniin, mutta muitakin vaihtoehtoja löytyy. Jos on reissumieltä veressä, Portugaliin pääsee myös Espanjan kautta kaikilla edellä mainituilla liikkumismuodoilla. Reissurotta suosittelee!