Hyvän suunniteltu on puoliksi tehty vai parempi myöhään kuin ei milloinkaan?

Viime päivinä oon erityisesti kiinnittänyt huomiota erilaisiin tapoihin ja tyyleihin hoitaa asioita täällä ja vähän muuallakin. Jälleen kerran oon pohtinut ristiriitaa siitä, miten toisaalta tuntuu mahtavalta, että täällä asioihin suhtaudutaan usein huolettomammin ja joustavammin, mutta toisaalta välillä tuntuu, että mikään ei mene helpoimman kautta.

Portugalilaismies grillaa sardiineja ravintolansa ovella

Maanantaina menin käymään yliopiston kansainvälisten suhteiden toimistossa hakemassa opiskelijakortin ja läsnäolonleimauskortin. Saatiin läsnäolokortit vasta nyt kun luentoja on ollut jo kolme viikkoa ja oon muutenkin käsittänyt, ettei opettajia juuri edes kiinnosta seurata järjestelmää. Vaikuttaa siltä, että joku ylemmässä portaassa on tehnyt hienon suunnitelman leimauslaitteista ja -korteista ja hankkinut vermeet, mutta lopulta ketään ei kiinnosta käyttää niitä. Periaatteessa luennoilla on 80 prosentin läsnäolopakko, mutta en tiedä seuraako kovinkaan moni opettaja sitä oikeasti.

Pastellitaloja Cascaissa

Joka tapauksessa, kysyin samalla miten pääsen helpoiten lääkäriin, koska olin ollut jo kolme viikkoa flunssassa ollen vähän väliä uudestaan kuumeessa. Aluksi toinen työntekijä sanoi, että "tässä teille annetussa vihkossa kerrotaan siitä tarkemmin" näyttäen vihkoa. Se avasi vihkon, jossa luki, että lääkäriä tarvitessasi tule käymään kansainvälisessä toimistossa, niin teemme kaiken voitavamme auttaaksemme. Hauska tilanne :D Sen jälkeen toinen työntekijä alkoi auttaa mua. Se kertoi, että tilanne on nyt vähän hankala, koska aikaisemmin meidän yliopiston opiskelijat käytti toisen yliopiston terveydenhoitopalveluita, mutta sopimus ei ole enää voimassa. Meidän yliopistolle taas ollaan järjestelemässä omaa vastaanottoa, mutta se on vasta rakennusvaiheessa. Tällä hetkellä opiskelijaterveydenhoitoa ei siis ole, joten pitää käyttää joko julkisen tai yksityisen puolen palveluita. Se selvitti mulle tosi avuliaasti missä on mun lähin terveysasema ja sairaala, mutta siitä alkoikin taas pieni säätöoperaatio.

Vieras katti katsoo sen verran vihaisesti, että olin onnellinen, että lasi oli välissä

Terveysaseman nettisivuilla ei kerrottu sen aukioloaikoja eikä sitä voiko sinne mennä ilman ajanvarausta. Selvittääkseen nämä kaksi kysymystä koordinaattori soitti kuuteen eri numeroon ja puhui ainakin seitsemän eri henkilön kanssa. Lopulta aukioloajat selvisi, mutta ajanvarauskysymykseen saatiin vain vastaus, että luultavasti sinne pitäisi olla aika. Sairaalan päivystykseen mentäessä taas pitäisi odottaa nelisen tuntia vuoroaan, koska kiireettömille tapauksille annetaan vihreä ranneke, mikä tarkoittaa, että pääsee maistamaan jonon häntää. Yksityisen puolen suhteen mun taas olisi tietenkin pitänyt selvittää mitä mun vakuutus korvaa ja onko niillä sopimus tiettyjen sairaaloiden kanssa.

Graffitikatti sen sijaan laulaa: Don't worry, be happy

Lopulta totesin, että katson vielä sen päivän millainen olo ja menen seuraavana päivystykseen, jos on edelleen kuumetta. Onnekkaasti mulla onkin ollut sen jälkeen vähän parempi olo (jippii!!) ja jos hyvin käy, vältän lääkärireissun. En voi väittää, että lääkärille meno motivoisi noiden vaiheiden jälkeen. Kaikki on totta kai aina hankalampaa kun on ulkomaalainen eikä tunne paikallisia systeemejä. Oletettu viiden minuutin toimistossa käynti vaihtui kolmen vartin käyntiin, mistä mulla on kokemusta monessa suhteessa jo muutenkin.

Hedelmä- ja vihannestiski Alvaladessa

 Jossakin vaiheessa soittelujaan koordinaattori tuskastui selvittelyyn ja mutisi, että miksei tässä maassa mikään toimi koskaan helposti, minkä oon kuullut ennenkin paikallisilta. Totesin siihen, että kaikilla mailla on hyvät ja huonot puolensa. Koordinaattori halusi tietää mikä Suomessa on negatiivista. Totesin, että aika lailla vastakkainen ilmiö: kun kaikki on pitkälle organisoitua, sääntöjä tuijotetaan joskus ihan liikaa eikä osata joustaa maalaisjärjen turvin. Sääntöjä kehitellään mitä ihmeellisimpiin asioihin ja koska sääntö on kerran luotu, siitä ei voida poiketa, vaikkei kukaan edes tietäisi miksi sääntö alun perin luotiin. Lopputulos on kuitenkin sama: samalla tavalla kuin Portugalissa asiat tuntuu olevan joskus monimutkaisia ja hitaita, byrokratialla voi olla ihan samanlainen vaikutus, mutta eri reittiä pitkin. Sanoin myös, että Suomessa ollaan joskus vähän liiankin yksilöllisiä eikä toisista ihmisistä huolehdita yhtä paljon kuin toivoisin.

Kieltämättä aika usein täällä törmää ilmiöön, jossa jokin salaperäisesti ei vain toimi - jostakin ei ole ilmoitettu, jotakin on laskettu väärin tai kukaan ei ole ajatellut etukäteen. Esimerkiksi mun alle kahden kuukauden täälläolon aikana kämppikset on soittaneet ainakin neljästi johonkin yhtiöön, koska lasku on ollut vääränlainen. Yhtiö ei ole edes ollut sama, vaan erikseen kaasu-, sähkö- ja puhelinyhtiö. Sattumaa vai tyypillistä? Oon myös suhteessa usein törmännyt "joo se pitäis hoitaa" -asenteeseen, jonka jälkeen mitään ei tapahdu aikoihin tai ollenkaan. Esimerkiksi kämppikset mietti ensin kaksi kuukautta imurin ostoa ja nyt on pesukoneen kohdalla menossa jo kolmas kuukausi. Asia on ratkaistu lainaamalla imuria naapurilta ja pesemällä pyykkejä käsin tai kavereiden luona. Parhaimmillaan toinen kämppis pesi kaikki pyykkinsä vanhemmillaan käydessään. Ne asuu monen sadan kilometrin päässä.

Lattialaatta

Hauska vastakohta näille tapahtumille on yhden esseen palauttamiseen liittyvät kysymykset. Opettaja sanoi, että essee pitää palauttaa ennen seuraavaa luentoa, jolloin hollantilainen tyttö kysyi onko edellisenä päivänä palautukseen joku aikaraja. Opettaja nauroi ja sanoi, että ei ole, edellisenä päivänä ennen luentoa. Viikkoa myöhemmin olin saksalaisten kavereiden kanssa tekemässä illallista. Yksi niistä ei ollut vielä palauttanut esseetä ja sanoi, että pitää olla kotona ajoissa, jotta voi palauttaa esseen ennen puoltayötä. Ihmettelin miksi ja sanoin, että raja oli ennen luentoa (eikä silläkään olisi ollut niin väliä), mutta kaikki saksalaistytöt oli sitä mieltä, että on parempi palauttaa essee ennen aikaa 00:00, ettei 'myöhästyminen' vaikuta arvosanaan. En jaksa uskoa, että kukaan Portugalissa tekisi tuollaista sääntöä. Mielenkiintoista, miten Saksan yliopistojärjestelmä kouluttaa opiskelijoita olemaan täsmällisiä. Samanlaista on joskus Suomessakin. En ainakaan pidä kovin todennäköisenä, että opettaja alkaa puolenyön jälkeen lukemaan esseitä, joten tuollaisessa säännössähän ei taas vaihteeksi ole mitään järkeä.

Johtopäätös: suunnittelemattomuus tekee joskus asioista vaikeita ja säännönmukaisuus järjettömiä.

Päivän paras hetki: yllätyspaketti Suomesta! Sain Annalta Suomi-suklaita ja -karkkeja sekä ystävänpäiväkortin. Vähänkö olin tyytyväistä tyttöä :) Todellakin ystävänpäivä on joka päivä eikä vaan 14.2. KIITOS!