Päivä luontoparatiisissa

Jollakin on kämpiltä aika makoisat näköalat eikä talokaan ole hölmömmän näköinen. Kyllähän tuonne muuttais!

Mestaritipu touhuissaan

Kerroin aikaisemmin, että kaipaan luontoa ja vehreyttä ympärilleni. Tänään sainkin täytettyä luontovarantoja vähäksi aikaa, kun päätettiin lähteä kämppiksen Camilan ja sen italialaisen poikaystävän Matteon kanssa tarkastamaan onko Sintrassa vihreää. Sopivaan aikaan sattuneen soiton jälkeen saatiin myös vaihtarikaveri Anna mukaan. (Sopivaan aikaan eli kun parisen tuntia odoteltuani, että muu seurue nostaisi itsensä ylös sängystä, kyllästyin odottamaan ja soitin Annalle, että mennään kahville ;) ) Lopulta kuitenkin päästiin Sintraan ja reissu todellakin oli tekemisen arvoinen!

Reissun ensimmäinen etappi: evästauko

Köröteltiin ensin junalla Sintraan ja lähdettiin asemalta kävelemään sopivalta tuntuvaan suuntaan. Olin haltioissani ympäröivistä puistoalueista, mutta en vielä tiennyt minkälaiseen historialliseen luontoparatiisiin pian pääsisin. Matkalla moikattiin vapaana hengailevia kanaperheitä ja ihailtiin kauas kantautuvia maisemia. Camila ja Matteo oli tulleet kaupan kautta ja hankkineet meillä vähän evästä, joten päätettiin aloittaa seikkailu ruokatauolla. Olihan siinä tullutkin jo monta askelta käveltyä!

Quinta da Regaleira on rakennettu 1697 ja se on toiminut muun muassa Carvalho Monteiron suvun kesäresidenssina

Erinäisten lisäaskelten jälkeen päädyttiin yhden Sintran linnan eli Quinta da Regaleiran portille. Linna ei näyttänyt kovin erityiseltä verrattuna edeltäviin, mutta ympärillä oli kuulemma puistoaluetta tallattavaksi. Neljän euron opiskelijahinta ei kuulostanut kovin pahalta, joten ensimmäisiä sadepisaroita uhmaten päätettiin käyttää tallausmahdollisuus. Onneksi käytettiin! Puistoalue osoittautui paljon isommaksi kuin osattiin kuvitella ja sieltä löytyi vaikka mitä jännää. Alue on kuulemma on neljän hehtaarin kokoinen, mikä melkein vetää vertoja Nalle Puhin puolen hehtaarin metsälle. Kaikki evästauon ja matkan varrella olleen vesiputouksen (!) jälkeiset kuvat tässä päivityksessä on kyseiseltä puisto-/luontoalueelta.

Puistoaluetta alettiin suunnitella 1895 ranskalaisen uusgoottilaistyylin mukaisesti ja suunnitelma toteutettiin lähivuosina.

Kuvia tuli räpsittyä kahmalokaupalla, mutta muistin laittaa kameran sivuunkin ja nauttia seurasta ja ympäröivistä maisemista. Alueella oli joka puolella ympäröivän vehreyden lisäksi vanhoja torneja ja sammaloituneita muureja. Jännittävin osuus oli seikkailla maan alla kulkevissa portaikoissa ja vettä tiputtelevissa luolastokäytävissä, joiden olemassaolosta ei myöskään tiedetty ennen kuin päädyttiin sellaiseen. Pari meistä sanoi tunteneensa jo pientä ahdistustakin, kun käytävä vain jatkui ja jatkui, mutta itse en ehtinyt innostukseltani säikkyä. Meillä oli onneksi parissa kännykässä kirkkaat taskulamput, niin pystyttiin kiertämään tunneleita.

Päädyttiin lopulta seikkailemaan puistossa, sen poluilla ja torneissa monta tuntia ja oltiin kaikki tosi innoissamme siitä mitä ympärillä oli. Huomattiin varttia ennen Quinta da Regaleiran sulkemista tarkastaa mihin asti linnaan pääsee sisälle ja ehdittiin juuri kierrellä se läpi. Linna oli sisältä hieno ja aika koristeellinen, mutta en ylipäätään oikein perusta mistään palatseista, joten ei harmittanut että vierailu jäi aika lyhyeksi. Palácio da Pena, jossa aikaisemmin käytiin Annan kanssa, oli paljon prameampi, mutta siellä onkin asunut kuninkaita ja kuningattaria. Quinta da Regaleira edustaa kuulemma uusmanoeltyyliä (neo-manueline style, ilmeisesti joku portugalilainen tyylisuuntaus, josta en oo koskaan kuullutkaan), kun taas Penan palatsi kuvastaa lähinnä romantiikan tyylisuuntaa.

Maanalaisen luolaston alkua. Tähän vielä loistaa päivänvalo.

Sintrasta jäi edelleen paljon näkemättä ja muun muassa Quinta da Regaleiran alueen ulkopuoliset puistoalueet jäi tonkimatta. Sintran historiallisen keskustan läpi käveltiin edestakaisin ja siellä olisi joskus kiva ihan viettää aikaakin ja tutustua paremmin. Keskusta on pieni, mutta vanha ja mielenkiintoisen oloinen. Ja että haluanko mennä uudestaan puistoon, jossa oltiin tänään? Todellakin! En oo varma nähtiinkö siitä edes kaikkea tänään. Keväällä tai kesällä puiston risuisimmatkin puut on vihreinä ja kukkiakin luulisi löytyvän enemmän kuin muutama.

Anna siellä Oulussa muuten, pakko tuottaa pettymys ja kertoa, ettei se Penan palatsin omistaja ollutkaan kuningas Pentti eli Pena. Nimi tuleekin sanoista "Nossa Senhora da Pena" eli "Our Lady of Sorrow", joka taas on joku katolisten Neitsyt Maria -invokaatiojuttu. Tieto lisää tuskaa.