Tampereelta terrrrve

Viimeisimpänä vierailevana tähtenä täällä oli Sini käymässä, joten tässä vähän kuvasatoa siltä ajalta.

Kahvilasta löytyi valtavat palat törkeän hyvää ja makeaa suklaakakkua.

Reittiä kämpiltä keskustaan. Tuota katua oon eräätkin kerrat tallannut kohti metroasemaa. Melkein kilometrin verran alamäkeä, mikä tarkoittaa takaisin mennessä tiukkaa taistelua ylämäessä.

Löydettiin vaikka kuinka paljon graffiteja. Tämä oli tullut uutena ihan lähikulman taakse.

Täällä on nyt sardiini- ja pyhimysjuhla, minkä vuoksi kadut on koristeltu tällaisillä köynnöksillä, joita Sini kutsui joulukoristeiksi. Pääjuhla oli eilen, mutta siitä lisää erillisessä päivityksessä.

Fadon säveliä patsasmuodossa.

Lissabon, suvaitsevaisuuden kaupunki lukee tuolla seinän alakeskiosassa suomeksikin. Tuo ja pari muuta muistomerkkiä on aukiolla sen takia, että noin vuonna 1500 sinne on raahattu suurin osa kaupungin juutalaisista eli noin 2000 ihmistä ja joukkoteloitettu ne siellä. Kuten sanottu, uskonnon pohjalta tehdään paljon niin hyvää kuin pahaakin.

Sini hurmaantui meidän hauva-asukkaasta. Tässä ainoa kuva, josta saa molemmista selvää. Vuffellä nimittäin riittää säntäilyenergiaa.

Turistiotos patsaan juurelta. Ja nimenomaan juurelta, kun tuolta taustalta ei paljon muuta näy kun vähän jonkun käpälää.

Maalari maalasi taloa, sinistä ja punaista...

Lasilliset naapurissa.

Käytiin myös sellaisessa näköalapaikassa, jossa en oo käynyt erään tammikuun sateisen päivän jälkeen ja näkymät oli tällä kertaa ihan eri luokkaa. Näistä kuvista saa ehkä vähän kuvaa kaupungin korkeuseroistakin.

 Itämaisen taiteen museosta löytyi taidetta eri Aasian maista. Tässä jotain hassunnäköisiä pikku-ukkeleita.

Yhtenä iltana taas oltiin Lauran grillibileissä ja sieltä päädyttiin jatkoille graffitibileisiin. Bileistä sai ostaa valkoisen paidan, joihin kaikki kaverit ja vastaantulevat sai sitten taiteilla tusseilla tekstejä ja kuvia. Päästiin myös tanssimaan valoputkien kanssa.

Näköalatasanteelta päästiin ihailemaan auringonlaskua. Yritän saada lentokoneenkin kuvaan, mutta se on lopulta vain pieni piste jossakin tuolla auringon suunnalla. Tunnelmaa yritti vesittää yläoksan pulu, joka kakki pöydälle viiden sentin päähän viinilasista. Ei se mitään, ensi kerralla sitten parempi sihti.

Nähtiin myös sardiinijuhlan alkutunnelmia lähipuistossa. Seuraavina päivinä mulle osoittautui, että tämä ihmismäärä oli vielä pientä ja rauhallista.

Nyt sitten odottelen Eeviksen saapumista ensi tiistaina. Sillä välin: sardiineja, sangriaa ja suuren kyläjuhlan tuntua.