Eläinkarkelot 1/2

Tänään otettiin vapaapäivä esseenraapustuksesta ja lähdettiin käymään eläintarhassa, joka on muuten portugaliksi jardim zoológico. Voin luvata, ettei oo suomalaiselle kovin helposti lausuttavissa oleva sanayhdistelmä. Kerran jo kävi niin, että kun puhuin kaverille englanniksi eläintarhasta, se mietti miten juutalaiset liittyy tähän juttuun. No eipä liittynyt mitenkään. Lausumista opetellessa siis. Jokatapauksessa, eläintarha oli iso ja kierreltiinkin siellä yhteensä melkein seitsemän tuntia sisältäen pari näytöstä ja evästaukoa. Nähtiin jos jonkinlaista vaanijaa ja kuvia tuli tietenkin otettua loputtomasti. Meillä kävi ajoituksen suhteen tuuri, sillä tosi monilla tarhan asukeilla oli nyt pienokaisia. Tässä ensimmäinen kuvaraportaasi.

Nallet oli aluksi päivälevolla, mutta innostui kohta talsimaan ympäriinsä ja jopa ottamaan kylvyn siestan päätteeksi. Kylpyrauhaa rikkoi pieni nahistelu, mutta sitten oltiin taas kavereita.

Valkoinen tiikeri sen sijaan piti pidennetyn siestan.

© Marlene

Merileijonat oli koulutettu tekemään jos jonkinlaista temppua kalapalkalla. Ohjelmassa oli muun muassa kierimistä, käpälällä tervehtimistä, altaan reunalta kuikistelua ja erikoisen kuuloista ääntelyä.

Suloiset kilit sulatti pienten lasten(kin) sydämet.

Eläintarhaa ympäri pääsi kiertämään vaijereita pitkin kulkevissa koreissa. Korkeimmissa kohdissa varpaat hipoi puunlatvoja ja maisematkin oli mainiot.

© Marlene

Yläilmoista saattoi huikata se on morot myös norsuille. Tuossa korissa vilkutellessa tuli muuten mieleen yksi aika hauska ilmiö. Kun joku tuntematon ihminen on jossakin liikkuvassa menopelissä niin monelle ihan lapsista vanhuksiin tulee pakottava tarve vilkuttaa ja huutaa hei. Esimerkiksi kun kuljen turistintäyteisellä ratikalla kotiin, niin aika usein joku joko sisältä ulos tai ulkoa sisälle vilkuttelee tyytyväisenä (ja minähän vastaan vilkuttamalla, tyytyväisenä). Olishan se vähän outoa jos saman tekis vastaantulevalle kävellessään.

Delfiinishowssa nähtiin jos jonkinlaista hyppyä ja sukellusta. Kouluttajat polskahti myös itse mukaan uiskentelemaan delfiinien kanssa ja sai niiltä vauhtia sukellusretkiinsä. Kalapalkalla. (En tiiä onko delfiinit sittenkään niin fiksuja kuin väitetään.) Marlene pääsi myös yleisöstä vapaaehtoisena silittämään delfiineja altaan reunalle. Takaisintulokuvassa paistaa ilo kasvoilla.

Eläintarha oli tehty kauniiksi ja viihtyisäksi ja mikä parasta, siellä oli paljon kukkia. Eläimetkin oli ihan ok.

Papukaija sen sijaan tuntui kyseenalaistavan olenko itse ihan ok.

Erilaisia apinoita oli tarhassa tosi paljon. Osa niistä ei ollut edes häkeissä tai aitauksissa, vaan vedellä ympäröidyllä maapläntillä. Apinoiden hassuttelun nähtyäni todellakin ymmärrän, miksi hauskasti ilmeileviä, eläväisesti äänteleviä tai puissa kiipeileviä ihmisotuksia saatetaan leikillään kutsua apinoiksi.

Tuleva isiapinakin innostui kiipeilemään parisuhteen ylläpidon välissä. Rastatkin oli kaveri ehtinyt laitattaa perhesuunnittelua pohtiessaan.

 Kaikki apinat ei kuitenkaan pääse keskittymishäiriöllä leijumaan, vaan gorilla ja pikkuapina otti varsin lungisti. Toisaalta tuolla hännällä ei ihmekään, jos pikkupomppija väsyy helposti hyppelyyn.

...ja vieraileva seurue oli kaikesta näkemästään varsin innoissaan. Seuraavassa päivityksessä luvassa vielä samanmoinen määrä eläinkuvia. Pidetään siis edelleen tiukka kuri siitä, että tässä ollaan pääasiallisesti eläinblogin äärellä.