Kulttuurihuomioita 3/3

...ja ainakin tässä vaiheessa viimeinen osa kulttuurihuomioita.

- Ennakointi ei ehkä oo täällä se juttu. Tosi usein löytää itsensä tilanteesta jossa jokin asia ei toimi tai peruuntuu, koska kukaan ei oo vaan miettinyt etukäteen välttämättä yhtään mitään. Asioita ei oo myöskään niin oleellista informoida etukäteen tai ainakaan hyvissä ajoin.

- Ihmiset ei kuitenkaan stressaile niin paljon yllättävistä tilanteista, vaan sopeutuu hyvin muutoksiin. Tottakai joskus niillä menee hermot säätämiseen, mutta niin menee suomalaisillakin byrokratiaan ja liikaan sääntöihin tuijottamiseen. Puolensa ja puolensa.

- En voi kuvitella, että täällä tehtäisiin joku asia tyhmästi vain sen takia, että joku sääntö käskee tekemään niin. Suomesta esimerkkinä se kun joku reipas vartija oli häätänyt kylmästä värjöttelevät junanodottelijat asemalta pakkaseen, kun juna oli pari tuntia myöhässä. Koska asema sulkeutuu minuutilleen siihen aikaan.

- Sitä on vähän vaikea selittää, mutta täällä on tietynlainen mentaliteetti, johon kuuluu, että asiat vain tapahtuu ja niihin reagoidaan aina tilanteen mukaan. Mikään ei ole niin tarkkaa ja kyllä kaikki aina saadaan jotenkin järjestymään. Ihmiset on harvoin yllättyneitä tilanteista, joista moni Suomessa olis yllättynyt, vihainen tai epätoivoinen. Ne vaan on että aijaa ja keksii jonkun ratkaisun.

- Uskonto tulee aika paljon vastaan kirkkojen, pyhimysten kuvien ja rukousnauhojen muodossa. Vanhempi sukupolvi on tosin nuorempaa uskonnollisempaa.

- Vanhempien talojen ulkoseinät on usein päällystetty koristetiilillä.

- Fadomusiikki ja siihen liittyvä kaihoisa saudade-tunne tuntuu olevan tärkeä osa kansallisidentiteettiä. Vastaavaa koko kansan musiikkia ei ole Suomessa.

- Portugalilaiset tuntuu pitävän omaa maataan aika rakkaana. Esimerkiksi fadolauluista moni käsittelee Portugalia tai Lissabonia. Jos Suomessa on suomalaista ruokaa ravintolassa (joka ei ole kohdennettu turisteille), sen nimi on ravintola. Täällä se on portugalilainen ravintola. Myös ruokalehdissä puhutaan portugalilaisista resepteistä eikä resepteistä. Kämppiksen suusta oon kuullut, että "haluan mennä näköalatasanteelle ja katsella Lissabonia". Suomessa ehkä katseltaisiin maisemia. Nuo on vain pieniä esimerkkejä, mutta monissa tilanteissa kansallisidentiteetti korostuu enemmän kuin suomalaisella korostuisi.

- Meidän asuntoon kuuluu melkein koko ajan joitakin ääniä ulkoa. Liikennettä ei ole paljoa, mutta... Vieressä olevan koulun pihalla lapset huutaa ja kiljuu minkä ehtii ja koulun kuulutukset välitunnille ja pois menemisistä kantautuu tänne selvästi (joskus myös öisin). Vieressä on bussi- ja rekkavarikko hämmentävästi kapean kadun kääntökohdassa ja sinne yritetään väkisin sovitella vain yhtä menopeliä joskus tunninkin ajan. Tästä tietenkin lähtee auton peruutusääni ja ihmisten huudot. Koulun vieressä taas on joku konserttipaikka, jossa ilmeisesti pidetään myös kuoroharjoituksia, sillä samat biisit soi usein monta kertaa samalla tyylillä ja jostain syystä sekin kuuluu yhtä selvästi ulos kuin harjoitukset olisi ulkona (näin tapahtuu tämän kirjoittamishetkellä). Kahden kirkon kellot myös soi tasan maissa, toinen minuuttia vaille ja toinen minuutin yli. Roska-auto taas tulee joka yö kolistelemaan kahden ja kolmen välillä tuohon samaan kapeaan kulmaukseen. Ja kyllä sitä liikenteen ääntäkin kuuluu, muun muassa autoja, ratikoita ja lentokoneita. Jos jostakin syystä mikään näistä äänistä ei kuulu, niin ainakin ikkunan alta kävelee huutavia ja nauravia ihmisiä. Ikkunat ei juuri ääntä eristä kun ei kerran kylmääkään, joten kaikki nämä äänet kantautuu tänne melkein niin kuin olisi itse tapahtumien keskellä. (ja jälleen kerran joku ihmettelee Skypessä mitä siellä taustalla oikein tapahtuu)
Mutta! Mua ei itse asiassa haittaa nuo äänet yhtään. Korkeintaan joskus aamulla kun nukun niin lapset sais vähän lykätä huutokilpailua.

- Bussit ja ratikat tulee monesti miten sattuu, mutta voisin kuvitella, että jossakin muualla näin käy vielä enemmän. Ei siis kuitenkaan niin, että aina voi olettaa niiden olevan myöhässä. Junat ja kaukoliikenteen bussit lähtee yleensä aina ajoissa.

- Keskipalkka on tosiaan sen noin 900 euroa ja minimipalkka 485 euroa. Silti esimerkiksi ruoan hinta on Suomen hinnoista ehkä 70 prosenttia riippuen vähän mitä ostaa. Jotkut asiat, kuten hygieniatuotteet ja elektroniikka on myös Suomen hintoja kalliimpia. Vuokratkaan ei todellakaan ole samassa suhteessa halvempia täällä.

"Edullinen keittiö. Hyvä aloitus... 12 reseptiä alle eurolla henkilöä kohden."

- Portugali on taloudellisessa pississä eikä tilannetta voi edes verrata Suomessa tehtyjen leikkausten ja pissin määrään.

- Portugali ja pääkaupunkina tietenkin erityisesti Lissabon on yllättävän liberaali ollakseen niin vanha, perinteikäs ja uskonnollinen maa. Esimerkiksi homot voi rekisteröidä parisuhteen ja saa myös kulkea täällä aika vapaasti käsi kädessä. Myös abortti on sallittu ja sen ainoaksi perusteeksi tarvitaan vain naisen pyyntö siihen.

- Maahanmuuttajiin suhtautumisesta en oo varma, mutta ainakin täällä on niitä paljon. Täällä on kuulemma Euroopan avoin maahanmuuttopolitiikka.

- Mulla on sellainen kuva, että verojen kiertäminen ja pimeä työvoima on täällä paljon yleisempiä kuin Suomessa. Esimerkiksi ravintoloissa harvoin saa oikeaa kuittia ja tiedän alaikäisen, joka on laittomasti baarissa töissä.

- Portugali oli fasistidiktatuurin alla vuoden 1974 neilikkavallankumoukseen asti. Jutun pointti oli pääpiirteissään, että eläköön koti, uskonto ja isänmaa, mutta älkää kuitenkaan kokoontuko julkisesti yli viiden ihmisen porukalla. Vallankumouksen (25. huhtikuuta) jälkeen yhteiskuntaa alettiin rakentaa uudelta, sosialistisemmalta pohjalta. Tämä tietenkin vaikuttaa yhteiskuntaan, kulttuurihistoriaan ja arvoihin.

Graffiti: "25. huhtikuuta aina, ei koskaan enää fasismia."

- Sain ihan vasta tietää, että jokaisen suuremman puolueen nimessä on jotakin sosialismista tai vasemmistosta, vaikka puolue olisi enemmän oikealla. Esimerkiksi paikalliset sosiaalidemokraatit on oikeistopuolue.

- Portugali oli kerran tosi rikas ja vaikutusvaltainen maa. Se näkyy kaduilla kävellessä kun vastaan tulee toinen toistaan upeampia vanhoja rakennuksia ja patsaita. Ja monumenttiä löytyykin sitten antiikin ajoilta asti eli maassa on ehtinyt tapahtua monenlaista.

- Portugalilla oli vallankumoukseen asti siirtomaita. Angola, Mosambik, Guinea-Bissau, Kap Verde, Itä-Timor ja São Tomé ja Principe itsenäistyi kaikki 1974-1975. Silti Kiinassa sijaitseva Macau oli Portugalin siirtomaa vuoteen 1999 asti. Tämän takia täällä on paljon erityisesti noista maista tulevia maahanmuuttajia, jotka myös useimmiten puhuu portugalia.

- Opettajia teititellään ja kutsutaan esimerkiksi nimellä professor Silva eli arvo- ja sukunimellä. Opettajat suhtautuu ystävällisesti opiskelijoihin ja saattaa kysyä kuulumisiakin, joten valtaero ei ole kuitenkaan käytännössä jyrkkä. Toisaalta kuitenkaan kulttuuriin ei kuulu, että opettajaa kyseenalaistettaisiin luennolla. Korkeintaan pyydetään tarkennusta.

- Yliopistolla opetus ei opeta samalla tavalla kriittiseen ajatteluun kuin Suomessa, jossa se on melkeinpä koko homman ydin. Kerran kun pidettiin esitelmää norjalaisen kaverin kanssa, niin saatiin palautetta "että tosi jännä että teillä oli lopussa tuollainen osa jossa oli teidän omaa ajattelua. Meillä ei koskaan tehdä niin.". Ne kuitenkin piti sitä hyvänä asiana.

- Kuten tätä blogia seuranneille on ehkä selvinnytkin, yliopistolla ei yleensä menee mikään helpoimman kautta, vaan kaikkeen liittyy muutoksia ja epäselvyyksiä koko ajan. Esimerkiksi muutama päivä sitten sain kuulla, että yhden loppumassa olevan kurssin arviointiperusteita olikin muutettu jossakin vaiheessa. Harmi vain, ettei siitä ollut ilmoitettu kaikille ja että itse olin jo tehnyt ne pari listalta poistettua työtä. Opettaja on kuitenkin joustava tällaisessa tilanteessa ja joku ratkaisu aina keksitään.

- Kun joku kysyi opettajalta esseen palautuspäivämäärän dediskellonaikaa, opettaja alkoi nauraa.

Osa taideteosta "Nauravat miehet" Portossa