Luonnonkaipuuta kaupungissa

Ensimmäisiä kukkabongauksia helmikuun ekalla viikolla. Tällä hetkellä osassa kasveista ja puista on lehdet ja joissakin harvoissa kukkia, mutta suurin osa puista on tiputtanut syksyllä lehtensä ihan niin kuin Suomessakin. Alkusyksystä täälläkin on jonkinlainen ruska, mikä oli ainakin mulle vähän yllättävä tieto.

Otin tästä kuvan, koska tällaista tekstiä ei välttämättä olisi suomalaisen tiiliseinän kyljessä (?). Mun portugalintaitojen perusteella siinä sanotaan, että "iso perhe on keskellä sydäntäni".

Eilen oli aurinkoinen päivä ja päätettiin aamubrunssin jälkeen etsiä kavereiden kanssa kartalta puisto ja mennä sinne paistattelemaan päivää sateen loistaessa poissaolollaan. Vihreitä alueita ei kartalla ole kovin paljoa koko Lissabonissa, varsinkaan keskustan lähistöllä. Käveltiin yhdelle vähän isommalle vihreälle alueelle Marlenen kodin lähellä ja pitkän aitauksen kiertelyn jälkeen päästiin sisään. Puiston nimi oli Parque de Bela Vista eli kauniin näköalan puisto, joka asetti tiettyjä odotuksia. Pettymys oli kuitenkin suuri kun isolla alueella oli lähinnä huonosti hoidettua nurmea, jonkin verran puita ja muutama pöytä penkkeineen puiden alla. Keskellä oli jonkinnäköinen kenttää muistuttava alue, joka oli kuitenkin enemmän epämääräinen hiekka-alue kuin kenttä. Puisto oli vähän kukkulainen ja ylös kiivetessä kyllä näki aika kauas, mutta näky ei ollut kovin kaunis muutaman vuosikymmenen ikäisine taloineen ja autoteineen. Vieressä huusi moottoritie eikä nähty puistossa oleskelun aikana kuin pari ihmistä. Lenkkeilijöille varmasti ihan kiva, mutta jotain puuttui ainakin tässä vaiheessa vuotta.

Yllä mainitun puiston laidalla oli tällainen teos pelastamassa kolkon autotien tunnelmaa. Takana aita, jota kierrettiin puistoon päästäksemme.

Meidän lähinäköalatasanne tällä kertaa alhaalta päin kuvattuna. Tässä vaiheessa on jo kivuttu yhdet pitkähköt portaat metroasemalta, mikä ehkä kertoo vähän korkeuseroista. Tiet ei kuitenkaan yleensä kuljee suoraan ylöspäin vaan mutkittelee sen verran, ettei nousu ole niin rankkaa kuin se olisi suoraan ylöspäin mentäessä. Esimerkiksi mun kotireitti metroasemalta muistuttaa muodoltaan vähän sivuttain olevaa V-kirjainta eli se on linnuntietä olevaa reittiä pidempi.

Marcio toisella lempiväijymispaikoistaan eli mun huoneen ikkunalla. Usein kun herään ja avaan huoneen oven se juoksee jostain ja hyppää tuohon. Kun muutin tänne, pelkäsin, että olisin miukumaukulle allerginen, mutta oireita ei onneksi olekaan ilmaantunut. Tai sitten homeoireet peittää ne alleen. ;)

Kertomus puistovierailusta oli lähinnä alustuksena siihen, että samalla tajusin ikävöiväni puistoja ja vesistöjä Suomessa. Oon aina asunut lähellä joko jokea, järveä tai merta ja myös puistot on olennainen osa suomalaista kaupunkikuvaa. Lissabonin keskustan tuntumassa puistoja ei juurikaan ole. Parissa pienessä ja viihtyisässä olen tosin käynyt ja ne on varmasti kesällä ihania. Lähin on kuitenkin kolmen-neljän kilometrin päässä kotoa. Mun ikkunasta vähän näkyvä joki/kanava/vesialue on toki aika lähellä, mutta avoimissa kohdissa sen ranta on betonireunusta. Pitkältä matkaa veden viereltä myös kulkee autotie ja tieltäkin näkymää peittää aita ja isot metallihökkelit, joiden vuoksi 'rannalle' ei voi välttämättä edes oikein mennä.

Monilla Lissabonin metroasemilla on jonkinlaista taidetta seinämillä. Joillakin niistä kuvat myös liittyy alueeseen. Campo Pequenon asemalla on härkätaisteluun liittyviä kuvia, koska samanniminen areena sijaitsee sen lähellä.

Toisin kuin Espanjassa, Portugalissa härkää ei pyritä tappamaan härkätaistelussa. Eläintä kuitenkin vahingoitetaan, minkä vuoksi härkätaistelu saattaa olla yksi paikallisista kulttuurielämyksistä, jonka jätän suosiolla väliin, vaikka yleisesti haluan oppia ja kokea paljon uutta.

Toki Lissabonin keskusta-alue on muuten tosi ihana, erityisesti vanhempi alue, jolla itsekin asun. Vanhojen kauniiden rakennusten ja niiden koristetiilien lisäksi kaupungissa törmää usein erilaisiin taidepläjäyksiin kuten valokuviin, maalauksiin ja taidokkaisiin graffiteihin. Taide tuntuu olevan täällä jotenkin enemmän läsnä arjessa eikä vain gallerioiden seinillä odottamassa sitä varta vasten katsomaan tulevia. Sellaista lisää Suomeenkin! Toiseksikaan ei ehkä ole suuri poikkeus, ettei maan pääkaupunki ole luontoparatiisi. Jo puolen tunnin junamatkan päässä Lissabonista on merenrannalla oleva Cascaisin kaupunki hiekkarantoineen ja siitä puoli tuntia kauempana Sintran vanha kaupunki, jossa käytiin aikaisemmin Annan kanssa. Luontoterapiaan on siis mahdollisuus aika lähellä. Muistan, että Frankfurtissa mulla oli jossakin vaiheessa samanlainen olo ja melkein kehräsin kun lopulta pääsin kaupungin ulkopuolelle kävelemään pitkin joenrantaa luonnon keskelle. Keväällä täällä luulisi myös olevan kadunvarsilla ja parvekkeilla kukkia ja kasveja enemmän kuin tällä hetkellä.

Salakuva aidanraosta. Ei oikein selvinnyt minkä rakennuksen ympäriltä tämä on, mutta piha näytti kauniilta. Kyllä, oon ottanut kuvan kaikesta vähänkään vihreämmästä ympärilläni. Piha Alvaladen alueella keskustan ulkopuolella.

Johtopäätös: stereotypia siitä, että suomalaiset rakastaa luontoa, pitää mun kohdalla paikkansa.

Ylimääräinen tieto: No okei, mun 17,5 neliömetrin yksiössä oli parhaimmillaan noin kymmenen ruukkukasvia eli en ehkä ookaan ihan normaali ihminen. Äiti, luuletko että oon perinyt sulta jotakin?

Lisää kukkia! Nyt niitä näkyy kaduilla jo vähän enemmänkin, kevät alkaa lähestyä. Nämä kukat on saksalaisten kavereiden mukaan kirsikkapuusta. En lähde vannomaan, mutta siltä näyttäis. Anna varmaan biologina tietäis! (hehee, aina yhtä hyvä juttu kysyä siltä mistä tahansa luontoon liittyvästä asiasta, vaikka se on opiskellut lähinnä genetiikkaa)

Yhdellä kadulla oli paljon seinämillä tällaisia kuvia "tavallisista ihmisistä" ja mietittiin onkohan ne joskus asuneet alueella. Näistä kaveruksista taulussa lukee "John Joulupukki ja Nynnyjen/kanojen Jorge" (??).