Orientaatioviikon loppupuoli

Belémin torni (Torre de Belém) oli paikan päällä yllättävän vaikuttava, vaikkei mulla aikaisemmin kuvien perusteella ollut pakottavaa tarvetta mennä katsomaan sitä. Sisälle ei kuulemma kannata maksaa, ei mitään nähtävää :)

Orientaatioviikko on nyt koettu ja on tapahtunut lyhyessä ajassa vaikka mitä. Meillä on ollut muun muassa kolme kävelykierrosta oppaan kanssa eri puolilla kaupunkia. Aika hyvä turistisetti siis. Muuten, oon aina ollut aika ennakkoluuloinen oppaan kanssa tehtyjä kävelykierroksia kohtaan, mutta nyt kun oon tehnyt sellaisen Kööpenhaminassa, Helsingissä (!) ja kolmesti Lissabonissa, niin todellakin suosittelen menemään sellaiselle! Jos opas on hyvä, niin kierros voi olla tosi hauska ja siellä kuulee paljon mielenkiintoisia yksityiskohtia muun muassa historiasta ja politiikasta. Esimerkiksi Helsingissä on yritys nimeltä Happy tours, jolla on paljon erilaisia kierroksia. Meille opiskelijoille paras niistä on 'free' walking tour, josta maksetaan haluamallaan summalla kierroksen lopuksi. Jokainen voi siis osallistua budjettinsa mukaan. (Olkaa hyvät mainoksesta, saa lähettää kukkia) Samaa konseptia käytetään monissa muissakin maissa.

Rannan ainoa simpukka

...ja takaisin Lissaboniin. Torstaina meillä oli kävelyn lisäksi tervetuliaispäivällinen (= illallinen) ja tervetuliaisbileet. Oli tosi hauskaa ja tanssittiin aamukolmeen asti. Olisi voinut olla pidempäänkin, mutta aamulla piti herätä kahdeksalta taas yhtä kävelykierrosta varten. Päivällisellä söin muuten bacalhauta eli suolattua turskaa. Se on portugalilaisten herkkua, jota saa jokaisesta paikallisesta ravintolasta ja siitä sanotaan olevan ainakin 1000 eri reseptiä. Päivällisellä syöty versio muistutti aika paljon suomalaista lohikiusausta ja maistuikin vähän siltä. Bacalhau (ja samalla ainakin puolet tilasta) haisee kaupoissa ihan järkyttävältä mutta maku on aika mieto ja hyvä. Valmis ruoka ei myöskään lähetä epäilyttäviä aromeja ympäri ravintolaa.

Kreikkalainen Elena rannalla

Surffiaaltoja!

Lissabonissa näkee paljon halailevia ja suukottelevia pareja, mikä tietenkin kääntää mun ajatukset aina Helsinkiin

Tänään pääsin surffaamaan! Meillä oli mahdollisuus ilmoittautua tiettyihin yliopiston järjestämiin aktiviteetteihin nyt ensimmäisellä viikolla ja halusin tietenkin testata surffausta nyt kun tässä aallokon vieressä ollaan. Aluksi vähän jännitti lähteä yrittämään sitä näin helmikuun ensimmäisenä päivänä, mutta merivesi ei onneksi ollut kovin kylmää. Kukaan tutuista ei halunnut lähteä, mutta surffausreissulla tutustuin taas uusiin mukaviin ihmisiin. Surffaustunti oli huippu kokemus! Ensin lämmiteltiin hölkkäämällä ja venyteltiin, jonka jälkeen opettaja kertoi  muutaman turvallisuusseikan ja miten laudalle noustaan. Muutaman nousuharjoituksen jälkeen mentiinkin asiaan eli lähdettiin vettä päin. Tuntui, että aika vähän meille kerrottiin mitä siellä oikeastaan pitää tehdä ja missä kohtaa aaltoa, mutta yrittäminen oli tosi hauskaa. Pääsin vain kerran jossakin määrin seisomaan laudalle aallon päällä, kun opeteltiin sitä vajaa tunti. Ehkä ensi kerralla paremmin kun tietää vähän mitä se on! Aallot tuntui aika hurjilta enkä muistanut, että merivesi on niiin suolaista. Voimat myös loppui intoa ennen, kun laudalle ja siitä ylös pitää ponnistaa enemmän tai vähemmän käsivoimin. Oon tosi tyytyvälinen, että menin kokeilemaan, vaikka olinkin etukäteen vähän kauhuissani. Meille sattui myös monen harmaan ja sateisen päivän jälkeen avautumaan kirkas taivas ja auringonpaiste, minkä vuoksi tunnin jälkeen oli mukava istua terassilla ja syödä eväitä porukalla.

Ensimmäinen ryhmä uunista ulos

Meren suolaama surffaaja märkäpuvussa