Opiskeluintoa ja villi lihatiski

Opiskelun suhteen alkaa asiat järjestyä pikkuhiljaa. (Tekis mieli kirjoittaa alkaa järjestymään ku monia on ärsyttänyt niin paljon. Miksi??) Perjantain kurssi, jonka aika oli vaihtunut sai uuden käänteen kun laitoin proffalle sähköpostia ja kyselin vähän, että mikäs olis homman nimi. Se vastasi eilen, ettei ollut tiennyt, että kurssin pitäis olla englanniksi (!) ja samalla kutsui meidät vaihtarit käymään huoneellaan tänään. Se olikin ihan mielenkiintoinen kokemus. Proffa istui meidän kanssa juttelemaan ja kertoi vähän itsestään. Sitten se halusi kuulla meiltä jokaiselta erikseen mistä ollaan kotoisin, mitä opiskellaan ja miksi valittiin kehitystutkimuksen kurssi. Muutenkin se jutteli ja kyseli yleisesti tosi paljon kaikenlaista, mistä jäi tosi kiva fiilis.

Portugalilainen ovikello

Se kuulosti olevan tosi kiinnostunut alastaan (mikä on tietenkin laitoksen johtajalle ihan hyvä piirre) ja halusi tehdä kurssista sellaisen, jossa ottaa mahdollisimman paljon huomioon meidän taustoja ja kiinnostuksenkohteita. Vaikuttaa lupaavalta! Oltiin vähän ihmeissään (kauhuissaan), kun se innokkaasti puhui miten voidaan kaikki kertoa oman maamme taloudellisesta ja kehityksellisestä tilanteesta kurssilla. Esimerkiksi kreikkalaisilta se sanoi haluavansa kuulla miten maan eri osissa näkyy talouskriisin vaikutukset. Proffa tuntui odottavan meiltä aika paljon, mutta toisaalta se varmasti motivoi myös selvittelemään asioita tarkemmin. Nyt on sellainen olo, että tuolla kurssilla voisi oppia paljon uutta ja mielenkiintoista. Tänään kuultiin esimerkiksi sellainen pieni yksityiskohta, että suurin osa Portugalin päättäjistä on opiskellut ulkomailla ja työskennellyt kansainvälisissä yrityksissä, minkä takia ne proffan mielestä ei usein tunne tarpeeksi hyvin Portugalille ominaisia piirteitä maana ja yhteiskuntana. Tää kurssi tulee mulle oikein sopivaan rakoon, sillä mulla on jo jonkin aikaa ollut sellainen olo, että kaipaan jotakin yhteiskunnallisempaa pohdiskeltavaa kuin sosiaalipsykologia ja psykologia.

Tyypillinen katunäkymä täällä Lissabonin vanhimmissa osissa. Pitkiä jonoja korkeita taloja ja enemmän tai vähemmän kapeita kujia. Tuolta ei hirveästi maisemia katsella.

Ei ihme, jos sisällä on vähän vilpakkaa kun tiivistykset on tätä tasoa. ;) Löysin tänään mun huoneen ikkunannurkasta kynän mentävän aukon suoraan ulkoilmoihin.

Aiheeseen yhtään sen enempää liittymättä, käytiin tänään kaupassa kämppiksen kanssa ja otin pari kuvaa, jotta pääsette paikallisten kauppojen fiilikseen. Ostettiin myös niin hullu määrä ruokaa kerralla, että piti soittaa meillä majaileva tyyppi auttamaan kassien kantamisessa. (Tällä kertaa eri tyyppi!) Meidän talous tosiaan toimii sillä tavalla, että ruoat ostetaan yhdessä ja lounas tai päivällinen myös usein tehdään ja syödään yhdessä. Ei puhettakaan Suomesta tutuista jääkaappihyllyjen jaoista puoliksi kämppisten kesken. Aluksi ajatus tuntui vähän hassulta, mutta nyt kun oon ollut täällä jo yli kuukauden, niin se toimii yllättävän hyvin. Aika usein jokin on loppu ja ruokaa tietenkin kuluu vähintään kolmen ihmisen vauhdilla, mutta sitten pitää syödä jotakin muuta tai mennä kauppaan. Yksinkertaista!

Bacalhau eli se suolattu turska, josta aikaisemmin mainitsin. Tämän ansiosta puoli kauppaa tuoksahtaa surströmmingiltä. Fisut asetellaan perus metallihyllykköön ja hintalappu kiinnitetään kylkeen. Bacalhauta varten on myös olemassa kalatiskillä oma sirkkeli, jolla se paloitellaan haluttuun kokoon.

Lihahylly on aika erilainen suomalaiseen verrattuna. Samanlaista settiä löytyy myös pupuista puolen metrin päässä. Hei todellisuutta vieroksuvat, näistä se liha sinne hunajabroilerisuikaleisiinkin itse asiassa tulee! Aluksi olin vähän huhhuh, mutta tuohan on oikeastaan paljon luonnollisempi aterianalku kuin esimerkiksi edellä mainitut suikaleet.

Kyllä, seitsemän kassia. Mutta kyllähän sitä ruokaa kuluu, jos perheessä on kuusi lasta. Eiku mitä?