Kulttuurihuomioita 2/3

...ja isommat ja pienemmät kulttuurihuomiot jatkukoon.

- Täällä on kaikki vähän rennompaa ja hitaampaa ja se on paljon useammin mahtavaa kuin ärsyttävää. Mikään ei ole aivan niin justiinsa eikä koskaan ole niin kiire. Se mitä länsimaiseksi tehokkuusajatteluksi kutsutaan ei tunnu pätevän täällä.

- Tervehtiminen tapahtuu parilla poskisuudelmalla. Siihen tottuu tosi nopeasti ja nyt kun mietin, niin monien vaihtarituttujen kanssa tehdään samalla tavalla, vaikkei se olisi tapana kummankaan kotimaassa. Ihan vaan koska siitä on tullut niin luonnollinen tapa käyttäytyä täällä. Parempia, poskisuukottomasta kulttuurista tulevia kavereita kuitenkin halaan.

- Ainakin tässä kämpässä eläimille huudetaan paljon ja niitä myös lyödään tai paremminkin läpsitään rangaistukseksi päivittäin. Koiraa ei myöskään käytetä säännöllisesti ulkona eikä kissanhiekkoja vaihdeta kovin usein. Oon yrittänyt sanoa, että eläimet tarvii virikkeitä, että ne viihtyy paremmin eikä tuhoa niin paljon paikkoja täällä, mutta se ei taida olla se näkökulma mihin on totuttu. Tuhotöiden jälkeen eläimet saa tietenkin osakseen tuplahuudot ja -läimäisyt.

- Ainakin Portossa on sellainen graffitipolitiikka, että taiteilijat saa vapaasti maalailla kaduille ja liikkeiden turvaoviin kunhan vain teos liittyy kiinteästi liikkeen toimintatarkoitukseen ja on asiallinen.

Hammaskaveri kadulla lissabonilaisen hammashoitolan edessä

- Ainakin kämppikset tuntuu pitävän pohjoiseurooppalaisia aika tiukkiksina. Ne sanoi yllättyneensä siitä, että oonkin aika rento, vaikka oon Suomesta. Toisaalta välillä kyllä kohtaan kulmakarvannostoja kun haluan jonkin asian tapahtuvan nopeammin kuin ne haluaa sen tapahtuvan. Esimerkiksi, jos mulla on tunti aikaa pestä pyykit ja kerron sen kämppikselle, se ei halua ottaa omia koko päivän koneessa olleita pyykkejään pois sieltä samantien, koska se ei vaan tunnu kivalta. Jälleen kerran pitää ensin ihan vähintään polttaa yksi tupakka ja vähän yleisesti chillata

- Varsinkin pienemmissä kaupungeissa ihmiset tykkää jutella tuntemattomillekin niitä näitä. Esimerkiksi kahvilassa saattaa mennä ennen tilausta pitkä aika rupatteluun ja tilauksen jälkeen kahvia ei todellakaan aleta samantien valmistaa. Se, että aletaanko kahvia valmistaa heti ei täällä todennäköisesti ole edes kysymys, jota joku miettisi. On ihan luonnollista, että pöytään mennään istumaan ja se tulee sitten kun on tullakseen. Joskus tilaus saattaa lopulta unohtuakin, mutta yleensä ei.

- Ravintolaan ei kannata mennä tosi nälkäisenä, koska ruoka ei yleensä ole tulossa pöytään pian.

- Täällä ei pankkikortti käy monissa paikoissa ollenkaan tai jos käy, sen pitää olla paikallinen. Mun toisessa lähimmistä ruokakaupoista voi maksaa vain yli 20 euron ostokset kortilla, mutta toisessa kortti käy mihin vaan summaan. Lohdutukseksi kuitenkin pankkiautomaatteja on suunnilleen joka korttelissa.

- Pankkiautomaatit on myös täällä kunnon monitoimivempeleitä. Niillä voi (paikallisella kortilla) rahan nostamisen lisäksi muun muassa maksaa laskut sekä ladata rahaa sim-kortille ja matkakortille.

- Kaikilla on kännyköissä prepaid-kortti eli sitä sitten aina lataillaan ja joudutaan jännittäviin tilanteisiin kun saldo on loppu.

- Perheen pitämässä ravintolassa saattaa olla isoisä käymässä ja lapsenlapsi hoidossa ruoanlaiton ja tarjoilun ohessa ja ohikulkumatkan varrella myös joku tuttu tulee tervehtimään. Ainakin pienissä vaateliikkeissä oon myös nähnyt koiria. Pari päivää sitten taas olin pubissa kavereiden kanssa ja asiakkaan koira makasi sisällä suoraan oven edessä ja asiakas itse keikkui baaritiskillä.

- Jos ravintolassa tilaa vaikka kanaa tai kalaa, luvassa ei ole filee vaan kananpalanen luineen tai kokonainen kala ruotoineen.

- Lapset voi hyvin olla päivällisellä ravintolassa mukana puoleen yöhön asti. Lapsi nukahtaa, jos nukuttaa ja on hereillä, jos ei nukuta. Ei draamaa eikä kauhistelevia katseita naapuripöydästä.

- Portugalilaiset auttaa mielellään ja saattaa näyttää kädestä pitäen missä jokin paikka on. Ainakin, jos eivät joudu tekemään sitä työkseen.

- Mennään kämppisten kanssa monesti kahville vaikka ihan vartiksi tai puoleksi tunniksi vieressä olevaan pubiin. Espressoa muistuttava kahvi kiskaistaan nopeasti huiviin ja vaihdetaan muutamia sanoja ja sitten taas jatketaan kotona sitä mitä alun perin oltiin tekemässä tai lähdetään muualle. Kahvilassa usein joku käy nopeasti juomassa kahvin tiskillä ja lähtee sitten menemään. Take away -kahvia ei periaatteessa ole olemassakaan muualla kuin Starbucksissa.

- ...mikä taas saattaa liittyä siihen, että täällä on kuulemma tosi epäkohteliasta juoda tai syödä kävellessään. Kämppikset kuitenkin sanoi, ettei sillä niiden mielestä ole juuri väliä ja ne itsekin tekee niin. Jotkut on aina tarkempia.

- Bairro Alton 300 baarin baarimestoilla sen sijaan juomia ei saa muuten kuin kertakäyttömukeissa. Tapana on mennä baarista kadulle juoman kanssa ja hengailla siinä tai vaellella ympäriinsä. Täällä kun ei ole sellaista lakia, ettei juomaa saisi viedä baarista pois tai ettei saisi juoda julkisella paikalla.

- Asuntojen lämpötila seuraa melkein ulkolämpötilaa, koska ikkunat on yksinkertaisia eikä niitä ole tiivistetty. Asunnoissa ei usein ole myöskään pattereita. Jotkut kuitenkin käyttää erikseen lämmittimiä, mutta niiden käyttö on sähkön hinnan vuoksi portugalilaisille aika kallista. Vesi sen sijaan on edullista.

- En oo ainakaan vielä nähnyt asuntoa, jossa ei olis kaasuliesi ja -uuni. Myös vesi lämpenee ainakin tässä asunnossa kaasulla.

- Kuten monissa muissakin kielissä, hän on miehille (ele) ja naisille (ela) eri sana. Ylipäätään ihmisistä, ammateista ja nimikkeistä ei voi puhua mainitsematta sukupuolta.

- Sukupuoliroolit ylipäätään tuntuu elävän yhteiskunnassa vahvemmin kuin Suomessa. Se ei välttämättä ole negatiivinen asia, mutta joka tapauksessa eron huomaa.

Lehden nimi on Woman ja mukana tulee kätevästi pesuainenäyte

Ruoanlaittolehden kulmassa lukee "moderni nainen/vaimo"

- Kämppikset huudattaa täällä välillä musiikkia tosi kovalla keskellä yötä ja huutaa ja nauraa kavereiden kanssa vielä sen päälle. Tämä tapahtuu vaikka olisin samaan aikaan nukkumassa viereisessä huoneessa. Vielä ihmeellisempää on kuitenkin se, että kukaan naapuri ei ole asiasta valittanut.

- Meillä on kämppisten kanssa yhteinen ruokatalous, joka toimii niin, että kaikki saa syödä kaikkea mitä kaapista löytyy ja joku käy aina joskus kaupassa ja ostaa jotakin. Myös päivällinen tehdään usein yhteisesti.

- Niin ja puhun myös aika paljon niiden kanssa. Huomionarvoinen asia, koska tuo ei ole itsestäänselvyys Suomessa.

- Jos portugalilaiselle alkaa puhua espanjaa, niin ei välttämättä hyvä heilu. Kaupassa kannattaa mieluummin olla hiljaa kuin sanoa gracias. Ja kiitoshan oli paikallisella valuutalla naisille obrigada ja miesten sanomana obrigado ;)

- Täällä on Suomelle tavallisten ruokakauppojen lisäksi paljon erillisiä hedelmä-, kala-, liha- ja juomakauppoja. Ravintoloitakin on paljon, erityisesti perinteistä portugalilaista ruokaa tarjoavia. Leipomokahviloita on vielä enemmän.