Entä mites Annikan ja mun loput yhteiset päivät täällä meni?
No, itse lähinnä opiskelin sen ajan ja Annika luki kämpillä kirjaa. Eipä siinä paljon muuta ehditty.
...tai siis, ehkä se nyt ei ihan noin mennyt! Kävin kyllä menestyksekkäästi yhdellä luennolla ja tein portugalin kokeenkin, kun taas Annika oli ehtinyt lukea sillä välin kirjaa kahvilassa. Siihen kuitenkin jäi meidät lukemiset ja pänttäämiset.
Tiukan lukuputken jälkeen päätettiin lähteä käymään Sintrassa. Linnat jäi myöhäisillan neidoilta näkemättä, mutta keksittiin sen tilalle kyllä seikkailu jos toinenkin. Esimerkiksi kavuttiin portaita ylös puistossa ja taisteltiin härän kanssa.
Rankan puolen tunnin käveleskelyn jälkeen mentiin maistelemaan viiniä ja jostakin eksyi meidän pöytään myös juustofondue ja leipäkori. (Hyvää!)
Perinteinen kuvanpilaushyppy peitti melkein kevyen seinäkuluman alleen.
Uuden kävelymatkan varrelta löytyi viihtyisä piha, joka osoittautui hostellin alueeksi. Koska koettiin pihamaan olevan vapaata riistaa, käveltiin sen sisälle tarkastelemaan olosuhteita ja ehdittiin käväistä hostellin sisälläkin. Vaikutti hyvältä!
Hostellin jälkeen löydettiin autiotalo, joka niin ikään koettiin vapaaksi riistaksi ja mentiin moikkaamaan kummituksia.
Kummitusten sijaan sisältä löytyi sotkua ja graffiteja (saksaksi!).
Autiotalon naapureilla oli epäreilun hienot linnanäkymät. Tässä kuvassa tosin maurilaislinna näyttää lähinnä takaoikealla olevalta kivikasalta.
Matkalla takaisin Lissabonia kohti oli junadraamaa, koska mun takana olevan penkin kohdalta kuului kauhea kolaus ikkunaa vasten ja siihen tuli särö. Kun oltiin perillä, särö oli levinnyt koko ikkunan ympäri.
Välillä piti syödäkin. Laskut ja kuitit ravintoloissa näyttää usein tältä.
Eräs päivä mentiin rannalle lekottelemaan vaihtokavereiden kanssa.
Matkalla rannalta kotiin bongattiin mun läheltä jazztapahtuma ja mentiin alueelle hengailemaan hiekkaisina ja syömään vietnamilaista katuruokaa. Lähimetroseman kupeeseen on nyt kevään aikana tullut jos jonkinlaista ilmaistapahtumaa. Keskiviikkoiltaisin kuulemma alkaa myös pyöriä ulkoilmaleffoja samalla aukiolla.
Ja niinhän siinä kävi, että illasta päädyttiin taas Bairro Alton bilemestoille.
...ja sieltä näköalatasanteelle. Pojat sai loistoidean kiivetä patsaan päälle patsastelemaan.
Seuraavana päivänä löydettiin itsemme taas samaisesta ulkoilma-jazzista syömästä vietnamilaista. Festarimeno oli muikea ja jatkuu joka viikonloppu kesän ajan. Asun tuolla takana olevalla kukkulalla, mutta paikka jää vähän valkoisen rakennuksen taakse piiloon.
...ja illalla oltiin taas samalla näköalatasanteella, mutta eri porukalla. Huomasin reissun jälkeen, että tehtiin aika paljon samoja juttuja päivästä toiseen!
Annikan lähtöpäivänä ulkona oli kolmekymmentä (30!!) astetta. Huh hellettä.
Annika oli ihmeissään ratikkakiskoista, jotka alkoi keskeltä katua ja alempana päättyi keskelle katua. Joku on varmaan aluksi suunnitellut ratikkareitin parkkipaikkojen läpi ja sitten todennut, että äh, tehdään sittenkin toinen tuohon viereen.
Mentiin Belémiin markkinoille kurkkimaan paikallisia käsitöitä ja herkkuja.
Ja miten se oli niiden samojen asioiden tekemisten kanssa? Jazz-tapahtuma jatkui tällä kertaa Belémissä ja kun kerran oltiin siellä muutenkin, niin eiköhän me menty jazziakin kuuntelemaan.
Näiden seikkailujen jälkeen Annikalla alkoi paluulippu kolistella takataskussa ja jouduttiin lähteä tekemään lähtövalmisteluja. Jo tutuksi tullut sangriapaikka kuitenkin tarjosi meille vielä pika-aterian ja tietenkin lasilliset sangriaa. Ikävä tulee Annikaakin, mutta eiköhän me taas elokuussa nähdä, jos se ei ole taas ehtinyt luiskahtaa jollekin maailmanmatkalle.
Olipas muuten aika jännä huhtikuu! Noin kolme viikkoa vieraita Suomesta, käynti Lagosissa ja viikko sairaana. Tämä yhdistelmä tarkoittaa samalla myös sitä, että opiskelu ja osa vaihtokavereista on jääneet vähän rannalle ruikuttamaan. Tilanne pitää korjata nyt toukokuussa ja palata takaisin huonoilta teiltä kunnon ihmisen arkeen. Tämä ei kuitenkaan ole lupaus, vaan ennuste yrityksen mahdollisuudesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti