Kulttuurihuomioita 3/3

...ja ainakin tässä vaiheessa viimeinen osa kulttuurihuomioita.

- Ennakointi ei ehkä oo täällä se juttu. Tosi usein löytää itsensä tilanteesta jossa jokin asia ei toimi tai peruuntuu, koska kukaan ei oo vaan miettinyt etukäteen välttämättä yhtään mitään. Asioita ei oo myöskään niin oleellista informoida etukäteen tai ainakaan hyvissä ajoin.

- Ihmiset ei kuitenkaan stressaile niin paljon yllättävistä tilanteista, vaan sopeutuu hyvin muutoksiin. Tottakai joskus niillä menee hermot säätämiseen, mutta niin menee suomalaisillakin byrokratiaan ja liikaan sääntöihin tuijottamiseen. Puolensa ja puolensa.

- En voi kuvitella, että täällä tehtäisiin joku asia tyhmästi vain sen takia, että joku sääntö käskee tekemään niin. Suomesta esimerkkinä se kun joku reipas vartija oli häätänyt kylmästä värjöttelevät junanodottelijat asemalta pakkaseen, kun juna oli pari tuntia myöhässä. Koska asema sulkeutuu minuutilleen siihen aikaan.

- Sitä on vähän vaikea selittää, mutta täällä on tietynlainen mentaliteetti, johon kuuluu, että asiat vain tapahtuu ja niihin reagoidaan aina tilanteen mukaan. Mikään ei ole niin tarkkaa ja kyllä kaikki aina saadaan jotenkin järjestymään. Ihmiset on harvoin yllättyneitä tilanteista, joista moni Suomessa olis yllättynyt, vihainen tai epätoivoinen. Ne vaan on että aijaa ja keksii jonkun ratkaisun.

- Uskonto tulee aika paljon vastaan kirkkojen, pyhimysten kuvien ja rukousnauhojen muodossa. Vanhempi sukupolvi on tosin nuorempaa uskonnollisempaa.

- Vanhempien talojen ulkoseinät on usein päällystetty koristetiilillä.

- Fadomusiikki ja siihen liittyvä kaihoisa saudade-tunne tuntuu olevan tärkeä osa kansallisidentiteettiä. Vastaavaa koko kansan musiikkia ei ole Suomessa.

- Portugalilaiset tuntuu pitävän omaa maataan aika rakkaana. Esimerkiksi fadolauluista moni käsittelee Portugalia tai Lissabonia. Jos Suomessa on suomalaista ruokaa ravintolassa (joka ei ole kohdennettu turisteille), sen nimi on ravintola. Täällä se on portugalilainen ravintola. Myös ruokalehdissä puhutaan portugalilaisista resepteistä eikä resepteistä. Kämppiksen suusta oon kuullut, että "haluan mennä näköalatasanteelle ja katsella Lissabonia". Suomessa ehkä katseltaisiin maisemia. Nuo on vain pieniä esimerkkejä, mutta monissa tilanteissa kansallisidentiteetti korostuu enemmän kuin suomalaisella korostuisi.

- Meidän asuntoon kuuluu melkein koko ajan joitakin ääniä ulkoa. Liikennettä ei ole paljoa, mutta... Vieressä olevan koulun pihalla lapset huutaa ja kiljuu minkä ehtii ja koulun kuulutukset välitunnille ja pois menemisistä kantautuu tänne selvästi (joskus myös öisin). Vieressä on bussi- ja rekkavarikko hämmentävästi kapean kadun kääntökohdassa ja sinne yritetään väkisin sovitella vain yhtä menopeliä joskus tunninkin ajan. Tästä tietenkin lähtee auton peruutusääni ja ihmisten huudot. Koulun vieressä taas on joku konserttipaikka, jossa ilmeisesti pidetään myös kuoroharjoituksia, sillä samat biisit soi usein monta kertaa samalla tyylillä ja jostain syystä sekin kuuluu yhtä selvästi ulos kuin harjoitukset olisi ulkona (näin tapahtuu tämän kirjoittamishetkellä). Kahden kirkon kellot myös soi tasan maissa, toinen minuuttia vaille ja toinen minuutin yli. Roska-auto taas tulee joka yö kolistelemaan kahden ja kolmen välillä tuohon samaan kapeaan kulmaukseen. Ja kyllä sitä liikenteen ääntäkin kuuluu, muun muassa autoja, ratikoita ja lentokoneita. Jos jostakin syystä mikään näistä äänistä ei kuulu, niin ainakin ikkunan alta kävelee huutavia ja nauravia ihmisiä. Ikkunat ei juuri ääntä eristä kun ei kerran kylmääkään, joten kaikki nämä äänet kantautuu tänne melkein niin kuin olisi itse tapahtumien keskellä. (ja jälleen kerran joku ihmettelee Skypessä mitä siellä taustalla oikein tapahtuu)
Mutta! Mua ei itse asiassa haittaa nuo äänet yhtään. Korkeintaan joskus aamulla kun nukun niin lapset sais vähän lykätä huutokilpailua.

- Bussit ja ratikat tulee monesti miten sattuu, mutta voisin kuvitella, että jossakin muualla näin käy vielä enemmän. Ei siis kuitenkaan niin, että aina voi olettaa niiden olevan myöhässä. Junat ja kaukoliikenteen bussit lähtee yleensä aina ajoissa.

- Keskipalkka on tosiaan sen noin 900 euroa ja minimipalkka 485 euroa. Silti esimerkiksi ruoan hinta on Suomen hinnoista ehkä 70 prosenttia riippuen vähän mitä ostaa. Jotkut asiat, kuten hygieniatuotteet ja elektroniikka on myös Suomen hintoja kalliimpia. Vuokratkaan ei todellakaan ole samassa suhteessa halvempia täällä.

"Edullinen keittiö. Hyvä aloitus... 12 reseptiä alle eurolla henkilöä kohden."

- Portugali on taloudellisessa pississä eikä tilannetta voi edes verrata Suomessa tehtyjen leikkausten ja pissin määrään.

- Portugali ja pääkaupunkina tietenkin erityisesti Lissabon on yllättävän liberaali ollakseen niin vanha, perinteikäs ja uskonnollinen maa. Esimerkiksi homot voi rekisteröidä parisuhteen ja saa myös kulkea täällä aika vapaasti käsi kädessä. Myös abortti on sallittu ja sen ainoaksi perusteeksi tarvitaan vain naisen pyyntö siihen.

- Maahanmuuttajiin suhtautumisesta en oo varma, mutta ainakin täällä on niitä paljon. Täällä on kuulemma Euroopan avoin maahanmuuttopolitiikka.

- Mulla on sellainen kuva, että verojen kiertäminen ja pimeä työvoima on täällä paljon yleisempiä kuin Suomessa. Esimerkiksi ravintoloissa harvoin saa oikeaa kuittia ja tiedän alaikäisen, joka on laittomasti baarissa töissä.

- Portugali oli fasistidiktatuurin alla vuoden 1974 neilikkavallankumoukseen asti. Jutun pointti oli pääpiirteissään, että eläköön koti, uskonto ja isänmaa, mutta älkää kuitenkaan kokoontuko julkisesti yli viiden ihmisen porukalla. Vallankumouksen (25. huhtikuuta) jälkeen yhteiskuntaa alettiin rakentaa uudelta, sosialistisemmalta pohjalta. Tämä tietenkin vaikuttaa yhteiskuntaan, kulttuurihistoriaan ja arvoihin.

Graffiti: "25. huhtikuuta aina, ei koskaan enää fasismia."

- Sain ihan vasta tietää, että jokaisen suuremman puolueen nimessä on jotakin sosialismista tai vasemmistosta, vaikka puolue olisi enemmän oikealla. Esimerkiksi paikalliset sosiaalidemokraatit on oikeistopuolue.

- Portugali oli kerran tosi rikas ja vaikutusvaltainen maa. Se näkyy kaduilla kävellessä kun vastaan tulee toinen toistaan upeampia vanhoja rakennuksia ja patsaita. Ja monumenttiä löytyykin sitten antiikin ajoilta asti eli maassa on ehtinyt tapahtua monenlaista.

- Portugalilla oli vallankumoukseen asti siirtomaita. Angola, Mosambik, Guinea-Bissau, Kap Verde, Itä-Timor ja São Tomé ja Principe itsenäistyi kaikki 1974-1975. Silti Kiinassa sijaitseva Macau oli Portugalin siirtomaa vuoteen 1999 asti. Tämän takia täällä on paljon erityisesti noista maista tulevia maahanmuuttajia, jotka myös useimmiten puhuu portugalia.

- Opettajia teititellään ja kutsutaan esimerkiksi nimellä professor Silva eli arvo- ja sukunimellä. Opettajat suhtautuu ystävällisesti opiskelijoihin ja saattaa kysyä kuulumisiakin, joten valtaero ei ole kuitenkaan käytännössä jyrkkä. Toisaalta kuitenkaan kulttuuriin ei kuulu, että opettajaa kyseenalaistettaisiin luennolla. Korkeintaan pyydetään tarkennusta.

- Yliopistolla opetus ei opeta samalla tavalla kriittiseen ajatteluun kuin Suomessa, jossa se on melkeinpä koko homman ydin. Kerran kun pidettiin esitelmää norjalaisen kaverin kanssa, niin saatiin palautetta "että tosi jännä että teillä oli lopussa tuollainen osa jossa oli teidän omaa ajattelua. Meillä ei koskaan tehdä niin.". Ne kuitenkin piti sitä hyvänä asiana.

- Kuten tätä blogia seuranneille on ehkä selvinnytkin, yliopistolla ei yleensä menee mikään helpoimman kautta, vaan kaikkeen liittyy muutoksia ja epäselvyyksiä koko ajan. Esimerkiksi muutama päivä sitten sain kuulla, että yhden loppumassa olevan kurssin arviointiperusteita olikin muutettu jossakin vaiheessa. Harmi vain, ettei siitä ollut ilmoitettu kaikille ja että itse olin jo tehnyt ne pari listalta poistettua työtä. Opettaja on kuitenkin joustava tällaisessa tilanteessa ja joku ratkaisu aina keksitään.

- Kun joku kysyi opettajalta esseen palautuspäivämäärän dediskellonaikaa, opettaja alkoi nauraa.

Osa taideteosta "Nauravat miehet" Portossa

Kulttuurihuomioita 2/3

...ja isommat ja pienemmät kulttuurihuomiot jatkukoon.

- Täällä on kaikki vähän rennompaa ja hitaampaa ja se on paljon useammin mahtavaa kuin ärsyttävää. Mikään ei ole aivan niin justiinsa eikä koskaan ole niin kiire. Se mitä länsimaiseksi tehokkuusajatteluksi kutsutaan ei tunnu pätevän täällä.

- Tervehtiminen tapahtuu parilla poskisuudelmalla. Siihen tottuu tosi nopeasti ja nyt kun mietin, niin monien vaihtarituttujen kanssa tehdään samalla tavalla, vaikkei se olisi tapana kummankaan kotimaassa. Ihan vaan koska siitä on tullut niin luonnollinen tapa käyttäytyä täällä. Parempia, poskisuukottomasta kulttuurista tulevia kavereita kuitenkin halaan.

- Ainakin tässä kämpässä eläimille huudetaan paljon ja niitä myös lyödään tai paremminkin läpsitään rangaistukseksi päivittäin. Koiraa ei myöskään käytetä säännöllisesti ulkona eikä kissanhiekkoja vaihdeta kovin usein. Oon yrittänyt sanoa, että eläimet tarvii virikkeitä, että ne viihtyy paremmin eikä tuhoa niin paljon paikkoja täällä, mutta se ei taida olla se näkökulma mihin on totuttu. Tuhotöiden jälkeen eläimet saa tietenkin osakseen tuplahuudot ja -läimäisyt.

- Ainakin Portossa on sellainen graffitipolitiikka, että taiteilijat saa vapaasti maalailla kaduille ja liikkeiden turvaoviin kunhan vain teos liittyy kiinteästi liikkeen toimintatarkoitukseen ja on asiallinen.

Hammaskaveri kadulla lissabonilaisen hammashoitolan edessä

- Ainakin kämppikset tuntuu pitävän pohjoiseurooppalaisia aika tiukkiksina. Ne sanoi yllättyneensä siitä, että oonkin aika rento, vaikka oon Suomesta. Toisaalta välillä kyllä kohtaan kulmakarvannostoja kun haluan jonkin asian tapahtuvan nopeammin kuin ne haluaa sen tapahtuvan. Esimerkiksi, jos mulla on tunti aikaa pestä pyykit ja kerron sen kämppikselle, se ei halua ottaa omia koko päivän koneessa olleita pyykkejään pois sieltä samantien, koska se ei vaan tunnu kivalta. Jälleen kerran pitää ensin ihan vähintään polttaa yksi tupakka ja vähän yleisesti chillata

- Varsinkin pienemmissä kaupungeissa ihmiset tykkää jutella tuntemattomillekin niitä näitä. Esimerkiksi kahvilassa saattaa mennä ennen tilausta pitkä aika rupatteluun ja tilauksen jälkeen kahvia ei todellakaan aleta samantien valmistaa. Se, että aletaanko kahvia valmistaa heti ei täällä todennäköisesti ole edes kysymys, jota joku miettisi. On ihan luonnollista, että pöytään mennään istumaan ja se tulee sitten kun on tullakseen. Joskus tilaus saattaa lopulta unohtuakin, mutta yleensä ei.

- Ravintolaan ei kannata mennä tosi nälkäisenä, koska ruoka ei yleensä ole tulossa pöytään pian.

- Täällä ei pankkikortti käy monissa paikoissa ollenkaan tai jos käy, sen pitää olla paikallinen. Mun toisessa lähimmistä ruokakaupoista voi maksaa vain yli 20 euron ostokset kortilla, mutta toisessa kortti käy mihin vaan summaan. Lohdutukseksi kuitenkin pankkiautomaatteja on suunnilleen joka korttelissa.

- Pankkiautomaatit on myös täällä kunnon monitoimivempeleitä. Niillä voi (paikallisella kortilla) rahan nostamisen lisäksi muun muassa maksaa laskut sekä ladata rahaa sim-kortille ja matkakortille.

- Kaikilla on kännyköissä prepaid-kortti eli sitä sitten aina lataillaan ja joudutaan jännittäviin tilanteisiin kun saldo on loppu.

- Perheen pitämässä ravintolassa saattaa olla isoisä käymässä ja lapsenlapsi hoidossa ruoanlaiton ja tarjoilun ohessa ja ohikulkumatkan varrella myös joku tuttu tulee tervehtimään. Ainakin pienissä vaateliikkeissä oon myös nähnyt koiria. Pari päivää sitten taas olin pubissa kavereiden kanssa ja asiakkaan koira makasi sisällä suoraan oven edessä ja asiakas itse keikkui baaritiskillä.

- Jos ravintolassa tilaa vaikka kanaa tai kalaa, luvassa ei ole filee vaan kananpalanen luineen tai kokonainen kala ruotoineen.

- Lapset voi hyvin olla päivällisellä ravintolassa mukana puoleen yöhön asti. Lapsi nukahtaa, jos nukuttaa ja on hereillä, jos ei nukuta. Ei draamaa eikä kauhistelevia katseita naapuripöydästä.

- Portugalilaiset auttaa mielellään ja saattaa näyttää kädestä pitäen missä jokin paikka on. Ainakin, jos eivät joudu tekemään sitä työkseen.

- Mennään kämppisten kanssa monesti kahville vaikka ihan vartiksi tai puoleksi tunniksi vieressä olevaan pubiin. Espressoa muistuttava kahvi kiskaistaan nopeasti huiviin ja vaihdetaan muutamia sanoja ja sitten taas jatketaan kotona sitä mitä alun perin oltiin tekemässä tai lähdetään muualle. Kahvilassa usein joku käy nopeasti juomassa kahvin tiskillä ja lähtee sitten menemään. Take away -kahvia ei periaatteessa ole olemassakaan muualla kuin Starbucksissa.

- ...mikä taas saattaa liittyä siihen, että täällä on kuulemma tosi epäkohteliasta juoda tai syödä kävellessään. Kämppikset kuitenkin sanoi, ettei sillä niiden mielestä ole juuri väliä ja ne itsekin tekee niin. Jotkut on aina tarkempia.

- Bairro Alton 300 baarin baarimestoilla sen sijaan juomia ei saa muuten kuin kertakäyttömukeissa. Tapana on mennä baarista kadulle juoman kanssa ja hengailla siinä tai vaellella ympäriinsä. Täällä kun ei ole sellaista lakia, ettei juomaa saisi viedä baarista pois tai ettei saisi juoda julkisella paikalla.

- Asuntojen lämpötila seuraa melkein ulkolämpötilaa, koska ikkunat on yksinkertaisia eikä niitä ole tiivistetty. Asunnoissa ei usein ole myöskään pattereita. Jotkut kuitenkin käyttää erikseen lämmittimiä, mutta niiden käyttö on sähkön hinnan vuoksi portugalilaisille aika kallista. Vesi sen sijaan on edullista.

- En oo ainakaan vielä nähnyt asuntoa, jossa ei olis kaasuliesi ja -uuni. Myös vesi lämpenee ainakin tässä asunnossa kaasulla.

- Kuten monissa muissakin kielissä, hän on miehille (ele) ja naisille (ela) eri sana. Ylipäätään ihmisistä, ammateista ja nimikkeistä ei voi puhua mainitsematta sukupuolta.

- Sukupuoliroolit ylipäätään tuntuu elävän yhteiskunnassa vahvemmin kuin Suomessa. Se ei välttämättä ole negatiivinen asia, mutta joka tapauksessa eron huomaa.

Lehden nimi on Woman ja mukana tulee kätevästi pesuainenäyte

Ruoanlaittolehden kulmassa lukee "moderni nainen/vaimo"

- Kämppikset huudattaa täällä välillä musiikkia tosi kovalla keskellä yötä ja huutaa ja nauraa kavereiden kanssa vielä sen päälle. Tämä tapahtuu vaikka olisin samaan aikaan nukkumassa viereisessä huoneessa. Vielä ihmeellisempää on kuitenkin se, että kukaan naapuri ei ole asiasta valittanut.

- Meillä on kämppisten kanssa yhteinen ruokatalous, joka toimii niin, että kaikki saa syödä kaikkea mitä kaapista löytyy ja joku käy aina joskus kaupassa ja ostaa jotakin. Myös päivällinen tehdään usein yhteisesti.

- Niin ja puhun myös aika paljon niiden kanssa. Huomionarvoinen asia, koska tuo ei ole itsestäänselvyys Suomessa.

- Jos portugalilaiselle alkaa puhua espanjaa, niin ei välttämättä hyvä heilu. Kaupassa kannattaa mieluummin olla hiljaa kuin sanoa gracias. Ja kiitoshan oli paikallisella valuutalla naisille obrigada ja miesten sanomana obrigado ;)

- Täällä on Suomelle tavallisten ruokakauppojen lisäksi paljon erillisiä hedelmä-, kala-, liha- ja juomakauppoja. Ravintoloitakin on paljon, erityisesti perinteistä portugalilaista ruokaa tarjoavia. Leipomokahviloita on vielä enemmän.

Kulttuurihuomioita 1/3

Tällä kertaa ajattelin vähän listata muutamia huomioita – tai ehkä paremminkin käsityksiä ja luuloja – portugalilaisesta kulttuurista. Vertailukohtana on luonnollisesti suomalainen kulttuuri. Kuten kaikissa mun kirjoituksissa, huomiot perustuu muutamiin kokemuksiin eikä välttämättä ole laajemmasti edes totta. Sen linssin kirjoituksiin tosin jokainen tätä blogia lukenut on varmaankin ottanut jo alusta asti. Huomiolista alkoi venyä venymistään, joten päivitys on parempi jakaa osiin. Tässä ensimmäisiä ajatelmia.


- Jos suunnitelmissa on käväistä ostamassa banaania yliopiston vieressä olevasta kaupasta kun luennon alkuun on vartti aikaa, luennolle ei todellakaan ehdi tasaksi. Mulle ei ole vielä oikein selvinnyt mikä sen aiheuttaa, mutta jonossa kuluu aina vähintään vartti, ihan sama kuinka monta ihmistä siinä on edellä. Romantisoiden olisi kiva kuvitella myyjän ja asiakkaiden rupattelevan välissä niitä näitä, mutta täällä Lissabonissa on harvemmin siitä kyse.

- Toisaalta, kun tulet tasan jälkeen 'myöhässä' sinne luennolle, niin ei se todennäköisesti ole kuitenkaan vielä alkanut. Luento alkaa usein siinä kymmentä, viittätoista tai jopa kahtakymmentä yli. Varsinkin, jos suurin osa ei ole heti tasan jälkeen vielä paikallakaan.

- Jos sovitaan joku tapaamisaika, Portugalissa kukaan tuskin olettaa kenenkään olevan siihen aikaan paikalla. Kyse on enemmän siitä onko myöhässä kymmenen minuuttia vai puoli tuntia. Toisaalta toisen odottaminen on ihan luonnollista eikä jalkaa naputeta maata vasten kädet puuskassa. Sillä välin voi vaikka polttaa tupakan ja mennä ostamaan kioskista lisää. Ja lopulta itse myöhästyä vielä enemmän. (Tää on mun mielestä lähinnä pelkästään hyvä puoli, koska en oo koskaan oikein ymmärtänyt minuuttien tuijottamisen päälle)

- Tupakasta puheen ollen, tosi moni polttaa täällä. Suomessa voi laskea tupakoivat kaverit yhden käden sormilla, mutta täällä luvut tuntuu olevan toisinpäin.

- Ja tottakai pilvikin palaa, kun sen käyttö pienissä määrissä on tavallaan laillistakin. Ostaminen ja myyminen sen sijaan ei ole. Silti pilveä tai muita aineita tarjotaan ostettavaksi vähintään kerran melkein joka reissulla keskustaan. Myynnin laittomuuden vuoksi aine voi kuulemma joskus olla oikeasti teetä tai oreganoa. Sen perusteella mitä oon paikallisten kanssa puhunut, oon käsittänyt, että huumeiden viihdekäyttö on paljon yleisempää kuin Suomessa. Eikä nyt puhuta pelkästään pilvestä.

- Ääntä lähtee. Kämppikset pitää usein yhdessä kiljumishuutokonserttia ihan vaan muuten vaan, esimerkiksi kertoessaan työpäivästä tai shoppailuistaan. Skypessä moni kyselee, että mikä niillä on siellä taustalla hätänä, mutta itse asiassa ne vain keskustelee ihan normaaliin tapaan.

- Täällä ei ilmeisesti ole outoa, jos nauraa tai kiroilee kovaan ääneen ollessaan yksin huoneessaan, koska nuo tekee sitä jatkuvasti.

- Niiden mielestä oli varsinkin aluksi ja varmaan vieläkin outoa, että haluan välillä olla yksin suljetun oven takana mun huoneessa. Alussa kämppikset tuli koputtamaan välillä ovelle ja kysymään haluanko tulla viettämään aikaa niiden kanssa. Selitin sitten jossakin vaiheessa erikseen, etten oo surullinen, masentunut enkä vihainen, vaan kaipaan vaan välillä yksinoloa, vaikka mulla on kaikki oikein hyvin. Sain ymmärtäväisen, mutta hämmentyneen vastaanoton.

Portugalilaista perinnekäsityötä eli korkkituotteita

- Näillä on aika hyvät hiilarilukemat päivän ruokalistalla, kun leipä on valkoista vehnäleipää ja samassa ruoka-annoksessa saattaa olla sekä ranskalaiset että riisi.

- Ruoissa ei ole kastiketta. Suomessa on usein riisin, pastan tai muun lisäkkeen kanssa kana-, jauheliha-. vihannes- tai mitä vaan kastiketta. Tai kalaa tai pihviä kastikkeella. Täällä annoksessa on usein lisäkkeen kanssa pihvi tai kala, ei muuta. Lähin kastiketta muistuttava asia on oliiviöljy, jota laitetaan reippaasti.

- Jos perusportugalilaisessa ravintolassa kysyy onko kasvisruokaa, ne ei joko ymmärrä kysymystä tai vastaa, että kalaa on. Perinteisiin ei siis kuulu kasvisruoka, mutta salaatin voi tuurilla saada. Täältä kuitenkin löytyy useampia kasvisravintoloita, mutta ne pitää tietää tai osata etsiä. Kalliimmista ravintoloista luulisi myös löytyvän vihannesta. Sekä vegetaristi- että varsinkin vegaanikaveri on joutuneet venyttämään rajojaan muutamaankin otteeseen.

- Monet jälkiruoat on pieniä ja tosi makeita.

- Ylipäätään portugalilaiset tuntuu syövän suhteessa vähemmän kuin suomalaiset. Ehkä se on yksi syy siihen miksi täällä harvemmin näkee reilusti ylipainoisia ihmisiä.

- Kaveria autetaan. Jos kaverilta lähtee kämppä alta tai on kriisi päällä, tottakai on se asuu toisen luona niin kauan että kaikki taas järjestyy. Elämä on yhteisöllisempää. Tämä näkyy tosi monessa seikassa ja on yksi asioista, joita haluaisin Suomessakin muuttaa samaan suuntaan, jos voisin.

- Hygieniataso on ainakin tässä asunnossa tosi erilainen kuin Suomessa. Esimerkiksi kämppikset pitää pyykkikoriaan kosteassa kylpyhuoneessa ja pahimmillaan sieltä on löytynyt homeiset farkut. Jos keittiöpyyhe on märkä, se jätetään myttyyn keskellä pöytää eikä laiteta kuivamaan. Jos kanankoipi on unohtunut edellisenä iltana mikroon, niin sen voi ihan hyvin syödä seuraavana iltana. (Toisaalta, eipä nuo näytä sen jälkeen pahoinkaan voivan.) Itse asiassa nämä pitää lähes poikkeuksetta ruoan vähintään yön yli kylmällä liedellä.

- Kämpässä on useampi seinä mustassa ja pahimmillaan jopa valkoisessa homeessa, mutta kämppikset ei ymmärtäneet miksi olin siitä vähän kauhuissani. Kaikkihan täällä on enemmän tai vähemmän homeessa, ainakin vanhoista taloista.

- Täällä on tosi paljon rakennuksia, jotka on silmin nähden ihan romahtamispisteessä. En tiedä onko kyse pelkästään rahasta vai samalla myös kiinnostuksenpuutteesta.

Kissalle koti

- Silti, Lissabon on vanhoine rakennuksineen, näköalatasanteineen ja taidepläjäyksineen tosi kaunis. Puhumattakaan muista kaupungeista ja luonnosta kaupunkien ympärillä.

- Asioiden on ihan turha odottaa tapahtuvan samantien. Esimerkiksi kämppikset mietti melkein neljä kuukautta, että "me kyllä kauheasti tarvittais se pesukone tänne". Sillä välin vaatteita pestiin käsin, kavereilla ja jopa monen sadan kilometrin päässä asuvilla vanhemmilla.

- Jos kämppikseltä kysyy onko se valmis lähtemään, vastaus on todennäköisesti joo, jonka jälkeen saattaa alkaa muun muassa suihkuun menemisen valmistautuminen tai kahvinkeitto. Ainakin yksi tupakka pitää polttaa.

- Siitä tupakasta vielä. Sitä poltetaan asunnoissa sisällä.

- Ainakaan tässä asunnossa ei todellakaan ole palovaroittimia. Eikä polttamisen vuoksi voisikaan olla.

- Täältä sää tuorepuristettua appelsiinimehua, joka on puristettu viereisen läänin hedelmistä!

Jalkapallohuumaa Lissabonin yössä

Heijastuskuva ikkunasta vastapäisen talon seinään

Niin siinä sitten kävi, että Real Madrid päräytti mestarien liigan kuninkaaksi. Oltiin kavereiden kanssa samaan aikaan syömässä kiinalaisbuffetissa ja sielläkin näkyi töllöistä peli. Aluksi tuntui, että kukaan ei oikein seurannut ottelua eikä edes huomattu kun Atleticon eka maali tuli, kun kukaan ei reagoinut mitenkään. Sitten kuitenkin alkoi Real Madridille maaleja sadella ja ravintolassa riemu repesi. Pelin jälkeen yksi pitkä pöytä myös lauloi kovaan ääneen paljon onnea vaan -laulun, mutta mulle jäi vähän epäselväksi oliko onnittelut Real Madridille vai oliko jollakin synttärit. Hauska tunnelma joka tapauksessa!

metroasemalla

Hilpaistiin metrolla baarimestoille ja joka paikassa oli jalkapallofaneja joukkueiden paidat päällä. Real Madridin fanit tietenkin juhli ja Atleticon fanit oli vähän hiljaisemmilla mielin. Sanoin yhdelle Real Madridin kamoilla varustautuneelle miehelle onnea voitosta ja kun juteltiin vähän aikaa, selvisi että mies oli tullut Dubaista Lissaboniin yhdeksi päiväksi nähdäkseen pelin. Ei mikään turha reissu kun voittokin tuli!

.Tervetuloa Lissaboniin ...espanjaksi

Atletico-faneja yössä

 Baarialueella moni halusi tietenkin jutella pelistä ja kysyä kumpaa kannatin. Säilytin henkeni kannattamalla aina joukkuetta joko juttukaverin paidanvärin mukaan tai pelipaidattomien portugalilaisten kohdalla Real Madridia. Jaoin saman illan aikana monet ilot ja pettymykset. Jalkapallosta kiinnostumattomuushan ei tietenkään ole vaihtoehto.

Vaaleanpunainen katu, tuolla alla jossakin

Real Madrid -fani juhlatamineissa

Meno jatkui tietenkin aika myöhään ja nukkumaanmenoaika oli joskus puoli seitsemän jälkeen. Ilta on ollut hyvä, kun kotiin tullessa on kirkasta ja linnut laulaa. Tänään sitten kirjoittelin silmät puolitangossa esseetä eteenpäin. Illalla mentiin kavereiden kanssa vielä käymään hauskassa ruokapaikassa, jossa paistetaan muun muassa pizzoja ja leipiä suuressa puulämmitteisessä kiviuunissa. Keittoa varten annetaan kirpputorihenkinen kuppi käteen ja liemen voi käydä itse kalastamassa valtavasta kattilasta. Istumapaikan taas voi löytää sisältä, ulkona olevista pöydistä tai katukivetykseltä. Jaloissa pyörii musta kissa ja astiat asiakkaat tiskaa itse muovisangossa. Ruoka on joka ilta vähän yllätys, mutta sangriaa toki saa. Ei siis voi olla kovin huono paikka.

Eurovaalit, politiikka ja muutama vakava sana

Ulos eurosta! Suojakilpi tulee! Demokraattiselle ja isänmaalliselle hallinnolle! / PCTP: Kommunistinen työväenpuolue

Kun lauantain jalkapallojännityksestä on selvitty, heti sunnuntaina on luvassa eurovaalit. Koska Portugali on aika pahassa jamassa, vaalien tulos on nyt erityisen tärkeä siinä mihin suuntaan maata lähdetään tulevaisuudessa ohjaamaan. Juttelin vähän vaaleista kehitystutkimuksen professorin kanssa ja proffa sanoi, että vaalikojuilla on ollut paljon tavallista hiljaisempaa. Toisaalta oikeistolaista hallitusta vastustetaan kovin sanoin, mutta toisaalta taas kansalta on mennyt usko siihen, että yksikään puolue voisi pelastaa tilannetta. Ihmiset on lamaantuneita ja toivottomia politiikan suhteen.

Rakennetaan Eurooppa uudelleen. / PAN: Puolue eläimille ja luonnolle

Nappailin parina päivänä kuvia kaikista vastaan tulevista vaalimainoksista, mutta nyt kun selvitin mitä lyhennykset tarkoittaa, vastaan näytti tulevan vain enemmän tai vähemmän vasemmistopuolueita. Niitä tässä maassa näyttääkin olevan paljon. Hallituksessa kuitenkin tällä hetkellä toimii enemmistönä PS eli sosialistipuolue (keskusta-vasemmisto) sekä PSD eli sosiaalidemokraattinen puolue (keskusta-oikeisto), jotka molemmat kannattaa eurooppalaista yhteistyötä sekä markkinataloutta.

Puolustamassa portugalilaista identiteettiä / PTP Portugalin työväenpuolue

Portugalissa eurokriisin alkuaikojen peruskuvio oli, että pankit ikään kuin loi tyhjästä rahaa ja antoi liian avokätisesti lainoja sekä vähävaraisille yksityishenkilöille, mutta mikä tärkeintä, myös suurille rakennusfirmoille. Uusia taloja alettiin rakentaa vinhaa vauhtia, mutta jossakin kohtaa selvisi, ettei kenelläkään ollut enää varaa ostaa kiinteistöjä eikä firmat – yksityishenkilöistä puhumattakaan – voineet maksaa velkojaan takaisin. Moni rakennuskin jäi pönöttämään paikalleen puolivalmiina rahoituksen loppuessa. Kaikki tämä luonnollisesti johti useiden pankkien konkurssiin, koska tyhjästä on paha nyhjästä.

Euro vajoaa maahan. Kansanäänestys nyt! / MAS: Vaihtoehtoinen sosialistinen liike

 Kuten kuvista näkyy, osa puolueista kannattaa tällä hetkellä eurosta luopumista. Proffan mukaan alkuperäiseen valuuttaan palaaminen ei ole kuitenkaan kovin yksinkertainen kysymys, sillä sen myötä tuontihinnat kaksinkertaistuisi ja jo ennestään valtavan lainaerän arvo suurenisi merkittävästi. Kuten kaikille varmaan jo oli selvää, mikään ratkaisu ei tällä hetkellä ole Portugalille erityisen hyvä.

Haluamme elää täällä jaloillamme / Bloco de Esquerda - Vasemmistopuolue

Proffa myös kertoi, että Portugalissa on tällä hetkellä paljon sosiaalisia ongelmia. Työttömyyden ja asunnottomuuden lisäksi on paljon masennusta ja itsemurhia. Samaan aikaan lapset kiusaa, tappelee ja jopa masentuu enemmän kuin normaalisti heijastuksena vanhempien taloudellisista huolista. Myös tapauksia, joissa mies tappaa vaimonsa ja itsensä on ollut suhteessa runsaasti viime aikoina. Kadulla elävät ihmiset ei ole edes pääkaupungin keskusta-alueella harvinainen näky. Ongelmat, joita Portugalissa tällä hetkellä on, ei siis todellakaan ole kevyttä tasoa.

Kaikella rohkeudella! Puolustaa ihmisiä ja maata / CDU / PCP-PEV: Kommunistinen puolue ja Vihreät (liittouma)

 Yksi mielenkiintoinen asia, jonka professori mainitsi, oli että järjestelmä köyhien tukemiseksi on aika erikoinen – vai pitäisiköhän sanoa suoraan, että läpimätä. Yleinen keino avustaa köyhiä täällä on jakaa perheille ruokaa ruokajonoissa. Suhteessa kokonaiskustannuksiin yksi lautasellinen maksaa valtiolle noin 3,80 euroa. Jos nelihenkinen perhe käy joka päivä syömässä jonossa, tämä tarkoittaa valtiolle noin 470 euron kustannuksia kuukaudessa pelkästä perheen ruokailusta. Siitäkin huolimatta hallitus lakkautti vähän aikaa sitten pienituloisten perheiden tuen, joka oli tätä summaa pienempi, muistaakseni kolmellasadalla alkava luku. Jo tuolla summalla perheet saisi ruoan lisäksi paljon muutakin tarvitsemaansa. Organisaatioiden kuitenkin tarvitsee käyttää köyhiä tukevia, mutta ei parempaan tilanteeseen ohjaavia keinoja, koska valtiolta saadut järjestöavustukset riippuu järjestön tarpeellisuudesta eli käytännössä köyhien määrästä. Organisaatioita taas ei ole varaa kaataa, koska ne avustavat köyhiä sekä antavat työpaikkoja. 

...ja logiikan siemen oli missä? Toki pitää muistaa, että professori ei ole kaiken tiedon lähde, vaan myös tavallinen ihminen eli poliittinen toimija. Tällaisen argumentaation kuuleminen työkseen taloutta ja politiikkaa tutkivan suusta ei kuitenkaan juuri naurata.

Eli: Jos maan talous on samassa kunnossa kuin sen rakennukset, jostakin pitää loihtia ulospääsy pinteestä. Vaikka piirtämällä ovi.

Mestarit areenalla

Tänä viikonloppuna Lissabonissa kuhisee. Kaupunki on yhtäkkiä yli-innokkaiden espanjalaisten valtaama. Metroasemien tauluissa juoksee infoa metron aukioloajoista espanjaksi ja jopa olutmainoksissa sanotaan naapurimaan kielellä, että tervetuloa Lissaboniin. Mitä ihmettä?

Syy tähän on tietenkin mestarien liigan loppuottelu, joka järjestetään yhdessä jalkapallon kehdoista: Lissabonissa. Espanjalaisille loppuottelu on yhtä juhlaa, sillä vastakkain ottelussa ovat taistelupukarit Real Madrid ja Club Atletico de Madrid. En itse seuraa jalkapalloa, mutta kaupungilla ei voi olla huomaamatta innosta tutisevia ja pälättäviä espanjalaisia, joilla on joukkueiden fanivaatetuksia päällään. Eräs mies oli touhuissaan kietaissut Espanjan lipun hameeksi.

Alkujuhlassa sai kuvauttaa itsensä pokaalin kanssa

Satuin tänään kävelemään kaupungin pääaukion eli Praça do Comércion ohi ja huomasin, että siellä oli jonkinlaiset ottelun alkujuhlat meneillään. Vihattua, mutta rakasta naapurimaata muistettiin jopa soittamalla taustalla pelkästään espanjalaista musiikkia. Yhden pitkän rakennuksen seinälle taas heijastettiin kuvia joukkueista. Juttelin ratikkapysäkillä jonkun portugalilaisen kanssa ja sain näin futisyleissivistykseltä välttyneenä kuulla, että paikalliset kannattavat tietenkin Real Madridia, koska pelaajista kolme on portugalilaisia. Portugalilaisnainen taas jutteli marokkolaismiehen kanssa, että jokin aika sitten liput otteluun maksoi kolmesataa ja jos tänään yrittää ostaa, saa maksaa kolme tonnia. En tiedä onko luvut ihan totta, mutta kovissa hinnoissa liput on joka tapauksessa. Nainen vitsailikin, että tämä maa tarvitsee nyt rahaa ja jostain se pitää saada. Kavereilta taas kuulin, että alun perin oli suunniteltu, että samaisella pääaukiolla olisi näytetty screeniltä ottelua suorana lähetyksenä. Päätös oli kuitenkin peruttu, koska pelättiin liikaa häiriöitä ja tappeluita yleisen tapahtuman aikana. 

Saa nähdä millainen hullunmylly huomisiltana on luvassa ottelun jälkeen. Sitä ennen kuitenkin päivitän vielä eurovaaleista Portugalissa, sillä sunnuntai lähestyy vinhaa vauhtia.

Sardiineja vaaleanpunaisella kadulla

Eilisilta oli hyvä. Löysin itseni menemästä ulos, vaikken alun perin olisi jaksanut sateen laiskistamana lähteä. Annikan ja mun virallisen sangriapaikan jälkeen mentiin baariin, jonka seinä oli täynnä sardiini- ja muita fisupurkkeja. Saatiin vihdoin otettua kuva pink streetistäkin. Kadun nimi tulee luonnollisesti siitä, että tie on maalattu vaaleanpunaiseksi. Sen jälkeen meno jatkui Music boxissa ja kotiintuloaika lähenteli auringonnousua. Pitää ottaa nyt ilo irti kun vaihtoaikaa on enää jäljellä vähän yli kuukausi!

Virallinen opiskelupäivitys

Mun toukokuun loppupuolisko on pakattu aika täyteen opiskelua, mutta oon siitä aika hyvillä mielin ja itse asiassa oon ollut aika innoissanikin joistakin opiskeluprojekteista. Tässä vaiheessa valmiina on sosiologian essee, jossa sovelsin sosiologisia väkivallan teorioita tapauskertomukseen. Valitsin mun aiheeksi uutisissa vastaan tulleen LGBT- eli seksuaalivähemmistöihin kohdistuvan väkivallan Venäjällä. Aihe osoittautui aika hyväksi valinnaksi, koska sitä pystyi käsittelemään monipuolisesti eri tasoilla ja sosiologinen näkökulma aiheeseen oli kiinnostavan erilainen kuin sosiaalipsykologinen, johon oon tottunut.

Eheh, luulin etten harrasta selfieitä, mutta tää kuva osoittaa mun selvästi olevan väärässä

Viime viikolla meillä oli kolmea terveyspsykologian luentoa pitämässä ranskalainen madame, joka puhui osittain ranskaa ja esimerkiksi alla olevan kuvan luentoesityksessä koko taulukkokin on ranskaksi. Jos ei kuunnellut kovin tarkkaan ei voinut olla varma oliko opetuskielenä ranska vai englanti, mutta joka tapauksessa luennoilla oli paljon mielenkiintoista asiaa. Niillä käsiteltiin fasilitointia psykoterapiaryhmäkontekstissa ja mun kiinnostus fasilitointiin nousi taas luolastaan. Enemmän mua tosin kiinnostaa organisaatiofasilitointi, mutta noiltakin luennolta sai hyviä vinkkejä käytännöntyöhön. On ollut myös hauska opiskella vaihteeksi käytännöllisempää näkökulmaa tulevien psykologien kanssa eikä pelkästään teoriapuolta, joka alkaa olla vähän liiankin tuttua neljän vuoden sosiaalipsykologian opintojen jälkeen.

80-luku ei ole palannut Portugaliin, vaan näillä on aika monilla luonnostaan tuollaiset kiharat

Overview of Group Leadership Skills

Rustailin eilen tehtävälistan opintoja varten. Ainakin mua monesti helpottaa kirjoittaa ylös mitä pitää tehdä, niin ei tarvi huolehtia siitä muistaako varmasti kaiken ja vielä ajallaan. Oon huomannut, että varsinkin illalla kun pyörii liikaa ajatuksia päässä nukkumaan mennessä, on hyvä keino listata ne ylös ja saada ne niin pois mielestään. Kun ne on paperilla, niiden ajattelun voi hyvin lykätä huomiseen.

...ja ehkäpä juuri siksi mun asunnosta löytyy aina jos jonkinlaista muistilappua perinteisellä plussa-miinus-listauksella tehdyistä ja tekemättömistä tehtävistä. Ja ehkäpä juuri siksi joku mun rakkaista vierailijoista oli jättänyt mulle (taas!) tällaisen yllätyksen ikkunaoveen. (Onko noille joku oikea sanakin olemassa?)

Tässä samalla kuva mun pienestä ja sinertävästä huoneesta täällä. Olis jotenkin huijausta raivata se näytöskuntoon ennen kuvanottoa, joten tässä se kaikessa komeudessaan.

© Jape

 Ja kun nyt päästiin tähän huonekysymykseen kiinni, niin tässä vielä muutama kuva näköaloista eri aikoina. Ikkunasta näkyy vähän kulumaa ottaneiden rakennusten yli kirkontornit, merenlahti ja vastaranta.

29.3.14 17:39

18.5.14 17:22

13.5.14 20:36

13.5. 21:56

 Ja juuri tällä hetkellä täällä on pitkän hellejakson jälkeen tällaista. Pystyin ottamaan kuvan nyt kun sade hetkeksi hellitti. Tänään päivemmällä täällä oli +16 astetta ja Helsingissä +26. Osat vaihtuivat! (= täydellinen opiskeluilma)

20.5.14 18:59

Márcio opiskelee mun kanssa.

Ja viimeisenä ilmoitusasiana: ei sillä että laskisin päiviä, mutta enää 38 päivää mun unelmien savolaisen saapumiseen!!