Virallinen opiskelupäivitys

Mun toukokuun loppupuolisko on pakattu aika täyteen opiskelua, mutta oon siitä aika hyvillä mielin ja itse asiassa oon ollut aika innoissanikin joistakin opiskeluprojekteista. Tässä vaiheessa valmiina on sosiologian essee, jossa sovelsin sosiologisia väkivallan teorioita tapauskertomukseen. Valitsin mun aiheeksi uutisissa vastaan tulleen LGBT- eli seksuaalivähemmistöihin kohdistuvan väkivallan Venäjällä. Aihe osoittautui aika hyväksi valinnaksi, koska sitä pystyi käsittelemään monipuolisesti eri tasoilla ja sosiologinen näkökulma aiheeseen oli kiinnostavan erilainen kuin sosiaalipsykologinen, johon oon tottunut.

Eheh, luulin etten harrasta selfieitä, mutta tää kuva osoittaa mun selvästi olevan väärässä

Viime viikolla meillä oli kolmea terveyspsykologian luentoa pitämässä ranskalainen madame, joka puhui osittain ranskaa ja esimerkiksi alla olevan kuvan luentoesityksessä koko taulukkokin on ranskaksi. Jos ei kuunnellut kovin tarkkaan ei voinut olla varma oliko opetuskielenä ranska vai englanti, mutta joka tapauksessa luennoilla oli paljon mielenkiintoista asiaa. Niillä käsiteltiin fasilitointia psykoterapiaryhmäkontekstissa ja mun kiinnostus fasilitointiin nousi taas luolastaan. Enemmän mua tosin kiinnostaa organisaatiofasilitointi, mutta noiltakin luennolta sai hyviä vinkkejä käytännöntyöhön. On ollut myös hauska opiskella vaihteeksi käytännöllisempää näkökulmaa tulevien psykologien kanssa eikä pelkästään teoriapuolta, joka alkaa olla vähän liiankin tuttua neljän vuoden sosiaalipsykologian opintojen jälkeen.

80-luku ei ole palannut Portugaliin, vaan näillä on aika monilla luonnostaan tuollaiset kiharat

Overview of Group Leadership Skills

Rustailin eilen tehtävälistan opintoja varten. Ainakin mua monesti helpottaa kirjoittaa ylös mitä pitää tehdä, niin ei tarvi huolehtia siitä muistaako varmasti kaiken ja vielä ajallaan. Oon huomannut, että varsinkin illalla kun pyörii liikaa ajatuksia päässä nukkumaan mennessä, on hyvä keino listata ne ylös ja saada ne niin pois mielestään. Kun ne on paperilla, niiden ajattelun voi hyvin lykätä huomiseen.

...ja ehkäpä juuri siksi mun asunnosta löytyy aina jos jonkinlaista muistilappua perinteisellä plussa-miinus-listauksella tehdyistä ja tekemättömistä tehtävistä. Ja ehkäpä juuri siksi joku mun rakkaista vierailijoista oli jättänyt mulle (taas!) tällaisen yllätyksen ikkunaoveen. (Onko noille joku oikea sanakin olemassa?)

Tässä samalla kuva mun pienestä ja sinertävästä huoneesta täällä. Olis jotenkin huijausta raivata se näytöskuntoon ennen kuvanottoa, joten tässä se kaikessa komeudessaan.

© Jape

 Ja kun nyt päästiin tähän huonekysymykseen kiinni, niin tässä vielä muutama kuva näköaloista eri aikoina. Ikkunasta näkyy vähän kulumaa ottaneiden rakennusten yli kirkontornit, merenlahti ja vastaranta.

29.3.14 17:39

18.5.14 17:22

13.5.14 20:36

13.5. 21:56

 Ja juuri tällä hetkellä täällä on pitkän hellejakson jälkeen tällaista. Pystyin ottamaan kuvan nyt kun sade hetkeksi hellitti. Tänään päivemmällä täällä oli +16 astetta ja Helsingissä +26. Osat vaihtuivat! (= täydellinen opiskeluilma)

20.5.14 18:59

Márcio opiskelee mun kanssa.

Ja viimeisenä ilmoitusasiana: ei sillä että laskisin päiviä, mutta enää 38 päivää mun unelmien savolaisen saapumiseen!!

Pääsiäispupu ja muuta eläinseuraa

Oon ehtinyt olla jo viikon enemmän tai vähemmän kipeänä, mutta viime päivinä oon onneksi päässyt jo haistelemaan raikasta ulkoilmaa pari kertaa ja tekemään vähän pääsiäisjäyniäkin.

Anna Saksasta pyysi mua viettämään 'perhepääsiäistä' sen ja sen vierailemassa olevan äidin kanssa. Värjäsin ja koristelin siellä (ainakin muistinystyröideni mukaan) ekaa kertaa elämässäni kananmunia ja se oli tottakai huippua. Korvasi hyvin menetetyn suklaamunien etsinnän. Koristelu oli niin tyhmänhauskaa, että sen vois ottaa ensi pääsiäisenä uusiksi! Annan äiti oli myös askarrellut meille pääsiäiskorit ja täyttänyt ne herkuilla. Ihana ajatus :)

Muu aika tällä viikolla on mennyt neljän seinän sisällä lukuun ottamatta paria minikävelyä lähialueilla. Katti ja puruluita kaipaava vuffe on pitäneet mulle seuraa (hyvässä ja pahassa). Tiistaina ja sunnuntaina saan tänne onneksi kavereita myös suoraan Suomen eteläisimmästä pääkaupungista.

Jotta ei unohtuisi tämän olevan pääasiassa lemmikkiblogi:

 Hauva on siis kasvanut ja katti väijyy entiseen malliin. Päivän hyvänä uutisena myös hieman masentuneen oloinen pääsiäispupu sai tänään itselleen possuystävän, mikä piristi jänön mieltä kovasti.

Sadeilta kotosalla

Täällä on taas satanut muutaman päivän, mikä on tarkoittanut rauhallisia koti-iltoja. Eilen jopa satoi vähän aikaa rakeita! Huhtikuun ensimmäisenä päivänä Lissabonissa, miten on mahdollista? Tuuli vei eilen viimeiset voimat taas yhdestä sateenvarjosta. Kuudetta viedään tällä hetkellä.

Mulla ei oo tätä ennen ollut varsinaisesti kämppiksiä lukuun ottamatta yhtä lyhyttä pätkää Tampereella, joka ei ollut suuri menestys. Nyt onkin ollut hauska päästä vihdoin kokemaan yhteiselo kavereiden kanssa hyvine ja huonoine puolineen. Tässä vähän otteita niistä mahtavista puolista.

Silloin tällöin vietetyt yhteiset koti-illat tekemättä juuri mitään tähdellistä on suurta luksusta.

Ohessa on hauska seurailla koirakaverin hölmöilyjä.

Myös kissa on menossa mukana. Koiran väijyminen oven takaa on tässä juuri päättymäisillään. Tassusta tulee luuvitosta, jos tunkee kuononsa väärälle reviirille.

Hauvalla riittää energiaa myös muun muassa kissajahtiin ja pandapainiin.

...mutta jossakin vaiheessa toki villeinkin väsähtää,

 laskien lopulta kuononsa polvelle ja ummistaen silmänsä. Hetken rauha on laskeutunut eläintarhaan.

Sataa, sataa ropisee... kuvia

Kenellekään tätä blogia seuranneelle on tuskin jäänyt epäselväksi, että tykkään ottaa valokuvia. Tässä taas muutamia muistoja kävelyiltä.

Taulu talon ulkoseinällä

Lissabonissa on niin paljon portaikkoja, että niillä on usein nimi. Joskus nimessä on on rua eli katu, joskus escada eli portaat. Alussa olin pariinkin otteeseen hämmentynyt kun kartalla luki kadunnimi, mutta katua ei näkynyt missään.

Tällainen näky ei ole Lissabonin vanhassa osassa mikään harvinaisuus. Alueella on paljon ränsistyneitä ja osa hylättyjäkin taloja. Tämä yksilö on harvinaisen huonokuntoinen. Alueella on paljon taloja, jotka viimeisten asukkaiden muutettua vain kuolevat pois - kenelläkään ei ole joko varaa tai kiinnostusta kunnostamiseen.

Toinen asia, joka tuskin blogia seuranneilta on jäänyt huomaamatta, on että talossa asuu kissa. Vihaisesta palautteesta huolimatta urhoollisesta jatkan kissakuvien lisäilyä. Tässä kuvassa katti yrittää esittää, ettei ole tehnyt mitään pahaa ja on oikeastaan vain lojunut sohvankulmalla viimeisen tunnin ajan ottaen rennosti. Minuuttia aikaisemmin sain kirjaimellisesti kissapostia niskaani, kun katin ote lipesi ahkeran koristenauhan pyydystämisen seurauksena.

Parvekekasvillisuutta. Aika muikea tuollainen iso kaktus, voisin itsekin ottaa sellaisen hoiviini.

Huomenna lähdetään viiden hengen porukalla pohjoiseen, ensin Aveiroon ja sieltä Portoon. Aveirossa ollaan yksi päivä viidestä ja loput Portossa. Joku päivä aiotaan myös vuokrata auto ja käydä Portugalin pohjoisrajalla olevassa Peneda-Gerêsin kansallispuistossa. Innostuttaa!

"Hyvää matkaa, Lissabon odottaa sinua"

Luonnonkaipuuta kaupungissa

Ensimmäisiä kukkabongauksia helmikuun ekalla viikolla. Tällä hetkellä osassa kasveista ja puista on lehdet ja joissakin harvoissa kukkia, mutta suurin osa puista on tiputtanut syksyllä lehtensä ihan niin kuin Suomessakin. Alkusyksystä täälläkin on jonkinlainen ruska, mikä oli ainakin mulle vähän yllättävä tieto.

Otin tästä kuvan, koska tällaista tekstiä ei välttämättä olisi suomalaisen tiiliseinän kyljessä (?). Mun portugalintaitojen perusteella siinä sanotaan, että "iso perhe on keskellä sydäntäni".

Eilen oli aurinkoinen päivä ja päätettiin aamubrunssin jälkeen etsiä kavereiden kanssa kartalta puisto ja mennä sinne paistattelemaan päivää sateen loistaessa poissaolollaan. Vihreitä alueita ei kartalla ole kovin paljoa koko Lissabonissa, varsinkaan keskustan lähistöllä. Käveltiin yhdelle vähän isommalle vihreälle alueelle Marlenen kodin lähellä ja pitkän aitauksen kiertelyn jälkeen päästiin sisään. Puiston nimi oli Parque de Bela Vista eli kauniin näköalan puisto, joka asetti tiettyjä odotuksia. Pettymys oli kuitenkin suuri kun isolla alueella oli lähinnä huonosti hoidettua nurmea, jonkin verran puita ja muutama pöytä penkkeineen puiden alla. Keskellä oli jonkinnäköinen kenttää muistuttava alue, joka oli kuitenkin enemmän epämääräinen hiekka-alue kuin kenttä. Puisto oli vähän kukkulainen ja ylös kiivetessä kyllä näki aika kauas, mutta näky ei ollut kovin kaunis muutaman vuosikymmenen ikäisine taloineen ja autoteineen. Vieressä huusi moottoritie eikä nähty puistossa oleskelun aikana kuin pari ihmistä. Lenkkeilijöille varmasti ihan kiva, mutta jotain puuttui ainakin tässä vaiheessa vuotta.

Yllä mainitun puiston laidalla oli tällainen teos pelastamassa kolkon autotien tunnelmaa. Takana aita, jota kierrettiin puistoon päästäksemme.

Meidän lähinäköalatasanne tällä kertaa alhaalta päin kuvattuna. Tässä vaiheessa on jo kivuttu yhdet pitkähköt portaat metroasemalta, mikä ehkä kertoo vähän korkeuseroista. Tiet ei kuitenkaan yleensä kuljee suoraan ylöspäin vaan mutkittelee sen verran, ettei nousu ole niin rankkaa kuin se olisi suoraan ylöspäin mentäessä. Esimerkiksi mun kotireitti metroasemalta muistuttaa muodoltaan vähän sivuttain olevaa V-kirjainta eli se on linnuntietä olevaa reittiä pidempi.

Marcio toisella lempiväijymispaikoistaan eli mun huoneen ikkunalla. Usein kun herään ja avaan huoneen oven se juoksee jostain ja hyppää tuohon. Kun muutin tänne, pelkäsin, että olisin miukumaukulle allerginen, mutta oireita ei onneksi olekaan ilmaantunut. Tai sitten homeoireet peittää ne alleen. ;)

Kertomus puistovierailusta oli lähinnä alustuksena siihen, että samalla tajusin ikävöiväni puistoja ja vesistöjä Suomessa. Oon aina asunut lähellä joko jokea, järveä tai merta ja myös puistot on olennainen osa suomalaista kaupunkikuvaa. Lissabonin keskustan tuntumassa puistoja ei juurikaan ole. Parissa pienessä ja viihtyisässä olen tosin käynyt ja ne on varmasti kesällä ihania. Lähin on kuitenkin kolmen-neljän kilometrin päässä kotoa. Mun ikkunasta vähän näkyvä joki/kanava/vesialue on toki aika lähellä, mutta avoimissa kohdissa sen ranta on betonireunusta. Pitkältä matkaa veden viereltä myös kulkee autotie ja tieltäkin näkymää peittää aita ja isot metallihökkelit, joiden vuoksi 'rannalle' ei voi välttämättä edes oikein mennä.

Monilla Lissabonin metroasemilla on jonkinlaista taidetta seinämillä. Joillakin niistä kuvat myös liittyy alueeseen. Campo Pequenon asemalla on härkätaisteluun liittyviä kuvia, koska samanniminen areena sijaitsee sen lähellä.

Toisin kuin Espanjassa, Portugalissa härkää ei pyritä tappamaan härkätaistelussa. Eläintä kuitenkin vahingoitetaan, minkä vuoksi härkätaistelu saattaa olla yksi paikallisista kulttuurielämyksistä, jonka jätän suosiolla väliin, vaikka yleisesti haluan oppia ja kokea paljon uutta.

Toki Lissabonin keskusta-alue on muuten tosi ihana, erityisesti vanhempi alue, jolla itsekin asun. Vanhojen kauniiden rakennusten ja niiden koristetiilien lisäksi kaupungissa törmää usein erilaisiin taidepläjäyksiin kuten valokuviin, maalauksiin ja taidokkaisiin graffiteihin. Taide tuntuu olevan täällä jotenkin enemmän läsnä arjessa eikä vain gallerioiden seinillä odottamassa sitä varta vasten katsomaan tulevia. Sellaista lisää Suomeenkin! Toiseksikaan ei ehkä ole suuri poikkeus, ettei maan pääkaupunki ole luontoparatiisi. Jo puolen tunnin junamatkan päässä Lissabonista on merenrannalla oleva Cascaisin kaupunki hiekkarantoineen ja siitä puoli tuntia kauempana Sintran vanha kaupunki, jossa käytiin aikaisemmin Annan kanssa. Luontoterapiaan on siis mahdollisuus aika lähellä. Muistan, että Frankfurtissa mulla oli jossakin vaiheessa samanlainen olo ja melkein kehräsin kun lopulta pääsin kaupungin ulkopuolelle kävelemään pitkin joenrantaa luonnon keskelle. Keväällä täällä luulisi myös olevan kadunvarsilla ja parvekkeilla kukkia ja kasveja enemmän kuin tällä hetkellä.

Salakuva aidanraosta. Ei oikein selvinnyt minkä rakennuksen ympäriltä tämä on, mutta piha näytti kauniilta. Kyllä, oon ottanut kuvan kaikesta vähänkään vihreämmästä ympärilläni. Piha Alvaladen alueella keskustan ulkopuolella.

Johtopäätös: stereotypia siitä, että suomalaiset rakastaa luontoa, pitää mun kohdalla paikkansa.

Ylimääräinen tieto: No okei, mun 17,5 neliömetrin yksiössä oli parhaimmillaan noin kymmenen ruukkukasvia eli en ehkä ookaan ihan normaali ihminen. Äiti, luuletko että oon perinyt sulta jotakin?

Lisää kukkia! Nyt niitä näkyy kaduilla jo vähän enemmänkin, kevät alkaa lähestyä. Nämä kukat on saksalaisten kavereiden mukaan kirsikkapuusta. En lähde vannomaan, mutta siltä näyttäis. Anna varmaan biologina tietäis! (hehee, aina yhtä hyvä juttu kysyä siltä mistä tahansa luontoon liittyvästä asiasta, vaikka se on opiskellut lähinnä genetiikkaa)

Yhdellä kadulla oli paljon seinämillä tällaisia kuvia "tavallisista ihmisistä" ja mietittiin onkohan ne joskus asuneet alueella. Näistä kaveruksista taulussa lukee "John Joulupukki ja Nynnyjen/kanojen Jorge" (??).

Alerta vermelho ja otteita Bairro Altosta

Tänään Portugalissa myrskyää ja tyrskyää. Rannikkoalueilla kuten täällä Lissabonissa on päällä alerta vermelho (red alert) eli ulkonaliikkumiskielto iltaysistä yökolmeen. Tuulennopeuden varoitettiin nousevan joillakin alueilla jopa 36 metriin sekunnissa, mutta tällä hetkellä säähavainnot sanoo nopeuden olevan 15 metriä Lissabonissa. Tornadouhkastakin puhuttiin, mutta saa nähdä miten käy. Ikkunoista kuuluvan huminan ja ulinan perusteella voi sanoa, että ainakin täällä mäenhuipulla tuulee aika hurjasti. Ratkaistiin tilanne laittamalla ikkunaluukut kiinni ja avaamalla viinipullo. Tein myös menuun sopivasti suomalaista pannukakkua, joka näyttää kelpaavan hyvin.

Myrskyvaroituksen kuullessaan a) muisteleeko katti miten sikiöasento tehdään vai b) peittää silmät, laittaa pään polviin ja valmistautuu hätälaskuun?

Laura, Alberto, Anna ja Elena Bairro Altossa

Olin eilen ensimmäistä päivää kutakuinkin terveenä ja päätin lähteä katsomaan miltä ulkomaailma näyttää. Aiottiin ensin muutaman kaverin kanssa mennä katsomaan miltä suklaafestivaaleilla näyttää, mutta kun jono kiersi melkein koko korttelin ympäri (oikeasti), niin luovutettiin ja mentiinkin kahville Lissabonin suurimpaan kauppakeskukseen Colomboon. Erinäisten vaiheiden kautta päädyttiin syömään flammkuchenia tai tarte flambéeta, joka  on ilmeisesti aika suosittu pizzan tapainen ruoka tietyllä alueella Ranskan ja Saksan rajalla. En ollut jostakin syystä edes kuullut siitä ennen, vaikka majailin jossakin vaiheessa puolisen vuotta Frankfurt am Mainissa, jonka pitäis olla flammkuchen-aluetta. Läpyskä muistutti aika paljon pizzaa, mutta pohja oli vähän erimakuinen ja päällä oli ranskankermaa täytteiden lisäksi. Perusreseptiin ilmeisesti kuuluu pekonia ja sipulia, mutta omassani oli sipulin lisäksi sieniä. Ei mikään suuri elämys, mutta tulipahan testattua.

Anna, Marlene ja litran mojito

Superbock on toinen Portugalin isoista olutmerkeistä Sagresin ohella. Mun tarkoin kätketty hippisielu salaa aina vähän itkee, kun näen, että Bairro Altossa juomat tarjoillaan vain muovilaseista.

Illallisen jälkeen mentiin Bairro Altoon eli Lissabonin keskustassa olevalle alueelle, jossa on 300 baaria. Kuten arvata saattaa, siellä on paljon opiskelijoita, mutta sekaan mahtuu kaikenikäistä porukkaa aina eläkeläisiin asti. Baarit on pieniä ja tapana onkin ostaa juoma baarista ja mennä ulos kadulle juttelemaan. Bairro Alton kapeahkot kadut onkin melkein joka päivä illalla täynnä ihmisiä ja puheensorinaa. Maanantai on kuulemma ainoa päivä, jolloin meno on hiljaisempaa. Baarit alkavat aueta yleensä yhdeksän-kymmenen aikaan, mutta juhlijat saapuvat vasta yhdentoista jälkeen ja viipyvät kahteen-kolmeen, jolloin Bairro Alto sulkee ovensa. Sen jälkeen väki vaeltaa muille alueille kuten Cais do Sodréen ja juhlii siellä olevissa yökerhoissa aamuun asti. Yökerhot aukeavat kahdentoista aikaan, mutta silloin niissä ei ole vielä ketään.

Pala tunnelmaa Bairro Altossa

Bairro Alton hintataso on opiskelijabudjettia hivelevä, sillä puolen litran olut maksaa eurosta kahteen. Drinkin taas saa koosta riippuen 3-5 eurolla ja shotin eurolla tai parilla. Yhtenä iltana ostettiin litran mojito kuudella eurolla eikä muuten ollut mikään kaupan tiivisteestä tehty versio. Bairro Altossa on myös muutamasta baarista koostuva alue Erasmus Corner, jossa on nimensä mukaisesti paljon vaihtareita. Siellä vaikuttaa olevan aina hyvä meininki, mutta suosittelen Bairro Altoon suunnatessa kiertämään myös kortteleita, joissa on enemmän paikallisia ja vähemmän vaihtaribiletunnelmaa.

Taas oon ainoa, joka osaa käyttäytyä hyvin

Alueella, jossa on paljon väkeä tiiviisti pakattuna on tietenkin myös varjopuolensa. Eilen yhden kaverin lompakko katosi kesken juhlinnan ja mukana tietenkin kaikki passista, ajokortista ja luottokortista lähtien. Loppuilta vietettiinkin sitten poliisiasemalla. Vinkki juhlijoille yössä: varovaisuutta liikenteeseen.