Kulttuurihuomioita 3/3

...ja ainakin tässä vaiheessa viimeinen osa kulttuurihuomioita.

- Ennakointi ei ehkä oo täällä se juttu. Tosi usein löytää itsensä tilanteesta jossa jokin asia ei toimi tai peruuntuu, koska kukaan ei oo vaan miettinyt etukäteen välttämättä yhtään mitään. Asioita ei oo myöskään niin oleellista informoida etukäteen tai ainakaan hyvissä ajoin.

- Ihmiset ei kuitenkaan stressaile niin paljon yllättävistä tilanteista, vaan sopeutuu hyvin muutoksiin. Tottakai joskus niillä menee hermot säätämiseen, mutta niin menee suomalaisillakin byrokratiaan ja liikaan sääntöihin tuijottamiseen. Puolensa ja puolensa.

- En voi kuvitella, että täällä tehtäisiin joku asia tyhmästi vain sen takia, että joku sääntö käskee tekemään niin. Suomesta esimerkkinä se kun joku reipas vartija oli häätänyt kylmästä värjöttelevät junanodottelijat asemalta pakkaseen, kun juna oli pari tuntia myöhässä. Koska asema sulkeutuu minuutilleen siihen aikaan.

- Sitä on vähän vaikea selittää, mutta täällä on tietynlainen mentaliteetti, johon kuuluu, että asiat vain tapahtuu ja niihin reagoidaan aina tilanteen mukaan. Mikään ei ole niin tarkkaa ja kyllä kaikki aina saadaan jotenkin järjestymään. Ihmiset on harvoin yllättyneitä tilanteista, joista moni Suomessa olis yllättynyt, vihainen tai epätoivoinen. Ne vaan on että aijaa ja keksii jonkun ratkaisun.

- Uskonto tulee aika paljon vastaan kirkkojen, pyhimysten kuvien ja rukousnauhojen muodossa. Vanhempi sukupolvi on tosin nuorempaa uskonnollisempaa.

- Vanhempien talojen ulkoseinät on usein päällystetty koristetiilillä.

- Fadomusiikki ja siihen liittyvä kaihoisa saudade-tunne tuntuu olevan tärkeä osa kansallisidentiteettiä. Vastaavaa koko kansan musiikkia ei ole Suomessa.

- Portugalilaiset tuntuu pitävän omaa maataan aika rakkaana. Esimerkiksi fadolauluista moni käsittelee Portugalia tai Lissabonia. Jos Suomessa on suomalaista ruokaa ravintolassa (joka ei ole kohdennettu turisteille), sen nimi on ravintola. Täällä se on portugalilainen ravintola. Myös ruokalehdissä puhutaan portugalilaisista resepteistä eikä resepteistä. Kämppiksen suusta oon kuullut, että "haluan mennä näköalatasanteelle ja katsella Lissabonia". Suomessa ehkä katseltaisiin maisemia. Nuo on vain pieniä esimerkkejä, mutta monissa tilanteissa kansallisidentiteetti korostuu enemmän kuin suomalaisella korostuisi.

- Meidän asuntoon kuuluu melkein koko ajan joitakin ääniä ulkoa. Liikennettä ei ole paljoa, mutta... Vieressä olevan koulun pihalla lapset huutaa ja kiljuu minkä ehtii ja koulun kuulutukset välitunnille ja pois menemisistä kantautuu tänne selvästi (joskus myös öisin). Vieressä on bussi- ja rekkavarikko hämmentävästi kapean kadun kääntökohdassa ja sinne yritetään väkisin sovitella vain yhtä menopeliä joskus tunninkin ajan. Tästä tietenkin lähtee auton peruutusääni ja ihmisten huudot. Koulun vieressä taas on joku konserttipaikka, jossa ilmeisesti pidetään myös kuoroharjoituksia, sillä samat biisit soi usein monta kertaa samalla tyylillä ja jostain syystä sekin kuuluu yhtä selvästi ulos kuin harjoitukset olisi ulkona (näin tapahtuu tämän kirjoittamishetkellä). Kahden kirkon kellot myös soi tasan maissa, toinen minuuttia vaille ja toinen minuutin yli. Roska-auto taas tulee joka yö kolistelemaan kahden ja kolmen välillä tuohon samaan kapeaan kulmaukseen. Ja kyllä sitä liikenteen ääntäkin kuuluu, muun muassa autoja, ratikoita ja lentokoneita. Jos jostakin syystä mikään näistä äänistä ei kuulu, niin ainakin ikkunan alta kävelee huutavia ja nauravia ihmisiä. Ikkunat ei juuri ääntä eristä kun ei kerran kylmääkään, joten kaikki nämä äänet kantautuu tänne melkein niin kuin olisi itse tapahtumien keskellä. (ja jälleen kerran joku ihmettelee Skypessä mitä siellä taustalla oikein tapahtuu)
Mutta! Mua ei itse asiassa haittaa nuo äänet yhtään. Korkeintaan joskus aamulla kun nukun niin lapset sais vähän lykätä huutokilpailua.

- Bussit ja ratikat tulee monesti miten sattuu, mutta voisin kuvitella, että jossakin muualla näin käy vielä enemmän. Ei siis kuitenkaan niin, että aina voi olettaa niiden olevan myöhässä. Junat ja kaukoliikenteen bussit lähtee yleensä aina ajoissa.

- Keskipalkka on tosiaan sen noin 900 euroa ja minimipalkka 485 euroa. Silti esimerkiksi ruoan hinta on Suomen hinnoista ehkä 70 prosenttia riippuen vähän mitä ostaa. Jotkut asiat, kuten hygieniatuotteet ja elektroniikka on myös Suomen hintoja kalliimpia. Vuokratkaan ei todellakaan ole samassa suhteessa halvempia täällä.

"Edullinen keittiö. Hyvä aloitus... 12 reseptiä alle eurolla henkilöä kohden."

- Portugali on taloudellisessa pississä eikä tilannetta voi edes verrata Suomessa tehtyjen leikkausten ja pissin määrään.

- Portugali ja pääkaupunkina tietenkin erityisesti Lissabon on yllättävän liberaali ollakseen niin vanha, perinteikäs ja uskonnollinen maa. Esimerkiksi homot voi rekisteröidä parisuhteen ja saa myös kulkea täällä aika vapaasti käsi kädessä. Myös abortti on sallittu ja sen ainoaksi perusteeksi tarvitaan vain naisen pyyntö siihen.

- Maahanmuuttajiin suhtautumisesta en oo varma, mutta ainakin täällä on niitä paljon. Täällä on kuulemma Euroopan avoin maahanmuuttopolitiikka.

- Mulla on sellainen kuva, että verojen kiertäminen ja pimeä työvoima on täällä paljon yleisempiä kuin Suomessa. Esimerkiksi ravintoloissa harvoin saa oikeaa kuittia ja tiedän alaikäisen, joka on laittomasti baarissa töissä.

- Portugali oli fasistidiktatuurin alla vuoden 1974 neilikkavallankumoukseen asti. Jutun pointti oli pääpiirteissään, että eläköön koti, uskonto ja isänmaa, mutta älkää kuitenkaan kokoontuko julkisesti yli viiden ihmisen porukalla. Vallankumouksen (25. huhtikuuta) jälkeen yhteiskuntaa alettiin rakentaa uudelta, sosialistisemmalta pohjalta. Tämä tietenkin vaikuttaa yhteiskuntaan, kulttuurihistoriaan ja arvoihin.

Graffiti: "25. huhtikuuta aina, ei koskaan enää fasismia."

- Sain ihan vasta tietää, että jokaisen suuremman puolueen nimessä on jotakin sosialismista tai vasemmistosta, vaikka puolue olisi enemmän oikealla. Esimerkiksi paikalliset sosiaalidemokraatit on oikeistopuolue.

- Portugali oli kerran tosi rikas ja vaikutusvaltainen maa. Se näkyy kaduilla kävellessä kun vastaan tulee toinen toistaan upeampia vanhoja rakennuksia ja patsaita. Ja monumenttiä löytyykin sitten antiikin ajoilta asti eli maassa on ehtinyt tapahtua monenlaista.

- Portugalilla oli vallankumoukseen asti siirtomaita. Angola, Mosambik, Guinea-Bissau, Kap Verde, Itä-Timor ja São Tomé ja Principe itsenäistyi kaikki 1974-1975. Silti Kiinassa sijaitseva Macau oli Portugalin siirtomaa vuoteen 1999 asti. Tämän takia täällä on paljon erityisesti noista maista tulevia maahanmuuttajia, jotka myös useimmiten puhuu portugalia.

- Opettajia teititellään ja kutsutaan esimerkiksi nimellä professor Silva eli arvo- ja sukunimellä. Opettajat suhtautuu ystävällisesti opiskelijoihin ja saattaa kysyä kuulumisiakin, joten valtaero ei ole kuitenkaan käytännössä jyrkkä. Toisaalta kuitenkaan kulttuuriin ei kuulu, että opettajaa kyseenalaistettaisiin luennolla. Korkeintaan pyydetään tarkennusta.

- Yliopistolla opetus ei opeta samalla tavalla kriittiseen ajatteluun kuin Suomessa, jossa se on melkeinpä koko homman ydin. Kerran kun pidettiin esitelmää norjalaisen kaverin kanssa, niin saatiin palautetta "että tosi jännä että teillä oli lopussa tuollainen osa jossa oli teidän omaa ajattelua. Meillä ei koskaan tehdä niin.". Ne kuitenkin piti sitä hyvänä asiana.

- Kuten tätä blogia seuranneille on ehkä selvinnytkin, yliopistolla ei yleensä menee mikään helpoimman kautta, vaan kaikkeen liittyy muutoksia ja epäselvyyksiä koko ajan. Esimerkiksi muutama päivä sitten sain kuulla, että yhden loppumassa olevan kurssin arviointiperusteita olikin muutettu jossakin vaiheessa. Harmi vain, ettei siitä ollut ilmoitettu kaikille ja että itse olin jo tehnyt ne pari listalta poistettua työtä. Opettaja on kuitenkin joustava tällaisessa tilanteessa ja joku ratkaisu aina keksitään.

- Kun joku kysyi opettajalta esseen palautuspäivämäärän dediskellonaikaa, opettaja alkoi nauraa.

Osa taideteosta "Nauravat miehet" Portossa

Esimakua Lagosista ja puoli delfiiniä

Täällä on parhaillaan menossa kahden viikon pääsiäisloma, joten lähdettiin kavereiden kanssa käymään Etelä-Portugalin merenrantakaupungissa Lagosissa. Mukana menossa oli Anna, Marlene, Laura, Matteo ja Marlenen poikaystävä Markus.

Annan ottama kuva

Kaupunki itsessään oli pieni ja nähtävyyksinä oli ne perinteiset kirkot, patsaat ja kaupungintalo. Keskustassa oli paljon turistiravintoloita ja -kojuja, mutta se oli ainakin tähän aikaan silti viihtyisä eikä liian turismin pilaama (kuten muun muassa lähistöllä oleva Portimão, jonka läpi mentiin paluumatkalla). Rauhallisempia katujakin löytyi, kun uskaltautui pari korttelia turistialueita edemmäs. Se kuitenkin tarkoitti myös keskustan loppumista. Kulttuurin- ja historiannälkäisille Lagosilla ei ole kauheasti annettavaa verrattuna moniin muihin Portugalin kaupunkeihin, mutta rentoon rantalomaan se on kuin tehty.

Yksi nähtyvyys/historiapläjäys oli, että Lagosissa on aikoinaan ollut Euroopan ensimmäinen orjatori. Lähdettiin kartan perusteella katsomaan sitä ja löydettiin lopulta punainen seinä. Ehdottomasti Portugalin nähtävyyksien top vitoseen siis!

Yövyttiin pienessä hostellissa Ocean Viewissä, joka oli muokattu majapaikaksi yhteen kaupungin rikkaamman alueen asuintaloista. Hostellin omistajaperhe asui myös itse siellä ja suloinen pikkutyttö pyörikin tiloissa ahkeraan muun muassa opetellen laskemaan. Koko hostellissa oli kuitenkin vain yksi kylpyhuone/vessa eikä omistajakaan ollut ystävällisimmästä päästä, joten huippuarvosanoja hostellille ei voi antaa. Pisteitä kuitenkin kattoterassista sekä viihtyisästä sisäänkäynnistä, josta alla pari kuvaa. Hostellin yhteiset tilat oli rakennettu talon ulkopuolelle ison teltan suojiin pihalaatoitukselle, joten keittössä ja 'olohuoneessa' oli välillä aika viileää. Hauska tuollainen hostelli, jossa moni asia oli ratkaistu talon sanelemin ehdoin luovuutta käyttäen.

Ylipäätään alueen taloilla oli viihtyisiä ja kasvintäyteisiä pihoja, joista olin tietenkin innoissani. Alla salakuva yhdestä pihasta.

Pääsiäinen on Portugalissa iso juhla ja sen lähestyminen näkyi Lagosin kaduilla tämäntyyppisillä koristeluilla.

Loma oli tosi rento ja käytettiinkin paljon aikaa istuskeluun, makoiluun ja auringosta nauttimiseen.

Välillä otettiin muutama askelkin.

...ja sitten mentiinkin taas rannalle makoilemaan.

Marlenen ottama kuva

Hymyt oli herkässä!

Marlenen ottama kuva

Rannan läheltä löytyi heppoja,

kaupungin muureilta taidetta,

...ja rannoilta mahtavia maisemia.

Yhtenä iltana päätettiin tehdä porukalla pizzaa ja ostettiin siihen pari kassillista aineksia kaupasta. Perille päästyä todettiin, että hostellin keittössä on vain liesi, ei uunia. Menestys! Pienen epätoivon ja googlettelun jälkeen saatiin selvitettyä, että pizzanteko onnistuu myös pannulla ja täytteidenkin pitäisi kypsyä siinä samalla. Päädyttiin lopulta tekemään varsin epämääräisen näköisiä calzone-pizzoja, joissa pohjan toinen puoli käännetään toisen päälle ja lopputulos näyttää isolta pasteijalta. Lopputulos oli kuitenkin yllättävän hyvä.

Hauva ikkunassa! Perus kirjakaupan näyteikkuna siis.

Keskustan vierestä lähti viisi kilometriä pitkä hiekkaranta, mutta uskomatonta kyllä, ei käyty sillä ollenkaan. Ensi kerralla haluan kävellä tuon rannan edestakaisin päästä päähän. Ja todellakin haluan mennä Lagosiin uudestaan!

 Jaa miksei menty sille pitkälle rannalle? Koska toisella puolen oli niin mielettömän upeita pieniä rantoja ja kallioita, ettei millään maltettu! Pitkälle hiekkarannalle pääsee monessa lomakohteessa, mutta Lagosissa on kymmenen pientä hiekkarantaa kallioiden välissä, joita ei ihan joka paikasta löydykään. Kallioista pientä esimakua alla olevan kuvan taustalla.

Markusin ottama kuva

 Kalliot ja rannat oli niin vaikuttavia, että haluan tehdä niille ihan oman postauksensa. Varautukaa siis mykistäviin maisemiin ja äkilliseen matkakuumeeseen lähipäivinä!

 Neljännen matkapäivän aamuna heräsin sairaana, joten viimeiset pari päivää meni vähän varoen. Vietin aika paljon aikaa istuen kahviloissa juoden tuoremehua, mutta kävin myös vähän rannallakin. Olo oli sen verran huono, että jo kilometrin kävely tuntui tosi uuvuttavalta. Jouduin myös merituulta vältellen perumaan lauantaisen delfiiniristeilyn, jossa kaverit näki kuulemma ainakin 30 delfiiniä. Sain kuitenkin toivomiani kuvia reissusta eli jotain ainakin! Tässä menee yksi polskuttelija:

Marlenen ottama kuva

 Delfiininbongauskin taitaa löytyä seuraavan kerran listalta. Tottakai vähän harmi, että paria päivistä ei voinut oikein käyttää niin kuin oli aikonut, mutta sain kuitenkin olla suurimman osan ajasta täysillä menossa mukana ja päästä seikkailemaan kallioilla ennen sairastumista.

Paluumatkalla Lissabonia kohti ehdin nähdä kauniita maisemia ennen nukahtamista. Ikkunasta näkyi muun muassa appelsiinipuita ja katujen varsilla olevia kojuja, joissa myytiin viereisten puiden hedelmiä. Myös vihreää kukkulaista maisemaa olin paljon. Kaunista!

Seuraavassa postauksessa on luvassa syitä siihen miksi Lagosin tulisi olla jokaisen luonnosta ja rantarentoilusta nauttivien tulevien matkakohteiden listalla.

Uskonnosta Portugalissa

Oon jo jonkin aikaa ajatellut, että voisin kirjoittaa tänne jotain mitä tällä hetkellä tiedän uskonnosta täälläpäin, sillä se on iso osa paikallista kulttuuria, historiaa ja yhteiskunnan perustaa. En oo toki mikään suuri asiantuntija niin kuin en millään muullakaan saralla Portugalin suhteen, mutta tässä vähän jotain mitä siitä olen kuullut. Etsin myös mun kuvapankista aiheeseen sopivaa rekvisiittaa.

São Franciscon kirkon seinustaa Évorasta

Aluksi vähän osviittaa perusspekseistä: Kaikkien tiedonlähteiden äiti Wikipedia kertoo, että 81 prosenttia portugalilaisista on roomalaiskatolisia. Muita uskontokuntia maassa on vähän, 3.3 prosenttia muita kristittyjä ja vain 0,6 prosenttia muita uskontoja. 6,8 prosenttia ilmoittaa, ettei ole uskonnollisia ja 8,3 prosenttia ei kommentoi kysymykseen. (2011) Toisen tutkimuksen mukaan 79,5 prosenttia taas kokee itsensä katolisiksi ja 18 prosenttia osallistuu säännöllisesti messuihin. (2012) Vuonna 2001 katolisiksi koki itsensä 86,9 prosenttia. Uskonnottomiksi itsensä koki 8,2 prosenttia vuonna 2001, kun taas kymmenen vuotta myöhemmin luku oli noussut 14,2 prosenttiin. Uskonnottomien (tai ainakin sellaisiksi itsensä raportoivien) määrä on siis ollut viime aikoina kasvussa.

Kirkko Graçan näköalatasanteen kupeessa Lissabonissa

Portugalissa kristinusko näkyy ympäristössä enemmän kuin Suomessa. Kirkkoja ja uskontoon liittyviä patsaita on paljon ja esimerkiksi uskonnollisia kadunnimiä näkee jonkin verran. Suuriin, koristeellisiin ja kullattuihin kirkkoihin on uponnut kolikko jos toinenkin aikana, jona Portugali oli yksi mahtivaltioista. Nykyään rahakirstu lienee pienempi, mikä luultavasti tarkoittaa myös ongelmia kirkkojen kunnon ylläpidossa. Toisaalta en asiasta tiedä enempää kuin muutaman kirkon pakollisten tai vapaaehtoisten pääsymaksujen verran.

Kirkko Aveirossa

Portugalin pitkän historian aikana uskonnolla on ehtinyt olla suuri vaikutus kaikkeen yhteiskunnassa – esimerkiksi arvoihin, maailmankatsomukseen, koulutusjärjestelmään ja yhteiskuntarakenteeseen. Kirkko ja valtio erotettiin toisistaan virallisesti noin sata vuotta sitten. Vuonna 1940 taas allekirjoitettiin konkordaatti uskonnonvapaudesta ja perustuslakiin vapaus otettiin mukaan vuonna 1976, diktatuurin päättymisen jälkeen. Diktatuurin aikana (1932-68) pääministeri Salazar korosti uskonnollisia arvoja ja häntä kuvattiin propagandassa jopa "'messiaaksi', jonka Fátiman neitsyt on luvannut tulevan pelastamaan Portugalin". Kuten joka puolella maailmaa, myös Portugalissa uskonnon nimissä on tehty paljon niin hyvää kuin pahaakin.

Tällä hetkellä Portugalissa on sallittua ottaa avioero sekä tehdä abortti erikseen selittämättä päätöstä mitenkään. Myös samaa sukupuolta olevat voivat mennä naimisiin, mutta eivät kirkossa. Löyhä aborttilaki tosin tuli voimaan vasta vuonna 2007. Sitä ennen säädökset abortin tekemiseen olivat tiukkoja ja abortti sai liittyä vain tilanteisiin, joissa sen tekemättä jättäminen oli uhka äidin terveydelle, raskaus johtui seksuaalirikoksesta tai sikiö oli hengenvaarallisen epämuodostunut. Edelleen on kuitenkin lääkäreitä, jotka uskonnolliseen vakaumukseen perustuen kieltäytyvät abortin tekemisestä. Portugalin linja vaikuttaa joka tapauksessa olevan tällä hetkellä suhteellisen liberaali kysymyksissä, joista usein uskontoon ja moraaliin liittyen keskustellaan.

Kirkko Portossa. Huomaa seinillä olevat siniset koristetiilet.

Sen perusteella mitä olen kuullut, lukenut ja jutellut, vanhemmat ihmiset on usein vahvasti uskonnollisia. Keski-ikäiset taas vähemmän ja sitä nuoremmat vielä vähemmän. Juttelin muutaman portugalilaisen kanssa ja kaikki antoivat esimerkkejä isovanhemmistaan, jotka kävivät säännöllisesti kirkossa ja osa esimerkiksi piti Portugalin huonoa taloudellista tilannetta Jumalan rankaisuna. Kirkoissa vieraillessa myös näkee paljon erityisesti vanhempia ihmisiä rukoilemassa ja sytyttämässä kynttilöitä.

Kirkko Portossa

Pyhimyspatsas yhdessä Évoran kirkoista

Koska valtauskonto on  roomalaiskatolisuus, pyhimykset ovat siinä suuressa osassa. Pyhimysten kuvia kaupataan katukojuissa ja muun muassa ihan Lissabonin keskustassa näkee kauppoja, joissa myydään pelkästään uskonnollisia patsaita, maalauksia ja muuta aiheeseen liittyvää. Portugalissa on myös ainakin yksi suosittu pyhiinvaelluskohde, pieni Fátiman kaupunki, koska Neitsyt Marian sanotaan ilmestyneen siellä kolmelle lapselle noin sata vuotta sitten. Sinne vaeltaa vuosittain satoja tuhansia ihmisiä.

Pyhimyspatsas Graçan toisella näköalatasanteella

Kaupungeilla on myös omia juhlapäiviä kaupungin oman pyhimyksen kunnioittamiseksi. Lissabonin pyhimys on Santo António, jonka juhlaa vietetään 13. kesäkuuta. Samaan aikaan vietetään suosittua kolmipäiväistä sardiinijuhlaa, jossa enemmän tai vähemmän näkyy uskonnollisen juhlan tausta. Juhlapäivä on massa-avioliittojen aikaa ja niille on oma nimikin, Pyhän Antónion häät. Santo Antónion kirkossa vihkitään joka kesäkuun 13. päivä lukemattomia pareja. Kirkkoon liittyy myös juhlapäivän traditio, jossa ihmiset kirjoittavat rukouksia ja kiinnittävät ne pyhimyksen kuvan kehykseen leipäpalasen kanssa. Traditio liittyy naiseen, jonka lupasi antaa köyhille vehnää lapsensa painon verran, koska hän ajatteli pyhän Antónion herättäneen henkiin hukkuneen lapsen. Minkä verran uskonto käytännössä näkyy sardiinijuhlassa, jää nähtäväksi kesäkuussa.

Patsas, jota ihmeteltiin Annan kanssa tammikuussa. Annan ottama kuva.

Patsaan alla on kylttejä, joissa lukee tekstejä kuten "Obrigado Dr. Sousa Martins" eli "Kiitos tohtori Sousa Martins"

Luin vasta nyt tarkemmin kuka yllä olevan patsaan Dr. Sousa Martins on ja selvisi, että hän on 1800-luvun lopulla elänyt lääkäri, joka auttoi köyhiä. Lääkärin työ oli täysin maallisella pohjalla, mutta hänellä uskottiin silti olevan parantavia voimia. Jotkut uskovat edelleen Sousa Martinsin voivan vaikuttaa paranemisiin, mutta katolinen kirkko ei kuitenkaan koskaan ole tunnustanut hänen kunnioittamistaan. Patsas sijaitsee yhden Lissabonin yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan vieressä. Kun Annan kanssa katseltiin patsasta, sen luona kävi vanhempi rouva, joka teki ristinmerkkiä, rukoili ja toi jotakin patsaan luokse.

Yllä olevassa kuvassa oleva monumentti on nimeltään Cristo Rei eli Kristus Kuningas. Se sijaitsee Lissabonista katsottuna joen toisella puolen ja näkyy sinne hyvin, sillä koko laitos on yhteensä lähes 80 metriä korkea. Patsaan kasvot katsovat kohti Lissabonia ja sen jalkojen juurelle pääsee myös kiipeämään portaita pitkin. Näkymät on kuulemma aika hyvät. Samantyyppinen patsas nimeltään Cristo Redentor eli Kristus Pelastaja on myös Brasilian Rio Janeirossa ja inspiraatio Portugalin patsaaseen on saatukin alun perin juuri siitä. Luvan monumentin rakentamiseen antoi diktaattori Salazar 1959. Knoppitietona Scandinavian Music Groupin kappaleessa Lissabon lauletaan, että "Verhojen toisella puolella / Jeesus levittää kätensä maan ylle / Menemme katsomaan sitä myöhemmin". Kappaleessa luultavasti viitataan tähän monumenttiin.

Kirkko Portossa

Tässä siis jotain mitä olen tähän mennessä uskonnosta Portugalissa pistänyt merkille. Tarkkailu jatkukoon.