Päiväloma rantamaisemissa

Tänään oltiin Annan, Marlenen ja Lauran kanssa päiväretkellä Setúbalissa ja Tróiassa, jotka sijaitsee noin tunnin matkan päässä Lissabonista etelään.

Mentiin pienestä Setúbalin kaupungista lautalla Tróian niemimaalle rehelliselle päiväbiitsilomalle. Kaupunki oli pieni eikä ehkä mun suosikki Portugalin kaupungeista, mutta aina on hauska nähdä uusi paikka. Keskustassa oli lähinnä yksi isompi aukio, muutama pieni ostoskatu ja markkina-alue. Unohtamatta tietenkään kirkkoja ja patsaita.

© Laura

© Laura

Ei jääty sen kummemmin aistimaan markkinatunnelmaa, koska kiire lautalle ja hiekalle makoilemaan oli jo valtava. Ehdittiin matkalla bongata vanhat tennismailat (?), jotka ei jostain syystä kuitenkaan lähteneet mukaan meidän rantapeleihin. Olin ihan huvikseni aamulla päättänyt puhua koko päivän saksaa, vaikka tähän asti oon pääasiassa vääntänyt kaiken kavereille englanniksi. Tempaus meni odotuksiin nähden hyvin ja kauhukseni/ilokseni päädyin melkein aamun ensimmäisenä teemana puhumaan eurovaaleista ja populistipuolueista. Aihe ei ehkä ollut helpoin valinta heti kärkeen, mutta siitäkin selvittiin kohtalaisesti.

Tähän kirjoitukseen on kyllä sattuneet mun jo monen kuukauden blogihistorian tähän asti surullisimmat kylttisuoritukset. Mulla on tapana ottaa aina uuden paikan nimikyltistä joku kuva, mutta tämä epätoivon hetkellä otettu liikennemerkki ei taida päästä ainakaan top kolmoseen. Alun surullinen satamaräpsäyskään ei taida olla tuulettamassa palkintopallilla.

Lautasta päästyämme lähdettiin tepastelemaan pitkospuumaista reittiä, joka lopulta johdatti meidät sopivalle rannalle. 

Loppupäivästä oli tuulen takia jopa vähän viileää, mutta silti onnistuin ottamaan punaa kasvoihin SPF 50:n suojakertoimenkin alla. Asialla voi olla myös jotakin tekemistä arvonimieni 'kalkkilaivan ylikapteeni' sekä 'jauhopussisukeltajien suomenmestari' kanssa. Toisaalta olen tähän asti ollut kavereista ainoa, joka ei ole palanut auringossa, oli suojaa tai ei. Joka tapauksessa, aurinko siis paistoi.

Ainakin tuo niemimaan kärkiosa, jolla oleskeltiin, oli aika hassu yhdistelmä pitkospuita, kasvillisuutta, rantoja ja törkeän rumia hotelleita. Ollakseen noinkin turisti- eli turre- eli turtles-spotti rannalla oli kuitenkin tosi rauhallista. Ehkä Raphaelit, Donatellot, Leonardot ja Michelangelot väijyi enemmän hotellialtaiden kupeissa. Paikallinen arkkitehtuuri ei myöskään meidän rantatunnelmia juuri häirinnyt, sillä vilkuiltiin lähinnä kohti sinitaivasta.

Pois lähtiessä huomattiin hauskat suihkut, joita ensin luultiin tavallisiksi mainoskylteiksi. Suihkut oli jemmattu limsapullon näköisiin metallikehikkoihin, joiden etiketissä luki portugaliksi 'virkistä itsesi'.

 Setúbaliin palattua etsiskeltiin ravintolaa vain huomataksemme, ettei mikään ollut tälläkään kertaa vielä kuudelta auki.

 Ruokapaikkaa etsiessä mentiin yhden kahvila-ravintolan ovelle ja saatiin tietää, että päivällistarjoilu alkaa vasta myöhemmin. Kuultuaan että halutaan kahvilapurtavien sijaan kalaa mukava kahvilanpitäjä neuvoi meille reitin kahteen lähimpään kilpailevaan yritykseen, joista kuulemma saisi hyviä kalaruokia seitsemältä. Reilu meininki!

Meidän ravintolavalinta ei ehkä tehnyt takaseinustaltaan suurta vaikutusta, mutta ruoka oli hyvää. Hyvät sisustuselementit: vene katolla ja romut ja jätteet säilöttyinä nurkan taakse?

Ja se ruoka: syötiin Annan kanssa douradaa eli jotain kalaa ja Marlene ja Laura sai evääkseen mustekalaa. Tässä on tosi tyypilliset portugalilaisen ravintolan lautaset. Kalan kanssa on vähän jotain perunaa eikä muuta ja mustekalan kanssa yllättää takavasemmalta ranskalaiset. Mitään hienostelevaa perusravintoloiden ruoka ei siis ole, mutta yleensä on ollut hyvää. Joskus tosin vähän mietityttää, että tarviikohan pihvin kanssa ihan oikeasti sekä riisin että ranskalaiset. Jännittäviä yhdistelmiä! Siistiä oli, että samalla kun odoteltiin ravintolan aukeamista, nähtiin, että kalat tuotiin tuoreina ravintolaan. Kalastajakylän etuuksia. Kalagrilli taas sijaitsi ravintolan etuoven vieressä. Ruoat tuli suoraan merestä grillin kautta kohti kitaa.

 Paluumatka sujui vähän väsyneesti auringonlaskua kohti ajaen. Hyvä reissu takana!

Kotiintullessa oli vähän hermoissa pitelemistä, kun oven takana odotti paniikissa vinkuva ja hyörivä koiranpentu, joka oli tuhonnut papereita, heitellyt ja pureksinut sohvatyynyjä, kakkinut pariin otteeseen lattialle ja vesikin oli kupista viimeistä pisaraa myöten loppu. Hauvarukka oli siis joutunut viettämään yksin kotona ihan liian monta tuntia eikä meinannut oikein rauhottua kun paijailin sitä. Lopulta kun olin leikkinyt sen kanssa aikani vuffe vaikutti taas suhteellisen tyytyväiseltä. Vähän ajan päästä kotiin tultuaan toinen kämppis, joka ei koiraa omista, alkoi avautua mulle siitä etten ole siivonnut koiran tuhoja ja itse vuorostani avauduin sille siitä, että jos (toinen kämppis) hankkii koiran, niin sen pitää huolehtia siitä kunnolla ja järjestää aikataulunsa sen mukaan, että se onnistuu. Ensimmäinen kiivas kämppisriita siis hoidettu pois alta! Hetken riideltyämme kuitenkin puhuttiin mitä mieltä asioista ollaan sekä mitä ollaan tai ei olla tehty ja miksi, minkä jälkeen molemmat rauhoittui. Rauha maassa taas ja naureskeltiin tuossa jo ihan muille jutuille sen jälkeen. Tän talon eläinpolitiikka ei oo ehkä ihan sen mukainen, mitä sen toivoisin olevan, mutta minkäs teet kun omistajat toimii toisin ja paikallisessa kulttuurissa on ylipäätään erilaiset tottumukset eläintenhoidosta ja -koulutuksesta. Jälleen kerran saa miettiä toden teolla mitkä mun mielipiteet johtuu mun kulttuuritaustasta ja kuinka paljon mulla on lopulta tähän mitään sanomista. En oo tullut vielä tulokseen.

Lagosin unelmamaisemat ja reissuvinkkejä Portugalissa

Joko kerroin, että Lagos on ihana? Paras osa kaupunkia on ehdottomasti punertavat ja vihertävät kalliot, jotka kukkineen ja seikkailupolkuineen vei ainakin mun sydämen hetkessä. Kallioiden välissä on kymmenen pientä tai pienenpientä rantaa, jotka ainakin näin huhtikuussa olivat bikinisäästä huolimatta rauhallisia. Löytyy keltavalkoista hiekkaa, auringonpaahdetta, aaltojen loisketta, varjoa kallion laidalta ja vähän simpukankuoriakin. Tässä kuusitoista syytä siihen miksi Lagos on lomataivas.

Ihan vain siltä varalta, että näet jo päiväunia joko Lagosista tai jostakin muusta Portugalin osasta: Lagosiin pääsee vajaassa neljässä tunnissa Lissabonista joko bussilla (esim. www.eva-bus.com tai www.rede-expressos.pt) tai junalla (www.cp.pt). CP:n sivut on tosin aika hämmentävät eikä monesti näytä kaikkia tarjolla olevia yhteyksiä, joten helpommalla saattaa päästä lampsimalla suoraan lippuluukulle. Hinta Lissabonista Lagosiin on vain parisenkymppiä yhteen suuntaan. Alennuksia saa joskus opiskelija- tai eläkekortilla, joskus iän mukaan ja joskus varaamalla kampanjaliput netistä. Manner-Portugalissa ei ilmeisesti ole kovin paljoa lentokenttiä, mutta Lissabonin lisäksi ainakin Portossa eli pohjoisessa ja Farossa eli etelässä on kentät. Saarille eli Madeiralle ja Azoreille on myös omat lentoyhteytensä. Portugalin oma lentoyhtiö on TAP Portugal, jolla pääsee myös Helsingistä suorilla lennoilla Lissaboniin, mutta muitakin vaihtoehtoja löytyy. Jos on reissumieltä veressä, Portugaliin pääsee myös Espanjan kautta kaikilla edellä mainituilla liikkumismuodoilla. Reissurotta suosittelee!

Esimakua Lagosista ja puoli delfiiniä

Täällä on parhaillaan menossa kahden viikon pääsiäisloma, joten lähdettiin kavereiden kanssa käymään Etelä-Portugalin merenrantakaupungissa Lagosissa. Mukana menossa oli Anna, Marlene, Laura, Matteo ja Marlenen poikaystävä Markus.

Annan ottama kuva

Kaupunki itsessään oli pieni ja nähtävyyksinä oli ne perinteiset kirkot, patsaat ja kaupungintalo. Keskustassa oli paljon turistiravintoloita ja -kojuja, mutta se oli ainakin tähän aikaan silti viihtyisä eikä liian turismin pilaama (kuten muun muassa lähistöllä oleva Portimão, jonka läpi mentiin paluumatkalla). Rauhallisempia katujakin löytyi, kun uskaltautui pari korttelia turistialueita edemmäs. Se kuitenkin tarkoitti myös keskustan loppumista. Kulttuurin- ja historiannälkäisille Lagosilla ei ole kauheasti annettavaa verrattuna moniin muihin Portugalin kaupunkeihin, mutta rentoon rantalomaan se on kuin tehty.

Yksi nähtyvyys/historiapläjäys oli, että Lagosissa on aikoinaan ollut Euroopan ensimmäinen orjatori. Lähdettiin kartan perusteella katsomaan sitä ja löydettiin lopulta punainen seinä. Ehdottomasti Portugalin nähtävyyksien top vitoseen siis!

Yövyttiin pienessä hostellissa Ocean Viewissä, joka oli muokattu majapaikaksi yhteen kaupungin rikkaamman alueen asuintaloista. Hostellin omistajaperhe asui myös itse siellä ja suloinen pikkutyttö pyörikin tiloissa ahkeraan muun muassa opetellen laskemaan. Koko hostellissa oli kuitenkin vain yksi kylpyhuone/vessa eikä omistajakaan ollut ystävällisimmästä päästä, joten huippuarvosanoja hostellille ei voi antaa. Pisteitä kuitenkin kattoterassista sekä viihtyisästä sisäänkäynnistä, josta alla pari kuvaa. Hostellin yhteiset tilat oli rakennettu talon ulkopuolelle ison teltan suojiin pihalaatoitukselle, joten keittössä ja 'olohuoneessa' oli välillä aika viileää. Hauska tuollainen hostelli, jossa moni asia oli ratkaistu talon sanelemin ehdoin luovuutta käyttäen.

Ylipäätään alueen taloilla oli viihtyisiä ja kasvintäyteisiä pihoja, joista olin tietenkin innoissani. Alla salakuva yhdestä pihasta.

Pääsiäinen on Portugalissa iso juhla ja sen lähestyminen näkyi Lagosin kaduilla tämäntyyppisillä koristeluilla.

Loma oli tosi rento ja käytettiinkin paljon aikaa istuskeluun, makoiluun ja auringosta nauttimiseen.

Välillä otettiin muutama askelkin.

...ja sitten mentiinkin taas rannalle makoilemaan.

Marlenen ottama kuva

Hymyt oli herkässä!

Marlenen ottama kuva

Rannan läheltä löytyi heppoja,

kaupungin muureilta taidetta,

...ja rannoilta mahtavia maisemia.

Yhtenä iltana päätettiin tehdä porukalla pizzaa ja ostettiin siihen pari kassillista aineksia kaupasta. Perille päästyä todettiin, että hostellin keittössä on vain liesi, ei uunia. Menestys! Pienen epätoivon ja googlettelun jälkeen saatiin selvitettyä, että pizzanteko onnistuu myös pannulla ja täytteidenkin pitäisi kypsyä siinä samalla. Päädyttiin lopulta tekemään varsin epämääräisen näköisiä calzone-pizzoja, joissa pohjan toinen puoli käännetään toisen päälle ja lopputulos näyttää isolta pasteijalta. Lopputulos oli kuitenkin yllättävän hyvä.

Hauva ikkunassa! Perus kirjakaupan näyteikkuna siis.

Keskustan vierestä lähti viisi kilometriä pitkä hiekkaranta, mutta uskomatonta kyllä, ei käyty sillä ollenkaan. Ensi kerralla haluan kävellä tuon rannan edestakaisin päästä päähän. Ja todellakin haluan mennä Lagosiin uudestaan!

 Jaa miksei menty sille pitkälle rannalle? Koska toisella puolen oli niin mielettömän upeita pieniä rantoja ja kallioita, ettei millään maltettu! Pitkälle hiekkarannalle pääsee monessa lomakohteessa, mutta Lagosissa on kymmenen pientä hiekkarantaa kallioiden välissä, joita ei ihan joka paikasta löydykään. Kallioista pientä esimakua alla olevan kuvan taustalla.

Markusin ottama kuva

 Kalliot ja rannat oli niin vaikuttavia, että haluan tehdä niille ihan oman postauksensa. Varautukaa siis mykistäviin maisemiin ja äkilliseen matkakuumeeseen lähipäivinä!

 Neljännen matkapäivän aamuna heräsin sairaana, joten viimeiset pari päivää meni vähän varoen. Vietin aika paljon aikaa istuen kahviloissa juoden tuoremehua, mutta kävin myös vähän rannallakin. Olo oli sen verran huono, että jo kilometrin kävely tuntui tosi uuvuttavalta. Jouduin myös merituulta vältellen perumaan lauantaisen delfiiniristeilyn, jossa kaverit näki kuulemma ainakin 30 delfiiniä. Sain kuitenkin toivomiani kuvia reissusta eli jotain ainakin! Tässä menee yksi polskuttelija:

Marlenen ottama kuva

 Delfiininbongauskin taitaa löytyä seuraavan kerran listalta. Tottakai vähän harmi, että paria päivistä ei voinut oikein käyttää niin kuin oli aikonut, mutta sain kuitenkin olla suurimman osan ajasta täysillä menossa mukana ja päästä seikkailemaan kallioilla ennen sairastumista.

Paluumatkalla Lissabonia kohti ehdin nähdä kauniita maisemia ennen nukahtamista. Ikkunasta näkyi muun muassa appelsiinipuita ja katujen varsilla olevia kojuja, joissa myytiin viereisten puiden hedelmiä. Myös vihreää kukkulaista maisemaa olin paljon. Kaunista!

Seuraavassa postauksessa on luvassa syitä siihen miksi Lagosin tulisi olla jokaisen luonnosta ja rantarentoilusta nauttivien tulevien matkakohteiden listalla.