Yllättäviä orientaatioluentoja

Tämänpäiväisen orientaation aloitusohjelmana oli Portuguese history session: "Portugal from the bird's view" (considered 1st class of Portuguese history and culture course. Attendance is compulsory for IBS students). Aamulla yliopistolle lähtiessä ajattelin, että ihan kiva tietää vähän lisää Portugalin historiasta sen lisäksi mitä olen kaikkien tiedonlähteiden kuningattaresta Wikipediasta lukenut. Noh, luento osoittautui varsin... yllättäväksi.

Luento alkoi parikymmentä minuuttia aikataulusta jäljessä, mikä ei ollut enää kovin yllättävä asia. Luennoitsija oli kuudenkymmenen vuoden paremmalla puolella oleva vakavanoloinen mies. Se valitsi aloittaa historianluennon näyttämällä viiden minuutin ajan tulevien päivien sääennustetta Lissabonissa jutellen siitä missä vaiheessa sää tulee muuttumaan minkäkinlaiseksi. Samalla mies kertoili vähän yleisesti Lissabonin seudusta. Parina kertana ei voinut olla nauramatta vahvan aksentin aiheuttamille sananmuunnoksille. Helmenä "there are also very good bitches in Lisbon". Hyviä rantoja on. Mutta millä kadulla?

Seuraavaksi mies näytti meille muutaman edellisvuotisten vaihtareiden tekemän videon, joissa opiskelijat piti hauskaa. Baarit, aurinkorannat, tupakka, kahvilat, oluttölkit ja sammuneet nuorukaiset vilkkui videopätkissä ja musiikki oli aika hyvin jymisevää baarimusaa. Esimerkiksi Hollantilaisten videon taustabiisissä oli tämäntyyppistä sanoitusta:

"Don't care if you're from England, Spain or Japan 
So what if you're from Finland, Germany or France 

I'm from Holland, where the fuck you from 
Said I'm from Holland, where the fuck you from 

Americans come for the hookers, coffee-shops and the weed 
Some come for the number one drug called XTC 

But I'm from Holland, where the fuck you from Said I'm from Holland, where the fuck you from" jne.

Bilesession jälkeen katsottiin kolmisen varttia videota, jossa oli ilmakuvaa Portugalin eri alueilta ja maata hehkuttava mies kertojana. Videonkatselun aikana mun vieressä istuva ranskalaistyttö puhui Skypessä videokuvan perusteella äitinsä ja siskonsa kanssa. Shown päätyttyä luennoitsija totesi, että nyt kun olette nähneet tämän videon varmasti ymmärrätte miksi vedellä on ollut suuri merkitys Portugalin taloudelle. Tämän jälkeen "thank you, bye bye". :D

Päivään sisältyi myös kymmenen minuutin presentaatiot psykologin palveluista ja siitä miten kirjaston nettisivuilta löytää kaiken mitä tarvitsee kun vähän klikkailee ja kirjoittaa hakusanoja. Myös pari opiskelijajärjestöä esittäytyi. Toinen yllättävä ohjelmanumero kuitenkin oli se, kun kulttuurien välisiä suhteita tutkiva psykologi piti meille luennon eri kulttuurieroista, kulttuurishokista ja uuteen kulttuuriin tulemisen positiivisista vaikutuksista. Sosiaalipsykologina olin tietenkin innoissani, että tuollainen haluttiin nostaa esille. Itselle ei oikeastaan tullut presentaatiossa mitään uutta, mutta tutut asiat pääsi taas pohdintaan.

Muun muassa tällaisia esimerkkejä tuli esille kulttuurienvälisten erojen tutkimisesta ja sen liittymisestä vaihtarin elämään ja muiden vaihtareiden toiminnan ymmärtämiseen (jos jotakin ei-sosiaalipsykologia sattuisi kiinnostamaan):

•  Kulttuurien jako individualistisiin eli yksilöä ja itsenäisyyttä korostaviin ja kollektivistisiin eli yhteisöä ja keskinäistä riippuvuutta korostaviin
•  Kulttuurien väliset valtaerot. Korkeiden valtaerojen maissa esimerkiksi opettajia puhutellaan virallisesti eikä niitä kyseenalaisteta. Opettajan odotetaan myös tietävän vastaus kaikkiin kysymyksiin. Matalien valtaerojen maissa (kuten pohjoismaissa) opettajia puhutellaan vapaamuotoisesti, kyseenalaistamiseen ja kritisointiin kannustetaan ja opettaja voi hyvin sanoa suoraan, ettei tiedä vastausta johonkin kysymykseen.
• Epävarmuuden sietäminen. Toisissa kulttuureissa siedetään paremmin epävarmuutta aiheuttavia tilanteita kuten vähäistä organisointia ja tilanteiden nopeaa muuttumista. Toisissa kulttuureissa taas tuollaiset tilanteet koetaan ahdistaviksi. (Mielenkiintoisena pienenä esimerkkinä Brasiliassa on usein niin suuria liikenneruuhkia, että saapuminen voi viivästyä parikin tuntia sovitusta. Sen takia ei ole mitään järkeä odottaa asioiden tapahtuvan tiettynä sovittuna aikana, koska ei ole todennäköistä, että sellainen minuuttiaikataulu voisi toteutua.)
• Henkilökohtainen reviiri ja kosketus. Esimerkiksi Arabiemiraateissa mukavaksi koettu väli ihmiseen, jonka kanssa puhutaan on noin 25 cm, kun taas jossakin muualla (Suomessakin?) se voi olla yli puoli metriä. Joissakin kulttuureissa taas tuntemattomankin ihmisen toistuva koskettaminen koetaan luontevaksi, kun taas joissakin omituiseksi tai ahdistavaksi.
• En muista tälle oikeaa termiä, mutta ideana suorapuheisuus. Joissakin kulttuureissa on luontevaa antaa suoraa negatiivista tai positiivista palautetta ja kertoa tarkat syyt mihin mielipide perustuu. Toisissa kulttuureissa taas suoraa palautetta ei anneta ja lopullinen kannanotto tai ohjeistus saattaa jäädä hämärän peittoon.

No eiköhän siinä jo ollut esimerkkejä... Luonnollisesti jokainen kokee oman kulttuurinsa muita kulttuureita parempana ja pitää vieraita tapoja omiaan huonompina. Esimerkiksi 'suorapuheisesta' kulttuurista tuleva saattaa pitää tässä suhteessa erilaista henkilöä arkana, epäselvänä tai valehtelevana. Toisenlaisessa kulttuurissa elänyt taas saattaa pitää 'suorapuheista' henkilöä röyhkeänä, loukkaavana tai aggressiivisena. Luonnollisesti nuo ei ole joko-tai-kysymyksiä, vaan kulttuureita voi sijoittaa janamaisesti eri piirteiden mukaan eri kohtiin riippuen siitä kuinka voimakkaasti kulttuuri on tietynlainen.

Myös esimerkiksi se, että tän kirjoituksen alussa mainitsin luennon alkaneen myöhässä ja että ollaan keskusteltu viivästymisistä saksalaisten kanssa pariinkin otteeseen kertoo jotakin meidän kulttuuritaustoista. Joissakin muissa kulttuureissa tuo ei olisi asia, jota olisi mitenkään olennaista nostaa esille. Voi hyvin olla, ettei kaikissa maailman kielissä edes ole käsitettä 'myöhässä'.

terveisin,

ensimmäisesti luennosta hämmentynyt vaihtari ja yli-innokas sosiaalipsykologian opiskelija

Väsynyt ja tyytyväinen

Tänään menin ensimmäistä kertaa yliopistolle ilmoittautumisen jälkeen ja näin paljon muita vaihto-opiskelijoita ympäri Eurooppaa ja vähän muualtakin. Päivä oli informaationtäyteinen eli aika väsyttävä. Oli mukava nähdä uusia ihmisiä ja päästä aloittamaan vaihtoajan kunnolla. Meitä oli siellä noin 160, joista ehdin puhua ehkä kymmenelle tai kahdellekymmenelle. Harmi kyllä en törmännyt yhteenkään psykologian opiskelijaan ja vain muutamaan sosiaalitieteilijään ylipäätäänkin. Suurin osa opiskeli toisessa tiedekunnassa jotain talouteen liittyvää enkä tiedä kuinka paljon tullaan niiden kanssa lopulta näkemään myöhemmin. Jää nähtäväksi. Vaihtareissa oli paljon saksalaisia, ranskalaisia, italialaisia, hollantilaisia ja puolalaisia. Muista maista muutamia siellä täällä. Joukosta löytyi mun lisäksi toinenkin suomalainen, mutta esimerkiksi ruotsalaisia ei yhtään ja norjalaisiakin vain pari.

Mun Harry Pottermainen viisas pöllö -olo kun astun sisään portugalilaisen yliopiston ovista.
(Maalaus jonkun talon seinässä!)

Niin, opiskelen siis Instituto Universitário de Lisboassa eli ISCTE:ssä, joka on yksi Lissabonin yli kymmenestä yliopistosta, joista neljä on valtion yliopistoja. ISCTE:ssä tuntuu olevan aika vahva taloustieteellinen painotus. Itse opiskelen humanististen (!) ja sosiaalitieteiden 'koulussa'. Omat koulut löytyy myös sosiologialle ja julkishallinnolle sekä tekniikalle ja arkkitehtuurille. Helsingissä pääaine on sosiaalipsykologia, mutta sitä voi opiskella tuolla vain portugaliksi, joten opiskelen psykologiaa englanniksi. Lyhyesti siis enemmän yksilöpsykologiaan ja psykologin käytännön työkaluihin liittyvää opiskelua vuorovaikutuksen tutkimuksen sijaan.

Perus pyykkinäkymät kadulta ylöspäin tähyillessä. Ehkä joku turisti vielä ottaa kuvan munkin ulkona kuivuvista villahousuista!

En osaa oikein kommentoida vielä sen kummemmin. Ihan hauskan oloisia ihmisiä ja paljon uutta tietoa ja odottelua. Sen sijaan pyrin saamaan muutaman vihahuutokommentin rakkailta sosiaalipsykologiaa opiskelevilta kavereilta kertomalla pari satunnaista havaintoa/ajatusta. Saksalaisista jäi samanlainen olo kuin tähänastisten kokemustenkin perusteella. Aika samanoloisia kuin suomalaiset, vähän varautuneita, mutta ystävällisiä. Sama tuttu tunne kuin usein Suomessa, ettei kukaan oikein osaa sanoa mitään luontevaa ja jokainen vuorollaan yrittää nostaa jonkun puheenaiheen keskusteltavaksi. Minä hyvänä jatkona joukkoon! Italialaisia oli ainakin kymmenen ja ne vaikuttivat kaikki lyöttäytyneen tiiviiksi kimpuksi puhumaan keskenään kovaan ääneen. Mulle raportoitiin, että ulkopuoliselle kontaktinotto oli vaikeaa. Itse en vielä yrittänyt.

Kahvila, jossa kävin perjantaina rauhoittumassa vilkkaan viikon jäljiltä. Löysin yllättävän viihtyisän, sillä perus lissabonilaiskahvilat ja -leipomot tuntuu olevan aika kolkkoja.

Kolmen viikon aikana jo vähän tutuksi tullut portugalilainen huolettomuus näkyi myös orientaatiopäivän järjestelyissä useaan otteeseen. Suomessa tuollaiset tapahtumat yleensä suunnitellaan (ehkä vähän liiankin) tarkasti ja kaikesta informoidaan vähintään kolmea eri tiedotuskanavaa pitkin. Uusia opiskelijoita viedään kädestä pitäen käytävältä luentosaliin ja ovikynnyksen kulmiin laitetaan pehmusteet. Täälläkin kyllä tuli päivän ohjelma aikaisemmin sähköpostiin, mutta moni asia ei ollut lopulta niin tarkkaa. Esimerkiksi eri ohjelmien ajat oli tosi viitteellisiä ja odotteluaikaa oli paljon. Illemmalla viini- ja juustoiltaan pääsyä odotettiin isolla porukalla ravintolan ulkopuolella ainakin puoli tuntia, ehkä lähemmäs tunnin, kun järjestelyt oli sisällä vielä vaiheessa. Itsekin mentiin paikan päälle luottavaisesti myöhässä. Portugalin tasotestin päivä ja paikka taas ilmoitettiin pari päivää ennen itse testiä "at 15 at ISCTE" eikä kukaan paikalla olevasta henkilökunnasta tiennyt, että monilla meistä on koe ohjelman aikana eikä missä se lopulta edes on. Joku vaihtari sitten jostakin syystä tiesi huonekoodin ja löydettiin oikeaan paikkaan. Koe luonnollisesti alkoi joskus ennen puoli neljää. 

Vuhuuu miten hyvä juttu: bongasin, että kadun valokylttien kirjaimista muodostui sana olut. (Kauppislainen olis ehkä lukenut tulo?) Kuvassa toinen suomalainen vaihtari Minna.

Joskus tämäntyylisistä jutuista tulee reaktio "no eikö tuon olis voinut hoitaa kunnolla", mutta useimmiten vapautunut ilo siitä, ettei mikään lopulta ole niin tarkkaa ja asioiden järjestymiseen jotenkin tunnutaan aina luottavan. Liian väsyneenä merkityksettömätkin asiat voi tietenkin tuntua hankalilta. Yleensä kuitenkin nautin huolettomasta asenteesta ja siitä, että asioilla itse asiassa on tapana järjestyä.

Mun ilme ja olo, kun en oo saanut portugalilaisessa yliopistossa ruokaa kuuteen tuntiin

terveisin,
sohvalla lojuva väsykuono

Kohta kolme viikkoa Lissabonissa takana

Tulipa eilisyönä mieleen, että olisi mukava saada muistoja ylös ja kertoa kuulumisia muillekin vaihtoajalta. Nopeiden liikkeiden naisena siis perustin tämän blogin samantien kolmen aikoihin yöllä, vaikka olin jo mennyt nukkumaan, ja nyt olen kirjoittamassa ensimmäistä tekstiä. Tässä tämä nyt siis on! Luvassa villejä juonipaljastuksia Lissabonin päivä- ja yöelämästä. Äidille osatotuuksia.

Aloitetaan perusspekseillä. Saavuin siis Kööpenhaminan kautta Lissaboniin 9. tammikuuta eli kolmisen viikkoa sitten (jo!). Edellinen viikko oli kulunut muuttohärdellin, tavaroiden pakkauksen, kaihoisten kyynelten ja monien ihanien hetkien tunnelmissa. Oli onneksi hyvin aikaa nähdä kavereita ja Mikkoa, joten jäin viimeisestä viikosta ennen lähtöä hyvälle mielelle. Lissabonissa lentoaseman tuloaulaan saavuttuani ehdin jo vähän aikaa miettiä, että olisi tavallaan ollut ihan hyvä idea vaikka vaihtaa puhelinnumeroita kämppisten kanssa, koska koneen ilmoittama tuloaika oli 9:45 ja kello oli jo 10:30. Pian kämppikset kuitenkin tulivat juosten luokseni ja alkusuukkojen jälkeen lähdettiin taksilla kohti tulevan puolen vuoden aikaista kotia. Metro oli vaihteeksi lakossa, mutta toisaalta tavaraakin oli aika paljon kilometrin verran ylämäkeen vedettäväksi kodin päässä.

Kämppikset Camila ja Inês tulopäivänä kotoa alle parinsadan metrin päässä olevalla näköalatasanteella

Miradouro da Graçan näkymät

Kämppä sijaitsee kaupungin keskustan tuntumassa Graçan kaupunginosassa. Meitä asuu täällä kolme tyttöä 
ja kissa, mutta perillä selvisi, että täällä majailee ainakin kuukauden myös eräs kaveri, jonka opiskelu- ja työpaikka ovat asunnon lähellä. Toisaalta täällä on noin puolet ajasta myös erinäisiä poikaystäviä, tyttöystäviä tai muita kavereita yötä, joten väliaikaisen ihmisasukasmäärän voi tarpeen tullen laajentaa neljästä seitsemään. Kaikilla meistä varsinaisista asukkaista on täällä oma huone. Sen lisäksi asunnossa on keittiö, eteiskäytävä, kylpyhuone ja isohko olohuone. Kyllä kelpaa! Asunto on silminnähden homeessa, mutta hyvä tunnelma korvaa sen. Graça on historiallista, vanhaa ja kaunista aluetta. Välillä huvittaa kun turisteja pyörii ihan kotikulmilla kuvailemassa paikkoja. Muutamaa olen ehtinyt jo auttamaankin leikkimällä paikallista.

Ihana kiusankappale Márcio da Rosa

Lissabon on kaunis ja ihana kaupunki. En olen juurikaan ihastunut kaupunkeihin, joissa olen tätä ennen käynyt. Esimerkiksi Pariisiin en rakastunut syvästi, kuten asiaan kuuluisi, eikä Lontookaan herättänyt suuria tunteita. Lissabonissa on kuitenkin alusta asti ollut jotakin erityistä. Keskustan ympärillä olevien miradourojen eli näköalatasanteiden näkymät ja joka puolella olevat mukulakivet, portaat ja korkeiden talojen väleissä olevat kapeat kujat hurmaavat. Vaikka vanhojen talojen ränsistyneisyys kuvaakin surullisesti maan taloudellista tilannetta, samalla se on omalla tavallaan kaunista. Olen vanhan ja kuluneen ystävä uuden ja kiiltävän sijaan. Täällä on myös paljon taitavasti tehtyjä graffiteja seinissä. Monet niistä ovat oikeita taideteoksia eivätkä vain osoituksia radikalismista tai uhkarohkeudesta, vaikka osittain varmasti sitäkin. Suomessakin saisi olla enemmän graffiteja, mutta mieluummin niitä kauniita ja kertovia.

Seinät näiden vanhojen kaupunginosien taloissa on usein aika rapsakassa kunnossa

Tulee mieleen vaikka mitä mitä voisin kertoa kaupungista, tapahtumista ja ihmisistä, mutta tarkoitushan oli lähteä jo tunti sitten käymään yhden Erasmus-järjestön toimistossa ja avata paikallinen pankkitili. Siirretään siis seuraavat tarinat seuraavaan kertaan.

Tyypillinen katukuva