Oulun henki koettelee Lissabonia

Mun viime päivät on menneet vauhdikkaasti Helsingistä käymässä olevien Japen ja Santun kanssa. Oon tietenkin ollut taas intoa täynnä saatuani vieraita ja ehdin sopivasti parantuakin siihen mennessä. Tässä vähän välikoostetta meidän kommelluksista.

Reissu alkoi hauskasti, kun halpa hostellihuone osoittautui eeppisen kauheaksi homeluolaksi, joka näytti olevan entinen kylpyhuone. Pojat vietti siellä hengitystä pidätellen ensimmäisen yön, jonka jälkeen ne sai onneksi vaihdettua edes vähän parempaan huoneeseen.

Ekana iltana katseltiin maisemia ja auringonlaskua näköalatasanteella. Meillä näytti olevan vähän erimielisyyksiä siitä onko kylmä vai lämmin.

Bongattiin Lissabonin Pantheonin eli ison kirkon porrastasanteelta pikkupojat pelaamasta jalkapalloa.

Yhdellä ravintolalla oli lintuja lemmikkeinä ovensuussa.

Maisteltiin paikallista erikoisuutta nimeltä olut. Sitä löytyy täällä aina 0,25 litran minipulloista litran pulloihin.

En ollut ennen tiennyt, että lahdenrantaa pitkin menee keskustasta (tasainen!) tie suoraan Belémiin. Yksi päivä vuokrattiinkin pyörät ja rullailtiin niillä sinne. Pari kilometriä ku malttaa väistellä ihmisiä, niin saa loput rälläillä ihan rauhassa pitkin pyöräkaistaa. Oli hauska päästä hurjastelemaan pitkästä aikaa!

Belémissä pakotin seurueen joksikin aikaa katselemaan hienoa laivaa, joka saapui koko ajan lähemmäs. Onneksi kaverit on jo tottuneet mun älyttömyyksiin.

Käytiin lounaan jälkeen onkimassa Pastel de natat kitaa kohti ja kyllähän ne maistui. Kanelia ja tomusokeria päälle.

Jossain kohtaa pyöräilyä jopa satoi muutaman pisaran verran, mutta lopulta päivä ryhdistäytyi ja näytti kauniimman puolensa. Japekin uskalsi tuona päivänä luopua piposta ja kuoritakistaan.

Torstaina ja perjantaina keskustassa juhlittiin diktatuurista vapautumisen 40-vuotispäivää eli 25.:ttä huhtikuuta. Yhtä aikaa oli myös mielenosoituksia, sillä monien mielestä vapauden vuosikymmenten jälkeenkään Portugali ei ole siinä tilassa kuin ne sen haluaisivat olevan. Talous ja politiikka pännii ihmisiä ja hallitus saa kuraa niskaan. Useat kuitenkin juhlistivat vapautta kantamalla neilikkavallankumouksen nimen mukaisesti punaisia neilikoita mukanaan. Kaupungin pääaukiolla oli juhlakonsertti ja suuri ilotulituskin.

Tänään oltiin puistopiknikillä ja mulla oli näköjään suuri tarve esitellä mun leivänpalasta.

Illalla taas tutustuttiin portviiniin. Nyt yhteiskohellus jatkuu vielä muutaman päivän. Huomenna on luvassa ainakin surffaustunti, muuten suunnitelmat on auki. Sunnuntaina tulee vielä koplan kolmaskin jäsen Annika tänne. Yli puolet meidän Helsingin Oulun edustustosta valloittaa siis yhtä aikaa Lissabonia! 

Pyöräretki Cascaisissa

Tiistaina Tobilla ja Evillä oli vapaapäivä ja mulla luento vasta kuudelta, joten päätettiin lähteä yhdessä käymään Cascaissa eli naapurikaupungissa. (Tulevat Cascaisin kuningattaret, nyt tarkkana!) Kävin jo kerran aikaisemmin alueella ja kirjoitinkin reissusta ja kaupungista jotain helmikuussa. Viimeksi jäätiin kavereiden kanssa ilman kaupunkipyöriä, mutta tällä kertaa tuuri oli suotuisampi ja saatiin juuri ja juuri meille kolmelle pyörät lainaan, kun joku sopivasti palautti saaliinsa. Oli mahtavaa päästä pitkästä aikaa rullailemaan teitä pitkin!

Hei taas Cascais, veneet, lokit ja muut tirpat!

 Keskustan hiekkarannalla joku oli tehnyt hiekkalinnataidetta. Tulos oli melkein yhtä hieno ku mitä tein itse lapsena.

Mentiin myös katsomaan Boca do Infernon luonnonkalliomuodostelmaa, jossa meri oli tällä kertaa tyyni eikä ollenkaan tyrskyisä. Näkymät oli kuitenkin vaikuttavat ja meri näytti tosi siniseltä.

Kalastajat Boca do Infernon laidalla

Kalliolla oli myös pieni lammikko, jossa lojui aneemisen näköisiä meritähtiä likaisessa vedessä. En tiedä miten meritähdet on tuohon metri kertaa metrin kokoiseen lätäkköön päätyneet, mutta siihen on varmasti syynsä. Hauskannäköisiä vekkuleita joka tapauksessa.

Pyöräiltiin pidemmälle rannikkoa pitkin, kunnnes bongattiin sopiva kieleke eväspaikaksi. Satuttiin löytämään tosi rauhallinen spotti, jossa oli mukavat näköalat ja aallot loiskui rauhallisesti kivikkoa vasten.

 Tauon jälkeen jatkettiin taas matkaa rannikkoa pitkin ja ihailtiin tienvierustalla olevaa karuhkoa luontoa.

Keskelle luontomaisemia joku oli keksinyt maalata linnun.

...ja joku toinen pystyttää pyhimyksen kuvan.

 Jossakin kohtaa tuuli yltyi melkein tyynestä tosi voimakkaaksi. Taisteltiin jonkin aikaa vastatuuleen, mutta lopulta kylmä ajoi porsaita kotiinpäin eli käännyttiin takaisin. Siinä kohtaa tasaisella tiellä ei enää tarvinnutkaan polkea, vaan rullailtiin varmaan parisen kilometriä tuulivoimalla eteenpäin.

Matkalla pysähdyttiin vielä ihailemaan kivikkomaisemia ja tuulen mukaansa sieppaamia aaltoja.

Lähempänä Cascaisin keskustaa testattiin myös kuntolaitepuistoa, jossa oli mitä mielenkiintoisempia ja ruostuneempia laitteita. Puisto oli ihan meren vieressä, joten näkymät kuntoiluun on ainakin kohdillaan.

Näytin myös Tobille ja Eville viime kerrasta innoissani satupuiston enkä tainnut olla ainoa, joka ihastui siihen.

Kaiken kaikkiaan tosi rentouttava päivä ja pieniä tuuli-ilmiöitä lukuun ottamatta sääkin osui oikein hyvin kohdilleen. Myös seura oli mitä parhainta. Pienestä koostaan huolimatta Cascaisin lähialueilla tuntuu olevan paljon nähtävää ja menen sinne mielellään vielä uudestaan ja uudestaankin. Molemmat lähikaupungit Cascais ja Sintra (josta olen kirjoittanut täällä ja vähän myös täällä) on ehdottomia kohteita Lissaboniin useammaksi päiväksi matkaileville. Molempiin pääsee sukkelasti lähijunalla, joita kulkee tiheään tahtiin.

Muuten, vinkkejä pyörännälkäisille: Paras ratkaisu olisi mennä yhdeksän aikaan saalistamaan pyöräapajille. Toukokuusta eteenpäin eli kesäkaudella aamutoimien pitää olla jopa vielä kärppämäisempiä, koska putiikki aukeaa jo kahdeksalta. Toisaalta kaupungissa on yksi tai kaksi muutakin pyörälainaamoa, joissa hyvällä tuurilla ei ole ihan niin suuri menekki kuin aseman viereisessä. Niihin on kuitenkin jonkun verran matkaa ja turistikaudella kaukalot on varmasti sielläkin nopeasti tyhjinä. Nyt talvikaudella pyörän saa pitää neljään asti ja kesäkaudella aika taisi olla tunnin tai pari pidempään. Tärkeää on muistaa ottaa henkkarit mukaan ja muistaa asuinosoitteensa Portugalissa, jotta menopelin saa matkaansa. (Hotelliosoite kelvannee)