Eurovaalit, politiikka ja muutama vakava sana

Ulos eurosta! Suojakilpi tulee! Demokraattiselle ja isänmaalliselle hallinnolle! / PCTP: Kommunistinen työväenpuolue

Kun lauantain jalkapallojännityksestä on selvitty, heti sunnuntaina on luvassa eurovaalit. Koska Portugali on aika pahassa jamassa, vaalien tulos on nyt erityisen tärkeä siinä mihin suuntaan maata lähdetään tulevaisuudessa ohjaamaan. Juttelin vähän vaaleista kehitystutkimuksen professorin kanssa ja proffa sanoi, että vaalikojuilla on ollut paljon tavallista hiljaisempaa. Toisaalta oikeistolaista hallitusta vastustetaan kovin sanoin, mutta toisaalta taas kansalta on mennyt usko siihen, että yksikään puolue voisi pelastaa tilannetta. Ihmiset on lamaantuneita ja toivottomia politiikan suhteen.

Rakennetaan Eurooppa uudelleen. / PAN: Puolue eläimille ja luonnolle

Nappailin parina päivänä kuvia kaikista vastaan tulevista vaalimainoksista, mutta nyt kun selvitin mitä lyhennykset tarkoittaa, vastaan näytti tulevan vain enemmän tai vähemmän vasemmistopuolueita. Niitä tässä maassa näyttääkin olevan paljon. Hallituksessa kuitenkin tällä hetkellä toimii enemmistönä PS eli sosialistipuolue (keskusta-vasemmisto) sekä PSD eli sosiaalidemokraattinen puolue (keskusta-oikeisto), jotka molemmat kannattaa eurooppalaista yhteistyötä sekä markkinataloutta.

Puolustamassa portugalilaista identiteettiä / PTP Portugalin työväenpuolue

Portugalissa eurokriisin alkuaikojen peruskuvio oli, että pankit ikään kuin loi tyhjästä rahaa ja antoi liian avokätisesti lainoja sekä vähävaraisille yksityishenkilöille, mutta mikä tärkeintä, myös suurille rakennusfirmoille. Uusia taloja alettiin rakentaa vinhaa vauhtia, mutta jossakin kohtaa selvisi, ettei kenelläkään ollut enää varaa ostaa kiinteistöjä eikä firmat – yksityishenkilöistä puhumattakaan – voineet maksaa velkojaan takaisin. Moni rakennuskin jäi pönöttämään paikalleen puolivalmiina rahoituksen loppuessa. Kaikki tämä luonnollisesti johti useiden pankkien konkurssiin, koska tyhjästä on paha nyhjästä.

Euro vajoaa maahan. Kansanäänestys nyt! / MAS: Vaihtoehtoinen sosialistinen liike

 Kuten kuvista näkyy, osa puolueista kannattaa tällä hetkellä eurosta luopumista. Proffan mukaan alkuperäiseen valuuttaan palaaminen ei ole kuitenkaan kovin yksinkertainen kysymys, sillä sen myötä tuontihinnat kaksinkertaistuisi ja jo ennestään valtavan lainaerän arvo suurenisi merkittävästi. Kuten kaikille varmaan jo oli selvää, mikään ratkaisu ei tällä hetkellä ole Portugalille erityisen hyvä.

Haluamme elää täällä jaloillamme / Bloco de Esquerda - Vasemmistopuolue

Proffa myös kertoi, että Portugalissa on tällä hetkellä paljon sosiaalisia ongelmia. Työttömyyden ja asunnottomuuden lisäksi on paljon masennusta ja itsemurhia. Samaan aikaan lapset kiusaa, tappelee ja jopa masentuu enemmän kuin normaalisti heijastuksena vanhempien taloudellisista huolista. Myös tapauksia, joissa mies tappaa vaimonsa ja itsensä on ollut suhteessa runsaasti viime aikoina. Kadulla elävät ihmiset ei ole edes pääkaupungin keskusta-alueella harvinainen näky. Ongelmat, joita Portugalissa tällä hetkellä on, ei siis todellakaan ole kevyttä tasoa.

Kaikella rohkeudella! Puolustaa ihmisiä ja maata / CDU / PCP-PEV: Kommunistinen puolue ja Vihreät (liittouma)

 Yksi mielenkiintoinen asia, jonka professori mainitsi, oli että järjestelmä köyhien tukemiseksi on aika erikoinen – vai pitäisiköhän sanoa suoraan, että läpimätä. Yleinen keino avustaa köyhiä täällä on jakaa perheille ruokaa ruokajonoissa. Suhteessa kokonaiskustannuksiin yksi lautasellinen maksaa valtiolle noin 3,80 euroa. Jos nelihenkinen perhe käy joka päivä syömässä jonossa, tämä tarkoittaa valtiolle noin 470 euron kustannuksia kuukaudessa pelkästä perheen ruokailusta. Siitäkin huolimatta hallitus lakkautti vähän aikaa sitten pienituloisten perheiden tuen, joka oli tätä summaa pienempi, muistaakseni kolmellasadalla alkava luku. Jo tuolla summalla perheet saisi ruoan lisäksi paljon muutakin tarvitsemaansa. Organisaatioiden kuitenkin tarvitsee käyttää köyhiä tukevia, mutta ei parempaan tilanteeseen ohjaavia keinoja, koska valtiolta saadut järjestöavustukset riippuu järjestön tarpeellisuudesta eli käytännössä köyhien määrästä. Organisaatioita taas ei ole varaa kaataa, koska ne avustavat köyhiä sekä antavat työpaikkoja. 

...ja logiikan siemen oli missä? Toki pitää muistaa, että professori ei ole kaiken tiedon lähde, vaan myös tavallinen ihminen eli poliittinen toimija. Tällaisen argumentaation kuuleminen työkseen taloutta ja politiikkaa tutkivan suusta ei kuitenkaan juuri naurata.

Eli: Jos maan talous on samassa kunnossa kuin sen rakennukset, jostakin pitää loihtia ulospääsy pinteestä. Vaikka piirtämällä ovi.

Mestarit areenalla

Tänä viikonloppuna Lissabonissa kuhisee. Kaupunki on yhtäkkiä yli-innokkaiden espanjalaisten valtaama. Metroasemien tauluissa juoksee infoa metron aukioloajoista espanjaksi ja jopa olutmainoksissa sanotaan naapurimaan kielellä, että tervetuloa Lissaboniin. Mitä ihmettä?

Syy tähän on tietenkin mestarien liigan loppuottelu, joka järjestetään yhdessä jalkapallon kehdoista: Lissabonissa. Espanjalaisille loppuottelu on yhtä juhlaa, sillä vastakkain ottelussa ovat taistelupukarit Real Madrid ja Club Atletico de Madrid. En itse seuraa jalkapalloa, mutta kaupungilla ei voi olla huomaamatta innosta tutisevia ja pälättäviä espanjalaisia, joilla on joukkueiden fanivaatetuksia päällään. Eräs mies oli touhuissaan kietaissut Espanjan lipun hameeksi.

Alkujuhlassa sai kuvauttaa itsensä pokaalin kanssa

Satuin tänään kävelemään kaupungin pääaukion eli Praça do Comércion ohi ja huomasin, että siellä oli jonkinlaiset ottelun alkujuhlat meneillään. Vihattua, mutta rakasta naapurimaata muistettiin jopa soittamalla taustalla pelkästään espanjalaista musiikkia. Yhden pitkän rakennuksen seinälle taas heijastettiin kuvia joukkueista. Juttelin ratikkapysäkillä jonkun portugalilaisen kanssa ja sain näin futisyleissivistykseltä välttyneenä kuulla, että paikalliset kannattavat tietenkin Real Madridia, koska pelaajista kolme on portugalilaisia. Portugalilaisnainen taas jutteli marokkolaismiehen kanssa, että jokin aika sitten liput otteluun maksoi kolmesataa ja jos tänään yrittää ostaa, saa maksaa kolme tonnia. En tiedä onko luvut ihan totta, mutta kovissa hinnoissa liput on joka tapauksessa. Nainen vitsailikin, että tämä maa tarvitsee nyt rahaa ja jostain se pitää saada. Kavereilta taas kuulin, että alun perin oli suunniteltu, että samaisella pääaukiolla olisi näytetty screeniltä ottelua suorana lähetyksenä. Päätös oli kuitenkin peruttu, koska pelättiin liikaa häiriöitä ja tappeluita yleisen tapahtuman aikana. 

Saa nähdä millainen hullunmylly huomisiltana on luvassa ottelun jälkeen. Sitä ennen kuitenkin päivitän vielä eurovaaleista Portugalissa, sillä sunnuntai lähestyy vinhaa vauhtia.

Sardiineja vaaleanpunaisella kadulla

Eilisilta oli hyvä. Löysin itseni menemästä ulos, vaikken alun perin olisi jaksanut sateen laiskistamana lähteä. Annikan ja mun virallisen sangriapaikan jälkeen mentiin baariin, jonka seinä oli täynnä sardiini- ja muita fisupurkkeja. Saatiin vihdoin otettua kuva pink streetistäkin. Kadun nimi tulee luonnollisesti siitä, että tie on maalattu vaaleanpunaiseksi. Sen jälkeen meno jatkui Music boxissa ja kotiintuloaika lähenteli auringonnousua. Pitää ottaa nyt ilo irti kun vaihtoaikaa on enää jäljellä vähän yli kuukausi!

Virallinen opiskelupäivitys

Mun toukokuun loppupuolisko on pakattu aika täyteen opiskelua, mutta oon siitä aika hyvillä mielin ja itse asiassa oon ollut aika innoissanikin joistakin opiskeluprojekteista. Tässä vaiheessa valmiina on sosiologian essee, jossa sovelsin sosiologisia väkivallan teorioita tapauskertomukseen. Valitsin mun aiheeksi uutisissa vastaan tulleen LGBT- eli seksuaalivähemmistöihin kohdistuvan väkivallan Venäjällä. Aihe osoittautui aika hyväksi valinnaksi, koska sitä pystyi käsittelemään monipuolisesti eri tasoilla ja sosiologinen näkökulma aiheeseen oli kiinnostavan erilainen kuin sosiaalipsykologinen, johon oon tottunut.

Eheh, luulin etten harrasta selfieitä, mutta tää kuva osoittaa mun selvästi olevan väärässä

Viime viikolla meillä oli kolmea terveyspsykologian luentoa pitämässä ranskalainen madame, joka puhui osittain ranskaa ja esimerkiksi alla olevan kuvan luentoesityksessä koko taulukkokin on ranskaksi. Jos ei kuunnellut kovin tarkkaan ei voinut olla varma oliko opetuskielenä ranska vai englanti, mutta joka tapauksessa luennoilla oli paljon mielenkiintoista asiaa. Niillä käsiteltiin fasilitointia psykoterapiaryhmäkontekstissa ja mun kiinnostus fasilitointiin nousi taas luolastaan. Enemmän mua tosin kiinnostaa organisaatiofasilitointi, mutta noiltakin luennolta sai hyviä vinkkejä käytännöntyöhön. On ollut myös hauska opiskella vaihteeksi käytännöllisempää näkökulmaa tulevien psykologien kanssa eikä pelkästään teoriapuolta, joka alkaa olla vähän liiankin tuttua neljän vuoden sosiaalipsykologian opintojen jälkeen.

80-luku ei ole palannut Portugaliin, vaan näillä on aika monilla luonnostaan tuollaiset kiharat

Overview of Group Leadership Skills

Rustailin eilen tehtävälistan opintoja varten. Ainakin mua monesti helpottaa kirjoittaa ylös mitä pitää tehdä, niin ei tarvi huolehtia siitä muistaako varmasti kaiken ja vielä ajallaan. Oon huomannut, että varsinkin illalla kun pyörii liikaa ajatuksia päässä nukkumaan mennessä, on hyvä keino listata ne ylös ja saada ne niin pois mielestään. Kun ne on paperilla, niiden ajattelun voi hyvin lykätä huomiseen.

...ja ehkäpä juuri siksi mun asunnosta löytyy aina jos jonkinlaista muistilappua perinteisellä plussa-miinus-listauksella tehdyistä ja tekemättömistä tehtävistä. Ja ehkäpä juuri siksi joku mun rakkaista vierailijoista oli jättänyt mulle (taas!) tällaisen yllätyksen ikkunaoveen. (Onko noille joku oikea sanakin olemassa?)

Tässä samalla kuva mun pienestä ja sinertävästä huoneesta täällä. Olis jotenkin huijausta raivata se näytöskuntoon ennen kuvanottoa, joten tässä se kaikessa komeudessaan.

© Jape

 Ja kun nyt päästiin tähän huonekysymykseen kiinni, niin tässä vielä muutama kuva näköaloista eri aikoina. Ikkunasta näkyy vähän kulumaa ottaneiden rakennusten yli kirkontornit, merenlahti ja vastaranta.

29.3.14 17:39

18.5.14 17:22

13.5.14 20:36

13.5. 21:56

 Ja juuri tällä hetkellä täällä on pitkän hellejakson jälkeen tällaista. Pystyin ottamaan kuvan nyt kun sade hetkeksi hellitti. Tänään päivemmällä täällä oli +16 astetta ja Helsingissä +26. Osat vaihtuivat! (= täydellinen opiskeluilma)

20.5.14 18:59

Márcio opiskelee mun kanssa.

Ja viimeisenä ilmoitusasiana: ei sillä että laskisin päiviä, mutta enää 38 päivää mun unelmien savolaisen saapumiseen!!

Päiväloma rantamaisemissa

Tänään oltiin Annan, Marlenen ja Lauran kanssa päiväretkellä Setúbalissa ja Tróiassa, jotka sijaitsee noin tunnin matkan päässä Lissabonista etelään.

Mentiin pienestä Setúbalin kaupungista lautalla Tróian niemimaalle rehelliselle päiväbiitsilomalle. Kaupunki oli pieni eikä ehkä mun suosikki Portugalin kaupungeista, mutta aina on hauska nähdä uusi paikka. Keskustassa oli lähinnä yksi isompi aukio, muutama pieni ostoskatu ja markkina-alue. Unohtamatta tietenkään kirkkoja ja patsaita.

© Laura

© Laura

Ei jääty sen kummemmin aistimaan markkinatunnelmaa, koska kiire lautalle ja hiekalle makoilemaan oli jo valtava. Ehdittiin matkalla bongata vanhat tennismailat (?), jotka ei jostain syystä kuitenkaan lähteneet mukaan meidän rantapeleihin. Olin ihan huvikseni aamulla päättänyt puhua koko päivän saksaa, vaikka tähän asti oon pääasiassa vääntänyt kaiken kavereille englanniksi. Tempaus meni odotuksiin nähden hyvin ja kauhukseni/ilokseni päädyin melkein aamun ensimmäisenä teemana puhumaan eurovaaleista ja populistipuolueista. Aihe ei ehkä ollut helpoin valinta heti kärkeen, mutta siitäkin selvittiin kohtalaisesti.

Tähän kirjoitukseen on kyllä sattuneet mun jo monen kuukauden blogihistorian tähän asti surullisimmat kylttisuoritukset. Mulla on tapana ottaa aina uuden paikan nimikyltistä joku kuva, mutta tämä epätoivon hetkellä otettu liikennemerkki ei taida päästä ainakaan top kolmoseen. Alun surullinen satamaräpsäyskään ei taida olla tuulettamassa palkintopallilla.

Lautasta päästyämme lähdettiin tepastelemaan pitkospuumaista reittiä, joka lopulta johdatti meidät sopivalle rannalle. 

Loppupäivästä oli tuulen takia jopa vähän viileää, mutta silti onnistuin ottamaan punaa kasvoihin SPF 50:n suojakertoimenkin alla. Asialla voi olla myös jotakin tekemistä arvonimieni 'kalkkilaivan ylikapteeni' sekä 'jauhopussisukeltajien suomenmestari' kanssa. Toisaalta olen tähän asti ollut kavereista ainoa, joka ei ole palanut auringossa, oli suojaa tai ei. Joka tapauksessa, aurinko siis paistoi.

Ainakin tuo niemimaan kärkiosa, jolla oleskeltiin, oli aika hassu yhdistelmä pitkospuita, kasvillisuutta, rantoja ja törkeän rumia hotelleita. Ollakseen noinkin turisti- eli turre- eli turtles-spotti rannalla oli kuitenkin tosi rauhallista. Ehkä Raphaelit, Donatellot, Leonardot ja Michelangelot väijyi enemmän hotellialtaiden kupeissa. Paikallinen arkkitehtuuri ei myöskään meidän rantatunnelmia juuri häirinnyt, sillä vilkuiltiin lähinnä kohti sinitaivasta.

Pois lähtiessä huomattiin hauskat suihkut, joita ensin luultiin tavallisiksi mainoskylteiksi. Suihkut oli jemmattu limsapullon näköisiin metallikehikkoihin, joiden etiketissä luki portugaliksi 'virkistä itsesi'.

 Setúbaliin palattua etsiskeltiin ravintolaa vain huomataksemme, ettei mikään ollut tälläkään kertaa vielä kuudelta auki.

 Ruokapaikkaa etsiessä mentiin yhden kahvila-ravintolan ovelle ja saatiin tietää, että päivällistarjoilu alkaa vasta myöhemmin. Kuultuaan että halutaan kahvilapurtavien sijaan kalaa mukava kahvilanpitäjä neuvoi meille reitin kahteen lähimpään kilpailevaan yritykseen, joista kuulemma saisi hyviä kalaruokia seitsemältä. Reilu meininki!

Meidän ravintolavalinta ei ehkä tehnyt takaseinustaltaan suurta vaikutusta, mutta ruoka oli hyvää. Hyvät sisustuselementit: vene katolla ja romut ja jätteet säilöttyinä nurkan taakse?

Ja se ruoka: syötiin Annan kanssa douradaa eli jotain kalaa ja Marlene ja Laura sai evääkseen mustekalaa. Tässä on tosi tyypilliset portugalilaisen ravintolan lautaset. Kalan kanssa on vähän jotain perunaa eikä muuta ja mustekalan kanssa yllättää takavasemmalta ranskalaiset. Mitään hienostelevaa perusravintoloiden ruoka ei siis ole, mutta yleensä on ollut hyvää. Joskus tosin vähän mietityttää, että tarviikohan pihvin kanssa ihan oikeasti sekä riisin että ranskalaiset. Jännittäviä yhdistelmiä! Siistiä oli, että samalla kun odoteltiin ravintolan aukeamista, nähtiin, että kalat tuotiin tuoreina ravintolaan. Kalastajakylän etuuksia. Kalagrilli taas sijaitsi ravintolan etuoven vieressä. Ruoat tuli suoraan merestä grillin kautta kohti kitaa.

 Paluumatka sujui vähän väsyneesti auringonlaskua kohti ajaen. Hyvä reissu takana!

Kotiintullessa oli vähän hermoissa pitelemistä, kun oven takana odotti paniikissa vinkuva ja hyörivä koiranpentu, joka oli tuhonnut papereita, heitellyt ja pureksinut sohvatyynyjä, kakkinut pariin otteeseen lattialle ja vesikin oli kupista viimeistä pisaraa myöten loppu. Hauvarukka oli siis joutunut viettämään yksin kotona ihan liian monta tuntia eikä meinannut oikein rauhottua kun paijailin sitä. Lopulta kun olin leikkinyt sen kanssa aikani vuffe vaikutti taas suhteellisen tyytyväiseltä. Vähän ajan päästä kotiin tultuaan toinen kämppis, joka ei koiraa omista, alkoi avautua mulle siitä etten ole siivonnut koiran tuhoja ja itse vuorostani avauduin sille siitä, että jos (toinen kämppis) hankkii koiran, niin sen pitää huolehtia siitä kunnolla ja järjestää aikataulunsa sen mukaan, että se onnistuu. Ensimmäinen kiivas kämppisriita siis hoidettu pois alta! Hetken riideltyämme kuitenkin puhuttiin mitä mieltä asioista ollaan sekä mitä ollaan tai ei olla tehty ja miksi, minkä jälkeen molemmat rauhoittui. Rauha maassa taas ja naureskeltiin tuossa jo ihan muille jutuille sen jälkeen. Tän talon eläinpolitiikka ei oo ehkä ihan sen mukainen, mitä sen toivoisin olevan, mutta minkäs teet kun omistajat toimii toisin ja paikallisessa kulttuurissa on ylipäätään erilaiset tottumukset eläintenhoidosta ja -koulutuksesta. Jälleen kerran saa miettiä toden teolla mitkä mun mielipiteet johtuu mun kulttuuritaustasta ja kuinka paljon mulla on lopulta tähän mitään sanomista. En oo tullut vielä tulokseen.