Tiistaina Tobilla ja Evillä oli vapaapäivä ja mulla luento vasta kuudelta, joten päätettiin lähteä yhdessä käymään Cascaissa eli naapurikaupungissa. (Tulevat Cascaisin kuningattaret, nyt tarkkana!) Kävin jo kerran aikaisemmin alueella ja kirjoitinkin reissusta ja kaupungista jotain helmikuussa. Viimeksi jäätiin kavereiden kanssa ilman kaupunkipyöriä, mutta tällä kertaa tuuri oli suotuisampi ja saatiin juuri ja juuri meille kolmelle pyörät lainaan, kun joku sopivasti palautti saaliinsa. Oli mahtavaa päästä pitkästä aikaa rullailemaan teitä pitkin!
 |
| Hei taas Cascais, veneet, lokit ja muut tirpat! |
Mentiin myös katsomaan Boca do Infernon luonnonkalliomuodostelmaa, jossa meri oli tällä kertaa tyyni eikä ollenkaan tyrskyisä. Näkymät oli kuitenkin vaikuttavat ja meri näytti tosi siniseltä.
 |
| Kalastajat Boca do Infernon laidalla |
Kalliolla oli myös pieni lammikko, jossa lojui aneemisen näköisiä meritähtiä likaisessa vedessä. En tiedä miten meritähdet on tuohon metri kertaa metrin kokoiseen lätäkköön päätyneet, mutta siihen on varmasti syynsä. Hauskannäköisiä vekkuleita joka tapauksessa.
Pyöräiltiin pidemmälle rannikkoa pitkin, kunnnes bongattiin sopiva kieleke eväspaikaksi. Satuttiin löytämään tosi rauhallinen spotti, jossa oli mukavat näköalat ja aallot loiskui rauhallisesti kivikkoa vasten.
Tauon jälkeen jatkettiin taas matkaa rannikkoa pitkin ja ihailtiin tienvierustalla olevaa karuhkoa luontoa.
Keskelle luontomaisemia joku oli keksinyt maalata linnun.
...ja joku toinen pystyttää pyhimyksen kuvan.
Jossakin kohtaa tuuli yltyi melkein tyynestä tosi voimakkaaksi. Taisteltiin jonkin aikaa vastatuuleen, mutta lopulta kylmä ajoi porsaita kotiinpäin eli käännyttiin takaisin. Siinä kohtaa tasaisella tiellä ei enää tarvinnutkaan polkea, vaan rullailtiin varmaan parisen kilometriä tuulivoimalla eteenpäin.
Matkalla pysähdyttiin vielä ihailemaan kivikkomaisemia ja tuulen mukaansa sieppaamia aaltoja.
Lähempänä Cascaisin keskustaa testattiin myös kuntolaitepuistoa, jossa oli mitä mielenkiintoisempia ja ruostuneempia laitteita. Puisto oli ihan meren vieressä, joten näkymät kuntoiluun on ainakin kohdillaan.
Näytin myös Tobille ja Eville viime kerrasta innoissani satupuiston enkä tainnut olla ainoa, joka ihastui siihen.
Kaiken kaikkiaan tosi rentouttava päivä ja pieniä tuuli-ilmiöitä lukuun ottamatta sääkin osui oikein hyvin kohdilleen. Myös seura oli mitä parhainta. Pienestä koostaan huolimatta Cascaisin lähialueilla tuntuu olevan paljon nähtävää ja menen sinne mielellään vielä uudestaan ja uudestaankin. Molemmat lähikaupungit Cascais ja Sintra (josta olen kirjoittanut täällä ja vähän myös täällä) on ehdottomia kohteita Lissaboniin useammaksi päiväksi matkaileville. Molempiin pääsee sukkelasti lähijunalla, joita kulkee tiheään tahtiin.
Muuten, vinkkejä pyörännälkäisille: Paras ratkaisu olisi mennä yhdeksän aikaan saalistamaan pyöräapajille. Toukokuusta eteenpäin eli kesäkaudella aamutoimien pitää olla jopa vielä kärppämäisempiä, koska putiikki aukeaa jo kahdeksalta. Toisaalta kaupungissa on yksi tai kaksi muutakin pyörälainaamoa, joissa hyvällä tuurilla ei ole ihan niin suuri menekki kuin aseman viereisessä. Niihin on kuitenkin jonkun verran matkaa ja turistikaudella kaukalot on varmasti sielläkin nopeasti tyhjinä. Nyt talvikaudella pyörän saa pitää neljään asti ja kesäkaudella aika taisi olla tunnin tai pari pidempään. Tärkeää on muistaa ottaa henkkarit mukaan ja muistaa asuinosoitteensa Portugalissa, jotta menopelin saa matkaansa. (Hotelliosoite kelvannee)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti