Tänään taukotuvassa: teetä, tupakkaa ja tiukkaa taistoa

No en oo alkanut polttaa, kunhan nyt yritin kuulostaa coolimmalta kuin oikeasti oon. Teekin on kahvia ja opiskeluintoa kesti sen tunnin tai pari.

Hei vähän mielenkiintoista!

Aloin äsken ottaa selvää ohjeistuksesta sosiologian kurssin tehtävään ja törmäsin jälleen johonkin jännittävään. Ohjeet löytyi opettajan kotisivuilta, joita yhtäkkiä pidinkin tehtävänantoa mielenkiintoisimpina. Opettaja kuvailee siellä tieteellisiä kiinnostuksenkohteitaan näin: 

"I am against all kind of crimes. That is why I am against penitentiary system and penitentiary industrial system; because they legitimate crime as a privilege of politically important people and present as innate criminals socially isolated people, both inside and outside walls.

The main problem of penitentiary system is not torture, be it occasional or systemic. The main problem of modern penal system is the way it legitimate institutional lies about what happens inside prison and outside as well, as a way of reinforcing by judicial means social, economic and political privileges and depress further isolated people isolation."

- António Pedro Dores 

Ponte 25 de Abril -silta, jonka nimen kerroin aikaisemmin vaihtuneen vallankumouksen jälkeen. Annan ottama kuva.

Samalla sivulla CV:ssään opettaja toteaa, että sosiologian opettaminen tuli lailliseksi Lissabonissa vasta 1974, koska tuota aikaa edeltänyt diktatuuri ei sallinut sitä. Hän myös kertoo, että Portugalissa akateemiset rakenteet tuli käytännössä rakentaa alusta vuoden 1974 vallankumouksen jälkeen.

En tiedä mitä te muut olette mieltä, mutta suomalaisten yliopisto-opettajien kotisivuilta löytyvät tekstit on mun kokemuksen mukaan aika erilaisia. Tässä arvot ja mielipiteet on löyty kiertelemättä pöytään ja maan historialliset vaiheet on olennainen osa CV:tä. Kävin mielenkiinnosta parin Helsingin yliopiston sosiologian professorin sivuilla ja ne oli samantyyppiset kuin ne, joita olen aikaisemmin Valtsikalla nähnyt. Sivuilla kuvaillaan tutkimuskohteet ja -hankkeet ja CV on meille perinteinen listaus työkokemuksesta ja koulutuksista. En tiedä  kuinka yleistä täällä on esittäytyä kotisivuilla Doresin tapaan, mutta aika suuri ero siihen mihin olen tottunut.

Tykkään tyylistä, sillä mun mielestä tieteellinen tutkimus ylipäätään usein yritetään verhota kantaaottamattomaksi neutraaliksi tutkimukseksi, jota se ei todellisuudessa voi olla. Ihmiset tekee tutkimuksia ja tutkimuksia tekevillä ihmisillä on arvoja, jotka aina jotenkin vaikuttaa tutkimukseen. Näin sanomalla en kuitenkaan tarkoita, ettei objektiivisuuteen pyrkiminen kannata. Sanon, ettei se lopulta ole täysin mahdollista.

...ja näin tiedemyyrä minussa kaivautui kolostaan :)

Graffiti Picoasin metroaseman vieressä. Miksiköhän tuon rakennukset ikkunat on muuten täytetty tiilillä? Muistan kuulleeni jostakin, että ainakin joissakin rakennuksissa ikkunat on muurattu sortumisvaaran takia.

Aika ristiriitainen olo, kun toisaalta on koti-ikävä, mutta toisaalta oon ihan innoissani siitä miten voin melkein päivittäin oppia ja nähdä uutta tästä maasta ja kulttuurista. Oon nyt ollut täällä puoltoista kuukautta, mutta aika tuntuu paljon pidemmältä kun on ehtinyt tapahtua monenlaista. Tällä hetkellä suunnitelmissa on päästä viikonloppuna vielä yhdelle opastetulle kävelykierrokselle ja fado-konserttiin. Viikon päästä siitä olisi tarkoitus mennä Lissabonin ulkopuolelle Torres Vedrasin karnevaaleille juhlimaan. Siitä alkaakin karnevaaliviikko eli loma, jonka aikana haluttaisiin muutaman kaverin kanssa mennä käymään Pohjois-Portugalin suunnalla sisältäen ainakin Porton kaupungin ja mahdollisesti muitakin paikkoja. Oon vähän huolissani pääsenkö kaikkiin mukaan, sillä oon taas (!) kuumeessa ja flunssassa, mutta nythän on vasta tiistai. Tosi moni on ollut nyt kipeänä täällä, melkein kaikki vähintään vähän. Viimeksi kun olin sairaana kämppis sanoi, että voidaan tehdä mulle jotakin portugalilaislapsille tuttua ihmetroppia, jonka idea on kutakuinkin laittaa porkkanaviipaleita ja sokeria kerroksittain ja hauduttaa yön yli. Kuulostaa niin hämmentävältä, että pitää ehkä testata! Jos mikään muu ei toimi, niin plasebo toimii.

Viime päivityksessä fiilistelin kukkakuvilla, mutta tältä täällä enimmäkseen näyttää edelleen. Annan ottama kuva tammikuun lopulta.

Miradouro da Graça ja sen ulkokahvila tammikuussa. Täällä on koko mun tähänastisen oleskelun ajan ollut päivisin 11-16 astetta lämmintä, mikä tarkoittaa näillä tuulilla ja sateilla, että syystakilla, huivilla ja neuleella varustettuna on sopiva tai vähän viileä. Aina välillä on aurinkoisiakin hetkiä.

Luonnonkaipuuta kaupungissa

Ensimmäisiä kukkabongauksia helmikuun ekalla viikolla. Tällä hetkellä osassa kasveista ja puista on lehdet ja joissakin harvoissa kukkia, mutta suurin osa puista on tiputtanut syksyllä lehtensä ihan niin kuin Suomessakin. Alkusyksystä täälläkin on jonkinlainen ruska, mikä oli ainakin mulle vähän yllättävä tieto.

Otin tästä kuvan, koska tällaista tekstiä ei välttämättä olisi suomalaisen tiiliseinän kyljessä (?). Mun portugalintaitojen perusteella siinä sanotaan, että "iso perhe on keskellä sydäntäni".

Eilen oli aurinkoinen päivä ja päätettiin aamubrunssin jälkeen etsiä kavereiden kanssa kartalta puisto ja mennä sinne paistattelemaan päivää sateen loistaessa poissaolollaan. Vihreitä alueita ei kartalla ole kovin paljoa koko Lissabonissa, varsinkaan keskustan lähistöllä. Käveltiin yhdelle vähän isommalle vihreälle alueelle Marlenen kodin lähellä ja pitkän aitauksen kiertelyn jälkeen päästiin sisään. Puiston nimi oli Parque de Bela Vista eli kauniin näköalan puisto, joka asetti tiettyjä odotuksia. Pettymys oli kuitenkin suuri kun isolla alueella oli lähinnä huonosti hoidettua nurmea, jonkin verran puita ja muutama pöytä penkkeineen puiden alla. Keskellä oli jonkinnäköinen kenttää muistuttava alue, joka oli kuitenkin enemmän epämääräinen hiekka-alue kuin kenttä. Puisto oli vähän kukkulainen ja ylös kiivetessä kyllä näki aika kauas, mutta näky ei ollut kovin kaunis muutaman vuosikymmenen ikäisine taloineen ja autoteineen. Vieressä huusi moottoritie eikä nähty puistossa oleskelun aikana kuin pari ihmistä. Lenkkeilijöille varmasti ihan kiva, mutta jotain puuttui ainakin tässä vaiheessa vuotta.

Yllä mainitun puiston laidalla oli tällainen teos pelastamassa kolkon autotien tunnelmaa. Takana aita, jota kierrettiin puistoon päästäksemme.

Meidän lähinäköalatasanne tällä kertaa alhaalta päin kuvattuna. Tässä vaiheessa on jo kivuttu yhdet pitkähköt portaat metroasemalta, mikä ehkä kertoo vähän korkeuseroista. Tiet ei kuitenkaan yleensä kuljee suoraan ylöspäin vaan mutkittelee sen verran, ettei nousu ole niin rankkaa kuin se olisi suoraan ylöspäin mentäessä. Esimerkiksi mun kotireitti metroasemalta muistuttaa muodoltaan vähän sivuttain olevaa V-kirjainta eli se on linnuntietä olevaa reittiä pidempi.

Marcio toisella lempiväijymispaikoistaan eli mun huoneen ikkunalla. Usein kun herään ja avaan huoneen oven se juoksee jostain ja hyppää tuohon. Kun muutin tänne, pelkäsin, että olisin miukumaukulle allerginen, mutta oireita ei onneksi olekaan ilmaantunut. Tai sitten homeoireet peittää ne alleen. ;)

Kertomus puistovierailusta oli lähinnä alustuksena siihen, että samalla tajusin ikävöiväni puistoja ja vesistöjä Suomessa. Oon aina asunut lähellä joko jokea, järveä tai merta ja myös puistot on olennainen osa suomalaista kaupunkikuvaa. Lissabonin keskustan tuntumassa puistoja ei juurikaan ole. Parissa pienessä ja viihtyisässä olen tosin käynyt ja ne on varmasti kesällä ihania. Lähin on kuitenkin kolmen-neljän kilometrin päässä kotoa. Mun ikkunasta vähän näkyvä joki/kanava/vesialue on toki aika lähellä, mutta avoimissa kohdissa sen ranta on betonireunusta. Pitkältä matkaa veden viereltä myös kulkee autotie ja tieltäkin näkymää peittää aita ja isot metallihökkelit, joiden vuoksi 'rannalle' ei voi välttämättä edes oikein mennä.

Monilla Lissabonin metroasemilla on jonkinlaista taidetta seinämillä. Joillakin niistä kuvat myös liittyy alueeseen. Campo Pequenon asemalla on härkätaisteluun liittyviä kuvia, koska samanniminen areena sijaitsee sen lähellä.

Toisin kuin Espanjassa, Portugalissa härkää ei pyritä tappamaan härkätaistelussa. Eläintä kuitenkin vahingoitetaan, minkä vuoksi härkätaistelu saattaa olla yksi paikallisista kulttuurielämyksistä, jonka jätän suosiolla väliin, vaikka yleisesti haluan oppia ja kokea paljon uutta.

Toki Lissabonin keskusta-alue on muuten tosi ihana, erityisesti vanhempi alue, jolla itsekin asun. Vanhojen kauniiden rakennusten ja niiden koristetiilien lisäksi kaupungissa törmää usein erilaisiin taidepläjäyksiin kuten valokuviin, maalauksiin ja taidokkaisiin graffiteihin. Taide tuntuu olevan täällä jotenkin enemmän läsnä arjessa eikä vain gallerioiden seinillä odottamassa sitä varta vasten katsomaan tulevia. Sellaista lisää Suomeenkin! Toiseksikaan ei ehkä ole suuri poikkeus, ettei maan pääkaupunki ole luontoparatiisi. Jo puolen tunnin junamatkan päässä Lissabonista on merenrannalla oleva Cascaisin kaupunki hiekkarantoineen ja siitä puoli tuntia kauempana Sintran vanha kaupunki, jossa käytiin aikaisemmin Annan kanssa. Luontoterapiaan on siis mahdollisuus aika lähellä. Muistan, että Frankfurtissa mulla oli jossakin vaiheessa samanlainen olo ja melkein kehräsin kun lopulta pääsin kaupungin ulkopuolelle kävelemään pitkin joenrantaa luonnon keskelle. Keväällä täällä luulisi myös olevan kadunvarsilla ja parvekkeilla kukkia ja kasveja enemmän kuin tällä hetkellä.

Salakuva aidanraosta. Ei oikein selvinnyt minkä rakennuksen ympäriltä tämä on, mutta piha näytti kauniilta. Kyllä, oon ottanut kuvan kaikesta vähänkään vihreämmästä ympärilläni. Piha Alvaladen alueella keskustan ulkopuolella.

Johtopäätös: stereotypia siitä, että suomalaiset rakastaa luontoa, pitää mun kohdalla paikkansa.

Ylimääräinen tieto: No okei, mun 17,5 neliömetrin yksiössä oli parhaimmillaan noin kymmenen ruukkukasvia eli en ehkä ookaan ihan normaali ihminen. Äiti, luuletko että oon perinyt sulta jotakin?

Lisää kukkia! Nyt niitä näkyy kaduilla jo vähän enemmänkin, kevät alkaa lähestyä. Nämä kukat on saksalaisten kavereiden mukaan kirsikkapuusta. En lähde vannomaan, mutta siltä näyttäis. Anna varmaan biologina tietäis! (hehee, aina yhtä hyvä juttu kysyä siltä mistä tahansa luontoon liittyvästä asiasta, vaikka se on opiskellut lähinnä genetiikkaa)

Yhdellä kadulla oli paljon seinämillä tällaisia kuvia "tavallisista ihmisistä" ja mietittiin onkohan ne joskus asuneet alueella. Näistä kaveruksista taulussa lukee "John Joulupukki ja Nynnyjen/kanojen Jorge" (??).

Iloa ja onnea keskellä sateista viikkoa

Mulla on ollut tällä viikolla monta ilonaihetta. Ensimmäiset ilonpirskahdukset liittyy lentämiseen, mutta vielä enemmän lähtemiseen ja saapumiseen. Aluksikin, Mikko osti kesäkuun lopulle liput Helsingistä Lissaboniin eli tänne (!!). Toiseksi, ollaan palaamassa Suomeen samalla lennolla vajaa kuukautta myöhemmin. Kolmanneksi, hurjien lentosivustojen kanssa käytyjen taisteluiden jälkeen saatiin hankittua meille liput Azoreille 11 päiväksi. Oon unelmoinut matkustamisesta niille siitä lähtien kun ensimmäisen kerran kunnolla kuulin niistä syksyllä ja näin muutaman älistyttävän kauniin kuvan siellä olevista maisemista. Tällä viikolla oon siis ehtinyt hihkua innostuksesta jo monta kertaa. Mut paremmin tuntevat ehkä tietääkin sen sekunnissa nollasta sataan nousevan innostuksen, jonka voin synnyttää pienistä asioista. Onneksenne kuitenkin intoilen täällä muutaman valtionrajan tuolla puolen, joten säästytte pahimmalta edestakaisin hyppimiseltä ja hihkumiselta. Yritän pitää myös huutomerkit tarpeeksi vähän hyvän maun rajan yläpuolella.

Sisustan huonettani... magneetilla?

Ihmettelin tänään kadulla kävellessä mistä kuuluu linnunlaulua. Vastaus: viereisellä ikkunalla olevista linnuista, jotka on häkissä!

Azorit on siis Portugaliin kuuluva autonominen saariryhmä 1500 kilometrin päässä manner-Portugalista Atlantin valtamerellä. Saaria on yhteensä yhdeksän ja me ollaan menossa pääsaarelle São Migueliin. Jos aikaa ja rahaa olis loputtomasti olis tietenkin mahtavaa kiertää kaikki saaret läpi (niin kuin koko maailma ylipäätään), sillä ne on kuulemma kaikki aika erilaisia. Yhden saaren näkeminen oli kuitenkin meille sopiva ratkaisu tässä vaiheessa. Mun suurista portugalin taidoista ei tule olemaan hyötyä juuri sitäkään vähää kuin normaalisti, sillä jopa mannerportugalilaisilla on vaikeuksia ymmärtää Azoreilla, ja erityisesti pääsaarella, puhuttavaa murretta. Englannilla kuitenkin pärjää kuulemma hyvin. Ja toisaalta, jos Mikko on selvinnyt kuukauden Kirgisiassa muutamilla sanoilla venäjää ja kirgiisiä, niin meillä ei pitäis olla hätää. Jos kiinnostaa mikä mua niissä maisemissa oikein lumosi, niin tätä linkkiä klikattuaan useimmat varmaan ymmärtää. Kraaterijärviä, kallioita, vesiputouksia ja kuumia lähteitä. (Vhiiiiiiii!!!) Olkaa hyvät mahdollisesta äkillisestä matkakuumeesta.

Ihana pieni taideteos talonseinässä

Näköalatasanteella aarteenetsintäryhmän kanssa

Tämän viikon riemunaiheet ei lopu tähän. Tänä aamuna huokasin syvään, kun joku itsepintaisesti soitti ovikelloa juuri kun olin tullut suihkusta ja kämppikset vielä nukkui. Ovikellon päässä mua odotti postimies, joka reiluna tyyppinä nauroi mun vastaheränneelle olemukselle päin naamaa kun avasin oven. Syvä huokaus kuitenkin vaihtui nopeasti tyytyväiseen hyrinään, kun sain käteeni paketin ja kirjekuoren. Yllätyskirjeen lähettäjä-kohdassa oli kummitädin tiedot ja yllätyspaketin lähettäjänä rakas poikaystävä. Tuplaonni! Kyllä se vain on niin, että vaikka kaikennäköiset tekniikan tuomat mahdollisuudet helpottaa kommunikaatiota ihan älyttömästi, niin postiluukusta tulleessa iloisessa yllätyksessä on sitä jotakin. Suurista suurin kiitos!

Kiitos kummitäti ja -setä ihanasta kortista ja kauniista sanoista. Hyvää ystävänpäivää teillekin Jyväskylään!

Tänään parin päivän hiljaiselon jälkeen sain raahattua itseni Erasmus-järjestön järjestämään aarteenetsintään. Viisi minuuttia ennen kotoalähtöä satuin huomaamaan, että tapahtuman lähtöpaikka oli vaihdettu kilometrin-parin päähän alkuperäisestä ja lähdin suunnistamaan oikeaan paikkaan. Olin perillä alkamisaikana ja paikalla oli mun lisäksi vain tapahtuman järjestäjät. Puolen tunnin kuluessa paikalle kuitenkin valui kymmenisen ihmistä, joista osa oli tietenkin ollut siellä väärässä paikassa. Syy muutokseen: "huomattiin aamulla, että se paikka oli vähän huono ku tää reitti alkaaki tästä melkein vierestä". :D Ei kommentteja.

"Ai siis minne piti mennä? No istutaan nyt vaikka tässä vähän aikaa."

Viime päivinä on taas satanut melkein koko ajan, mutta meille sattui hyvä tuuri ja saatiin muutamia säteitä aurinkoa sekä useamman tunnin sateeton jakso just kierroksen aikaan. En tuntenut ketään ennestään, mikä oli aika hauskaa. Oon viime aikoina ollut enimmäkseen samojen tyyppien kanssa, jotka on toki tosi mukavia, mutta muutama lisätuttavakin oli kiva saada. Kukaan niistä ei tainnut olla edes samasta yliopistosta mun kanssa. Aartenetsintä oli lopulta enemmän kartta kädessä kävelyä, jutustelua ja hengailua, mutta silti mukava reissu. Kierreltiin tätä kaupungin vanhaa aluetta, jolla itsekin majailen, mutta onnistuin reissulla bongaamaan myös muutaman mulle uuden viihtyisän kadun ja mukavannäköisen ravintolan. Ylipäätään tuolla sokkeloissa on kiva käveleskellä. Aina tuntuu, että löytyy uusia kujia ja portaita.

Kämppis Camila ja meidän kanssa viikon asunut Teresa lähdössä rientoihin. Teresalla on päällä paikallisissa opiskelijarituaaleissa käytettävät vaatteet ja olalla aiheeseen liittyvä viitta.

Opiskeluintoa ja villi lihatiski

Opiskelun suhteen alkaa asiat järjestyä pikkuhiljaa. (Tekis mieli kirjoittaa alkaa järjestymään ku monia on ärsyttänyt niin paljon. Miksi??) Perjantain kurssi, jonka aika oli vaihtunut sai uuden käänteen kun laitoin proffalle sähköpostia ja kyselin vähän, että mikäs olis homman nimi. Se vastasi eilen, ettei ollut tiennyt, että kurssin pitäis olla englanniksi (!) ja samalla kutsui meidät vaihtarit käymään huoneellaan tänään. Se olikin ihan mielenkiintoinen kokemus. Proffa istui meidän kanssa juttelemaan ja kertoi vähän itsestään. Sitten se halusi kuulla meiltä jokaiselta erikseen mistä ollaan kotoisin, mitä opiskellaan ja miksi valittiin kehitystutkimuksen kurssi. Muutenkin se jutteli ja kyseli yleisesti tosi paljon kaikenlaista, mistä jäi tosi kiva fiilis.

Portugalilainen ovikello

Se kuulosti olevan tosi kiinnostunut alastaan (mikä on tietenkin laitoksen johtajalle ihan hyvä piirre) ja halusi tehdä kurssista sellaisen, jossa ottaa mahdollisimman paljon huomioon meidän taustoja ja kiinnostuksenkohteita. Vaikuttaa lupaavalta! Oltiin vähän ihmeissään (kauhuissaan), kun se innokkaasti puhui miten voidaan kaikki kertoa oman maamme taloudellisesta ja kehityksellisestä tilanteesta kurssilla. Esimerkiksi kreikkalaisilta se sanoi haluavansa kuulla miten maan eri osissa näkyy talouskriisin vaikutukset. Proffa tuntui odottavan meiltä aika paljon, mutta toisaalta se varmasti motivoi myös selvittelemään asioita tarkemmin. Nyt on sellainen olo, että tuolla kurssilla voisi oppia paljon uutta ja mielenkiintoista. Tänään kuultiin esimerkiksi sellainen pieni yksityiskohta, että suurin osa Portugalin päättäjistä on opiskellut ulkomailla ja työskennellyt kansainvälisissä yrityksissä, minkä takia ne proffan mielestä ei usein tunne tarpeeksi hyvin Portugalille ominaisia piirteitä maana ja yhteiskuntana. Tää kurssi tulee mulle oikein sopivaan rakoon, sillä mulla on jo jonkin aikaa ollut sellainen olo, että kaipaan jotakin yhteiskunnallisempaa pohdiskeltavaa kuin sosiaalipsykologia ja psykologia.

Tyypillinen katunäkymä täällä Lissabonin vanhimmissa osissa. Pitkiä jonoja korkeita taloja ja enemmän tai vähemmän kapeita kujia. Tuolta ei hirveästi maisemia katsella.

Ei ihme, jos sisällä on vähän vilpakkaa kun tiivistykset on tätä tasoa. ;) Löysin tänään mun huoneen ikkunannurkasta kynän mentävän aukon suoraan ulkoilmoihin.

Aiheeseen yhtään sen enempää liittymättä, käytiin tänään kaupassa kämppiksen kanssa ja otin pari kuvaa, jotta pääsette paikallisten kauppojen fiilikseen. Ostettiin myös niin hullu määrä ruokaa kerralla, että piti soittaa meillä majaileva tyyppi auttamaan kassien kantamisessa. (Tällä kertaa eri tyyppi!) Meidän talous tosiaan toimii sillä tavalla, että ruoat ostetaan yhdessä ja lounas tai päivällinen myös usein tehdään ja syödään yhdessä. Ei puhettakaan Suomesta tutuista jääkaappihyllyjen jaoista puoliksi kämppisten kesken. Aluksi ajatus tuntui vähän hassulta, mutta nyt kun oon ollut täällä jo yli kuukauden, niin se toimii yllättävän hyvin. Aika usein jokin on loppu ja ruokaa tietenkin kuluu vähintään kolmen ihmisen vauhdilla, mutta sitten pitää syödä jotakin muuta tai mennä kauppaan. Yksinkertaista!

Bacalhau eli se suolattu turska, josta aikaisemmin mainitsin. Tämän ansiosta puoli kauppaa tuoksahtaa surströmmingiltä. Fisut asetellaan perus metallihyllykköön ja hintalappu kiinnitetään kylkeen. Bacalhauta varten on myös olemassa kalatiskillä oma sirkkeli, jolla se paloitellaan haluttuun kokoon.

Lihahylly on aika erilainen suomalaiseen verrattuna. Samanlaista settiä löytyy myös pupuista puolen metrin päässä. Hei todellisuutta vieroksuvat, näistä se liha sinne hunajabroilerisuikaleisiinkin itse asiassa tulee! Aluksi olin vähän huhhuh, mutta tuohan on oikeastaan paljon luonnollisempi aterianalku kuin esimerkiksi edellä mainitut suikaleet.

Kyllä, seitsemän kassia. Mutta kyllähän sitä ruokaa kuluu, jos perheessä on kuusi lasta. Eiku mitä?

Alerta vermelho ja otteita Bairro Altosta

Tänään Portugalissa myrskyää ja tyrskyää. Rannikkoalueilla kuten täällä Lissabonissa on päällä alerta vermelho (red alert) eli ulkonaliikkumiskielto iltaysistä yökolmeen. Tuulennopeuden varoitettiin nousevan joillakin alueilla jopa 36 metriin sekunnissa, mutta tällä hetkellä säähavainnot sanoo nopeuden olevan 15 metriä Lissabonissa. Tornadouhkastakin puhuttiin, mutta saa nähdä miten käy. Ikkunoista kuuluvan huminan ja ulinan perusteella voi sanoa, että ainakin täällä mäenhuipulla tuulee aika hurjasti. Ratkaistiin tilanne laittamalla ikkunaluukut kiinni ja avaamalla viinipullo. Tein myös menuun sopivasti suomalaista pannukakkua, joka näyttää kelpaavan hyvin.

Myrskyvaroituksen kuullessaan a) muisteleeko katti miten sikiöasento tehdään vai b) peittää silmät, laittaa pään polviin ja valmistautuu hätälaskuun?

Laura, Alberto, Anna ja Elena Bairro Altossa

Olin eilen ensimmäistä päivää kutakuinkin terveenä ja päätin lähteä katsomaan miltä ulkomaailma näyttää. Aiottiin ensin muutaman kaverin kanssa mennä katsomaan miltä suklaafestivaaleilla näyttää, mutta kun jono kiersi melkein koko korttelin ympäri (oikeasti), niin luovutettiin ja mentiinkin kahville Lissabonin suurimpaan kauppakeskukseen Colomboon. Erinäisten vaiheiden kautta päädyttiin syömään flammkuchenia tai tarte flambéeta, joka  on ilmeisesti aika suosittu pizzan tapainen ruoka tietyllä alueella Ranskan ja Saksan rajalla. En ollut jostakin syystä edes kuullut siitä ennen, vaikka majailin jossakin vaiheessa puolisen vuotta Frankfurt am Mainissa, jonka pitäis olla flammkuchen-aluetta. Läpyskä muistutti aika paljon pizzaa, mutta pohja oli vähän erimakuinen ja päällä oli ranskankermaa täytteiden lisäksi. Perusreseptiin ilmeisesti kuuluu pekonia ja sipulia, mutta omassani oli sipulin lisäksi sieniä. Ei mikään suuri elämys, mutta tulipahan testattua.

Anna, Marlene ja litran mojito

Superbock on toinen Portugalin isoista olutmerkeistä Sagresin ohella. Mun tarkoin kätketty hippisielu salaa aina vähän itkee, kun näen, että Bairro Altossa juomat tarjoillaan vain muovilaseista.

Illallisen jälkeen mentiin Bairro Altoon eli Lissabonin keskustassa olevalle alueelle, jossa on 300 baaria. Kuten arvata saattaa, siellä on paljon opiskelijoita, mutta sekaan mahtuu kaikenikäistä porukkaa aina eläkeläisiin asti. Baarit on pieniä ja tapana onkin ostaa juoma baarista ja mennä ulos kadulle juttelemaan. Bairro Alton kapeahkot kadut onkin melkein joka päivä illalla täynnä ihmisiä ja puheensorinaa. Maanantai on kuulemma ainoa päivä, jolloin meno on hiljaisempaa. Baarit alkavat aueta yleensä yhdeksän-kymmenen aikaan, mutta juhlijat saapuvat vasta yhdentoista jälkeen ja viipyvät kahteen-kolmeen, jolloin Bairro Alto sulkee ovensa. Sen jälkeen väki vaeltaa muille alueille kuten Cais do Sodréen ja juhlii siellä olevissa yökerhoissa aamuun asti. Yökerhot aukeavat kahdentoista aikaan, mutta silloin niissä ei ole vielä ketään.

Pala tunnelmaa Bairro Altossa

Bairro Alton hintataso on opiskelijabudjettia hivelevä, sillä puolen litran olut maksaa eurosta kahteen. Drinkin taas saa koosta riippuen 3-5 eurolla ja shotin eurolla tai parilla. Yhtenä iltana ostettiin litran mojito kuudella eurolla eikä muuten ollut mikään kaupan tiivisteestä tehty versio. Bairro Altossa on myös muutamasta baarista koostuva alue Erasmus Corner, jossa on nimensä mukaisesti paljon vaihtareita. Siellä vaikuttaa olevan aina hyvä meininki, mutta suosittelen Bairro Altoon suunnatessa kiertämään myös kortteleita, joissa on enemmän paikallisia ja vähemmän vaihtaribiletunnelmaa.

Taas oon ainoa, joka osaa käyttäytyä hyvin

Alueella, jossa on paljon väkeä tiiviisti pakattuna on tietenkin myös varjopuolensa. Eilen yhden kaverin lompakko katosi kesken juhlinnan ja mukana tietenkin kaikki passista, ajokortista ja luottokortista lähtien. Loppuilta vietettiinkin sitten poliisiasemalla. Vinkki juhlijoille yössä: varovaisuutta liikenteeseen.

Sen viimeisen kurssin aloitus

Jaa että mitä oli luvassa viimeisen kurssin suhteen? Ei mitään! Lyhyesti, lähdin seitsemän aikaa illalla kohti yliopistoa ja käytin sateen takia tunnin ratikka- ja metrosäätämiseen päästäkseni mahdollisimman kuivin nahoin perille eli parantuakseni vielä joskus lähipäivinä. Odoteltiin ryhmän kanssa kahdeksasta puoli yhdeksään opettajan tuloa kunnes joku paikallinen opiskelija käveli käytävällä meidän ohi ja kysyi mitä odotellaan. Saatiin tietää, että hänkin on kyllä tulossa kurssille, mutta se oltiinkin siirretty alkamaan vasta kuukauden päästä. Se oli kuulemma kuullut siitä toisella kurssilla ja ihmetteli, että muutoksesta olisi pitänyt lähettää sähköpostia. Olisihan se ollut ihan ovelaa! Edellisistä päivistä oppineena kysyin onkohan kurssi kuitenkin englanniksi ja tyyppi sanoi, että eipä usko, koska kaikki opiskelukaverit ei osaa englantia. Että tällainen tämä perjantai-ilta :D Tuossa kohtaa meinasi päästä muutama kirosana, sillä olo oli aika kipeä, mutta nyt jo naurattaa. Yliopiston järjestelyt vetää välillä aika sanattomiksi!

Nyt lepoa ja inkiväärihunajakeitosta huiviin.

Katti päivänokosilla keittiön kaapiston päällä