Kohta kolme viikkoa Lissabonissa takana

Tulipa eilisyönä mieleen, että olisi mukava saada muistoja ylös ja kertoa kuulumisia muillekin vaihtoajalta. Nopeiden liikkeiden naisena siis perustin tämän blogin samantien kolmen aikoihin yöllä, vaikka olin jo mennyt nukkumaan, ja nyt olen kirjoittamassa ensimmäistä tekstiä. Tässä tämä nyt siis on! Luvassa villejä juonipaljastuksia Lissabonin päivä- ja yöelämästä. Äidille osatotuuksia.

Aloitetaan perusspekseillä. Saavuin siis Kööpenhaminan kautta Lissaboniin 9. tammikuuta eli kolmisen viikkoa sitten (jo!). Edellinen viikko oli kulunut muuttohärdellin, tavaroiden pakkauksen, kaihoisten kyynelten ja monien ihanien hetkien tunnelmissa. Oli onneksi hyvin aikaa nähdä kavereita ja Mikkoa, joten jäin viimeisestä viikosta ennen lähtöä hyvälle mielelle. Lissabonissa lentoaseman tuloaulaan saavuttuani ehdin jo vähän aikaa miettiä, että olisi tavallaan ollut ihan hyvä idea vaikka vaihtaa puhelinnumeroita kämppisten kanssa, koska koneen ilmoittama tuloaika oli 9:45 ja kello oli jo 10:30. Pian kämppikset kuitenkin tulivat juosten luokseni ja alkusuukkojen jälkeen lähdettiin taksilla kohti tulevan puolen vuoden aikaista kotia. Metro oli vaihteeksi lakossa, mutta toisaalta tavaraakin oli aika paljon kilometrin verran ylämäkeen vedettäväksi kodin päässä.

Kämppikset Camila ja Inês tulopäivänä kotoa alle parinsadan metrin päässä olevalla näköalatasanteella

Miradouro da Graçan näkymät

Kämppä sijaitsee kaupungin keskustan tuntumassa Graçan kaupunginosassa. Meitä asuu täällä kolme tyttöä 
ja kissa, mutta perillä selvisi, että täällä majailee ainakin kuukauden myös eräs kaveri, jonka opiskelu- ja työpaikka ovat asunnon lähellä. Toisaalta täällä on noin puolet ajasta myös erinäisiä poikaystäviä, tyttöystäviä tai muita kavereita yötä, joten väliaikaisen ihmisasukasmäärän voi tarpeen tullen laajentaa neljästä seitsemään. Kaikilla meistä varsinaisista asukkaista on täällä oma huone. Sen lisäksi asunnossa on keittiö, eteiskäytävä, kylpyhuone ja isohko olohuone. Kyllä kelpaa! Asunto on silminnähden homeessa, mutta hyvä tunnelma korvaa sen. Graça on historiallista, vanhaa ja kaunista aluetta. Välillä huvittaa kun turisteja pyörii ihan kotikulmilla kuvailemassa paikkoja. Muutamaa olen ehtinyt jo auttamaankin leikkimällä paikallista.

Ihana kiusankappale Márcio da Rosa

Lissabon on kaunis ja ihana kaupunki. En olen juurikaan ihastunut kaupunkeihin, joissa olen tätä ennen käynyt. Esimerkiksi Pariisiin en rakastunut syvästi, kuten asiaan kuuluisi, eikä Lontookaan herättänyt suuria tunteita. Lissabonissa on kuitenkin alusta asti ollut jotakin erityistä. Keskustan ympärillä olevien miradourojen eli näköalatasanteiden näkymät ja joka puolella olevat mukulakivet, portaat ja korkeiden talojen väleissä olevat kapeat kujat hurmaavat. Vaikka vanhojen talojen ränsistyneisyys kuvaakin surullisesti maan taloudellista tilannetta, samalla se on omalla tavallaan kaunista. Olen vanhan ja kuluneen ystävä uuden ja kiiltävän sijaan. Täällä on myös paljon taitavasti tehtyjä graffiteja seinissä. Monet niistä ovat oikeita taideteoksia eivätkä vain osoituksia radikalismista tai uhkarohkeudesta, vaikka osittain varmasti sitäkin. Suomessakin saisi olla enemmän graffiteja, mutta mieluummin niitä kauniita ja kertovia.

Seinät näiden vanhojen kaupunginosien taloissa on usein aika rapsakassa kunnossa

Tulee mieleen vaikka mitä mitä voisin kertoa kaupungista, tapahtumista ja ihmisistä, mutta tarkoitushan oli lähteä jo tunti sitten käymään yhden Erasmus-järjestön toimistossa ja avata paikallinen pankkitili. Siirretään siis seuraavat tarinat seuraavaan kertaan.

Tyypillinen katukuva