Opiskeluintoa ja villi lihatiski

Opiskelun suhteen alkaa asiat järjestyä pikkuhiljaa. (Tekis mieli kirjoittaa alkaa järjestymään ku monia on ärsyttänyt niin paljon. Miksi??) Perjantain kurssi, jonka aika oli vaihtunut sai uuden käänteen kun laitoin proffalle sähköpostia ja kyselin vähän, että mikäs olis homman nimi. Se vastasi eilen, ettei ollut tiennyt, että kurssin pitäis olla englanniksi (!) ja samalla kutsui meidät vaihtarit käymään huoneellaan tänään. Se olikin ihan mielenkiintoinen kokemus. Proffa istui meidän kanssa juttelemaan ja kertoi vähän itsestään. Sitten se halusi kuulla meiltä jokaiselta erikseen mistä ollaan kotoisin, mitä opiskellaan ja miksi valittiin kehitystutkimuksen kurssi. Muutenkin se jutteli ja kyseli yleisesti tosi paljon kaikenlaista, mistä jäi tosi kiva fiilis.

Portugalilainen ovikello

Se kuulosti olevan tosi kiinnostunut alastaan (mikä on tietenkin laitoksen johtajalle ihan hyvä piirre) ja halusi tehdä kurssista sellaisen, jossa ottaa mahdollisimman paljon huomioon meidän taustoja ja kiinnostuksenkohteita. Vaikuttaa lupaavalta! Oltiin vähän ihmeissään (kauhuissaan), kun se innokkaasti puhui miten voidaan kaikki kertoa oman maamme taloudellisesta ja kehityksellisestä tilanteesta kurssilla. Esimerkiksi kreikkalaisilta se sanoi haluavansa kuulla miten maan eri osissa näkyy talouskriisin vaikutukset. Proffa tuntui odottavan meiltä aika paljon, mutta toisaalta se varmasti motivoi myös selvittelemään asioita tarkemmin. Nyt on sellainen olo, että tuolla kurssilla voisi oppia paljon uutta ja mielenkiintoista. Tänään kuultiin esimerkiksi sellainen pieni yksityiskohta, että suurin osa Portugalin päättäjistä on opiskellut ulkomailla ja työskennellyt kansainvälisissä yrityksissä, minkä takia ne proffan mielestä ei usein tunne tarpeeksi hyvin Portugalille ominaisia piirteitä maana ja yhteiskuntana. Tää kurssi tulee mulle oikein sopivaan rakoon, sillä mulla on jo jonkin aikaa ollut sellainen olo, että kaipaan jotakin yhteiskunnallisempaa pohdiskeltavaa kuin sosiaalipsykologia ja psykologia.

Tyypillinen katunäkymä täällä Lissabonin vanhimmissa osissa. Pitkiä jonoja korkeita taloja ja enemmän tai vähemmän kapeita kujia. Tuolta ei hirveästi maisemia katsella.

Ei ihme, jos sisällä on vähän vilpakkaa kun tiivistykset on tätä tasoa. ;) Löysin tänään mun huoneen ikkunannurkasta kynän mentävän aukon suoraan ulkoilmoihin.

Aiheeseen yhtään sen enempää liittymättä, käytiin tänään kaupassa kämppiksen kanssa ja otin pari kuvaa, jotta pääsette paikallisten kauppojen fiilikseen. Ostettiin myös niin hullu määrä ruokaa kerralla, että piti soittaa meillä majaileva tyyppi auttamaan kassien kantamisessa. (Tällä kertaa eri tyyppi!) Meidän talous tosiaan toimii sillä tavalla, että ruoat ostetaan yhdessä ja lounas tai päivällinen myös usein tehdään ja syödään yhdessä. Ei puhettakaan Suomesta tutuista jääkaappihyllyjen jaoista puoliksi kämppisten kesken. Aluksi ajatus tuntui vähän hassulta, mutta nyt kun oon ollut täällä jo yli kuukauden, niin se toimii yllättävän hyvin. Aika usein jokin on loppu ja ruokaa tietenkin kuluu vähintään kolmen ihmisen vauhdilla, mutta sitten pitää syödä jotakin muuta tai mennä kauppaan. Yksinkertaista!

Bacalhau eli se suolattu turska, josta aikaisemmin mainitsin. Tämän ansiosta puoli kauppaa tuoksahtaa surströmmingiltä. Fisut asetellaan perus metallihyllykköön ja hintalappu kiinnitetään kylkeen. Bacalhauta varten on myös olemassa kalatiskillä oma sirkkeli, jolla se paloitellaan haluttuun kokoon.

Lihahylly on aika erilainen suomalaiseen verrattuna. Samanlaista settiä löytyy myös pupuista puolen metrin päässä. Hei todellisuutta vieroksuvat, näistä se liha sinne hunajabroilerisuikaleisiinkin itse asiassa tulee! Aluksi olin vähän huhhuh, mutta tuohan on oikeastaan paljon luonnollisempi aterianalku kuin esimerkiksi edellä mainitut suikaleet.

Kyllä, seitsemän kassia. Mutta kyllähän sitä ruokaa kuluu, jos perheessä on kuusi lasta. Eiku mitä?

Alerta vermelho ja otteita Bairro Altosta

Tänään Portugalissa myrskyää ja tyrskyää. Rannikkoalueilla kuten täällä Lissabonissa on päällä alerta vermelho (red alert) eli ulkonaliikkumiskielto iltaysistä yökolmeen. Tuulennopeuden varoitettiin nousevan joillakin alueilla jopa 36 metriin sekunnissa, mutta tällä hetkellä säähavainnot sanoo nopeuden olevan 15 metriä Lissabonissa. Tornadouhkastakin puhuttiin, mutta saa nähdä miten käy. Ikkunoista kuuluvan huminan ja ulinan perusteella voi sanoa, että ainakin täällä mäenhuipulla tuulee aika hurjasti. Ratkaistiin tilanne laittamalla ikkunaluukut kiinni ja avaamalla viinipullo. Tein myös menuun sopivasti suomalaista pannukakkua, joka näyttää kelpaavan hyvin.

Myrskyvaroituksen kuullessaan a) muisteleeko katti miten sikiöasento tehdään vai b) peittää silmät, laittaa pään polviin ja valmistautuu hätälaskuun?

Laura, Alberto, Anna ja Elena Bairro Altossa

Olin eilen ensimmäistä päivää kutakuinkin terveenä ja päätin lähteä katsomaan miltä ulkomaailma näyttää. Aiottiin ensin muutaman kaverin kanssa mennä katsomaan miltä suklaafestivaaleilla näyttää, mutta kun jono kiersi melkein koko korttelin ympäri (oikeasti), niin luovutettiin ja mentiinkin kahville Lissabonin suurimpaan kauppakeskukseen Colomboon. Erinäisten vaiheiden kautta päädyttiin syömään flammkuchenia tai tarte flambéeta, joka  on ilmeisesti aika suosittu pizzan tapainen ruoka tietyllä alueella Ranskan ja Saksan rajalla. En ollut jostakin syystä edes kuullut siitä ennen, vaikka majailin jossakin vaiheessa puolisen vuotta Frankfurt am Mainissa, jonka pitäis olla flammkuchen-aluetta. Läpyskä muistutti aika paljon pizzaa, mutta pohja oli vähän erimakuinen ja päällä oli ranskankermaa täytteiden lisäksi. Perusreseptiin ilmeisesti kuuluu pekonia ja sipulia, mutta omassani oli sipulin lisäksi sieniä. Ei mikään suuri elämys, mutta tulipahan testattua.

Anna, Marlene ja litran mojito

Superbock on toinen Portugalin isoista olutmerkeistä Sagresin ohella. Mun tarkoin kätketty hippisielu salaa aina vähän itkee, kun näen, että Bairro Altossa juomat tarjoillaan vain muovilaseista.

Illallisen jälkeen mentiin Bairro Altoon eli Lissabonin keskustassa olevalle alueelle, jossa on 300 baaria. Kuten arvata saattaa, siellä on paljon opiskelijoita, mutta sekaan mahtuu kaikenikäistä porukkaa aina eläkeläisiin asti. Baarit on pieniä ja tapana onkin ostaa juoma baarista ja mennä ulos kadulle juttelemaan. Bairro Alton kapeahkot kadut onkin melkein joka päivä illalla täynnä ihmisiä ja puheensorinaa. Maanantai on kuulemma ainoa päivä, jolloin meno on hiljaisempaa. Baarit alkavat aueta yleensä yhdeksän-kymmenen aikaan, mutta juhlijat saapuvat vasta yhdentoista jälkeen ja viipyvät kahteen-kolmeen, jolloin Bairro Alto sulkee ovensa. Sen jälkeen väki vaeltaa muille alueille kuten Cais do Sodréen ja juhlii siellä olevissa yökerhoissa aamuun asti. Yökerhot aukeavat kahdentoista aikaan, mutta silloin niissä ei ole vielä ketään.

Pala tunnelmaa Bairro Altossa

Bairro Alton hintataso on opiskelijabudjettia hivelevä, sillä puolen litran olut maksaa eurosta kahteen. Drinkin taas saa koosta riippuen 3-5 eurolla ja shotin eurolla tai parilla. Yhtenä iltana ostettiin litran mojito kuudella eurolla eikä muuten ollut mikään kaupan tiivisteestä tehty versio. Bairro Altossa on myös muutamasta baarista koostuva alue Erasmus Corner, jossa on nimensä mukaisesti paljon vaihtareita. Siellä vaikuttaa olevan aina hyvä meininki, mutta suosittelen Bairro Altoon suunnatessa kiertämään myös kortteleita, joissa on enemmän paikallisia ja vähemmän vaihtaribiletunnelmaa.

Taas oon ainoa, joka osaa käyttäytyä hyvin

Alueella, jossa on paljon väkeä tiiviisti pakattuna on tietenkin myös varjopuolensa. Eilen yhden kaverin lompakko katosi kesken juhlinnan ja mukana tietenkin kaikki passista, ajokortista ja luottokortista lähtien. Loppuilta vietettiinkin sitten poliisiasemalla. Vinkki juhlijoille yössä: varovaisuutta liikenteeseen.

Sen viimeisen kurssin aloitus

Jaa että mitä oli luvassa viimeisen kurssin suhteen? Ei mitään! Lyhyesti, lähdin seitsemän aikaa illalla kohti yliopistoa ja käytin sateen takia tunnin ratikka- ja metrosäätämiseen päästäkseni mahdollisimman kuivin nahoin perille eli parantuakseni vielä joskus lähipäivinä. Odoteltiin ryhmän kanssa kahdeksasta puoli yhdeksään opettajan tuloa kunnes joku paikallinen opiskelija käveli käytävällä meidän ohi ja kysyi mitä odotellaan. Saatiin tietää, että hänkin on kyllä tulossa kurssille, mutta se oltiinkin siirretty alkamaan vasta kuukauden päästä. Se oli kuulemma kuullut siitä toisella kurssilla ja ihmetteli, että muutoksesta olisi pitänyt lähettää sähköpostia. Olisihan se ollut ihan ovelaa! Edellisistä päivistä oppineena kysyin onkohan kurssi kuitenkin englanniksi ja tyyppi sanoi, että eipä usko, koska kaikki opiskelukaverit ei osaa englantia. Että tällainen tämä perjantai-ilta :D Tuossa kohtaa meinasi päästä muutama kirosana, sillä olo oli aika kipeä, mutta nyt jo naurattaa. Yliopiston järjestelyt vetää välillä aika sanattomiksi!

Nyt lepoa ja inkiväärihunajakeitosta huiviin.

Katti päivänokosilla keittiön kaapiston päällä

Opiskelu alkakoon!

Opiskelu alkoi maanantaina ja oon onnistunut käymään jo muutamalla luennolla. Kurssien aloitus on mennyt aika hauskasti. Saatiin jo pari kuukautta sitten listat englanninkielisistä kursseista, joita on vain muutama. Oon nyt käynyt neljällä eri luennolla vaihtelevin tuloksin. En tiedä kuka on nuo englanninkielisten kurssien listat kehitellyt, mutta se ei tainnut olla ainakaan penaalin terävin kynä.

Luentomateriaaleista ymmärtää yllättävänkin paljon englannin pohjalta, mutta puhutun portugalin kanssa voi heittää kirveen kaivoon

Ensimmäinen luento oli kurssille Väkivallan sosiologia. Luento alkoi parisenkymmentä minuuttia myöhässä, koska opettaja oli hukannut kulkukorttinsa eikä ovea saatu auki ilman vartijoita. Kun lopulta päästiin tilaan, se oli aivan liian pieni. Opettaja yritti ensin aloittaa kurssia siellä, mutta kohta kuitenkin siirryttiin ylempään kerrokseen isompaan huoneeseen. Opettaja ei ollut koskaan kuullutkaan, että kurssi olisi tarkoitus olla englanninkielinen ja että suurin osa opiskelijoista olisi vaihtareita. Kieli kuitenkin vaihdettiin heti alussa portugalista englantiin muutaman paikallisen opiskelijan pelokkaasta katseesta huolimatta. Luentomateriaaleja tai -slidejä ei ollut, eikä kyllä sen puoleen mitään alustusta siitä mistä kurssissa olisi kyse ja mitä siellä tulisi tehdä. Ainoa mitä meille kerrottiin oli, että "vaikka parin tai kolmen viikon päästä" pitäisi palauttaa jokin kertomus väkivallasta ja siitä ilmeisesti jatketaan myöhemmin kurssin lopputyö. Opettaja jutusteli pari tuntia aika filosofiseen ja provosoivaan sävyyn siitä mitä voidaan pitää väkivaltana ja miksi. Tarkoituksena oli ollut keskustella siitä onko paikallinen opiskelujenaloitusriitti praxe väkivaltaa, mutta juuri kukaan vaihtareista ei tiennyt edes mikä ilmiö on, joten keskustelua ei voitu käydä. (Voisinkin vähän avata sitä jossakin vaiheessa sen verran mitä siitä tiedän.) Aika hämmentävä aloitus, mutta sisältö oli silti mielenkiintoista.

Toiselle luennolle menin kysymään olisiko kurssi (jota ei ollut englanninkielisten listalla) sattumalta englanniksi, koska kaikki informaatio oli siitä (ja itse asiassa kaikista muistakin kursseista) täysin englanniksi netissä. No eipä ollut, joten poistuin paikalta ennen kuin luento oli alkanutkaan. Kolmannella luennolla (Terveys ja sosiaaliset suhteet) opettajalla oli kaikki materiaali portugaliksi, koska hänkään ei tiennyt, että kurssi tulisi pitää englanniksi. Luento kuitenkin pidettiin englanniksi sillä poikkeuksella, että opettaja antoi paikallisille luvan kysyä ja kommentoida äidinkielellään. Suurin osa ajasta käytettiin kuitenkin englantia ja opettaja kertoi Suomesta tuttuun tapaan meille mitä kurssilla pitää tehdä ja miten se arvioidaan. Myös kaikki luentoslidet oli portugaliksi, mutta se ei juuri haitannut menoa.

Opettajan ilme, kun kurssin pitäisikin olla englanninkielinen

Neljännen kurssin Interventioista riskiperheissä oli myös tarkoitus olla englanniksi, mutta - yllätys yllätys - opettaja ei ollut koskaan kuullutkaan tällaisesta. Meitä vaihtareita oli kurssilla vain kaksi ja opettaja sanoi, ettei voi puhua englantia, koska kaikki portugalilaiset ei sitä ymmärrä. Eipä se toisaalta keneltäkään kysynytkään, että käykö englanniksi opettaminen, joten voi olla, ettei se itse vain halunnut opettaa englanniksi syystä tai toisesta. Opettaja kyllä tarjoutui järjestämään meille joitakin materiaaleja englanniksi. Kuunneltiin pari tuntia luentoa portugaliksi eikä ymmärretty kuin yksittäisiä sanoja sieltä täältä, minkä jälkeen päätettiin kokeilla onnea jollakin toisella kurssilla tämän sijaan. Voi olla, ettei kurssia pääse läpi kiittelemällä, toivottamalla hyvää päivää ja tilaamalla kahvia kiperissä kohdissa.

Huomenna alkaa vielä yksi uusi kurssi. Saa nähdä mitä siellä on luvassa. Täällä on moni kurssijärjestelyihin liittyvä asia ylipäätään aika jännä. Esimerkiksi luennot ei todellakaan ole aina samaan aikaan joka viikko, vaan joka viikko eri luennoille on eri ajat (ilmeisesti) ilman mitään logiikkaa ja välillä saattaa olla parin tai kolmen viikon väli ilman luentoja tietylle kurssille. Ainoa tapa selvittää meneekö kurssit pahasti päällekäin oli sutaista taulukko, jossa on jokaiselle seitsemälletoista viikolle oma lokero ja sitten kirjoittaa kaikkien kurssien ajankohdat niihin lokeroihin. Osa menee osittain päällekäin, mutta oon ymmärtänyt, ettei täällä nyt muutenkaan oo niin justiinsa. Täällä on esimerkiksi luentokortti, jolla leimataan itsensä sisälle ja ulos luennolta läsnäolojen merkitsemiseksi. Meillä vaihtareilla ei korttia vielä ole. Kysyttiin parilta opettajalta, että mitäs tehdään kun ei ole korttia, niin ensimmäinen totesi, että "aaa niin se, en oikein tiedä siitä" ja toinen että "I don't care".

Kurssien aikataulut seuraa vähän samaa logiikkaa kuin näiden laattojen asettelu

Pientä säädönpoikaista siis ilmoilla näin alkumetreillä, mutta eiköhän tämä tästä lähde rullaamaan! Harmi, etten osaa portugalista kuin alkeet, koska muuten olisi hauska yrittää käydä kursseja paikallisella kielellä. Muutamalla tunnilla viikossa neljässä kuukaudessa ei kuitenkaan taideta nostaa mun kielenosaamista yliopistotasolle asti. Varsinkaan kun portugali kuulostaa vähän ranskan ja venäjän sekoitukselta ja on kuulemma romaanisista kielistä se hankalin. Yritän kuitenkin oppia mahdollisimman paljon täälläoloaikana. Menetelmä: Kun tulee tilanne, jossa tarvitsen portugalia, laitan kaikki osaamani sanat peräkkäin ja hymyilen toiveikkaasti. Toimii, joskus.

Punatukat seikkailuilla

Oon onnistunut päivittämään tätä blogia lyhyessä ajassa paljon useammin kuin olisin ikinä uskonut. Tahti varmaan hidastuu jossakin vaiheessa kun meno vähän rauhoittuu ja arki alkaa ( ja hyvä niin ;) ). Jos jaksaa tulevina kuukausina päivittää ainakin jossakin määrin säännöllisesti, niin vaihdon lopussa tallessa on monta muistoa.

Satumetsää Sintrasta

Tässä esimerkkiä Lissabonin säänvaihteluista. Taustalla taivas on tumma, mutta kameran takaa paistaa aurinko rakennuksiin.

Tällä hetkellä oon kotona peitonmutkassa ja flunssan kourissa. Satuin onneksi ajoittamaan sairastumisen hyvään aikaan, sillä tänään on ollut koko matkan ajan sateisin päivä eikä luentojakaan olisi ollut. Tähän asti täällä on useimpina päivistä satanut aina vähän väliä kymmenisen minuuttia kerrallaan, mutta tänään on tuntunut, että sade kerää taukoja varastoon. Ulkona kuulostaa myrskyävän jonkin verran, sillä vesi paiskautuu asunnon yksikerroksisiin ikkunoihin ja tuuli ujeltaa. Ikkunoiden tiivistyksissä olisi parantamisen varaa, sillä vettä on vähän ikkunoiden tälläkin puolella. Portugalissa on myrskynnyt ja tyrskynnyt tänä talvena enemmänkin. Tässä linkissä hesarin juttu siitä mitä pohjoisessa on koettu.

Ilta-Lissabon Annan kuvaamana Miradouro da Gracasta. Taustalla väijyy myös Ponte 25 de Abril -silta, joka on aikalailla samanmallinen ja -värinen kuin Golden Gate Bridge San Franciscossa. Vuoteen 1974 asti sillan nimi oli Ponte Salazar, mutta neilikkavallankumouksen jälkeen sillan nimi vaihdettiin vallankumouksen päivämääräksi diktaattorin nimen sijaan.

Anna harkitsee kotiinpaluuta jo ensimmäisellä metroasemalla. Takana sataa kaatamalla.

Sadesää onkin hyvä aasinsilta lupaamaani tekstiin siitä kun mun hyvä kaveri Anna oli täällä käymässä. Kun Anna saapui Euroopan aurinkoisimpaan pääkaupunkiin, taivaalta satoi rakeita eikä meinattu kovan vesisateen takia päästä vajaa kilometrin matkaa metroasemalta tänne meidän asunnolle. Hyvä alku lomalle! Onneksi onnistuttiin saamaan myös parempia ilmoja sekä muutama pilkahdus auringosta viikon aikana.

Kävelemässä kohti linnaa

Penan satulinna

Prinsessan peti. Annan ottama kuva.

Penan hengailuhuone. Annan ottama kuva.

Otettiin yhteinen aika täällä aika lailla loman kannalta eikä järjestetty sen suurempaa ohjelmaa. Käveltiin paljon ympäri kaupunkia katsellen paikkoja ja ottaen valokuvia. Suklaa kului ja viini virtasi. Yhtenä päivänä käytiin myös Sintrassa, joka on pieni kaupunki alle tunnin matkan päässä Lissabonista. Kaupungissa on kauniita vanhoja rakennuksia ja useampi palatsi, joiden ansiosta se on myös yksi UNESCO:n maailmanperintökohteista. Meille sattui vähän kolea ja sumuinen ilma olla Sintrassa, mutta säästyttiin onneksi sateelta. Käytiin sisällä yhdessä linnassa nimeltä Palácio Nacional da Pena. Arveltiin, että se on varmaan ollut kuningas Penan palatsi. Sintra oli kaunis ja kukkulainen kaupunki, mutta varmaankin vielä kauniimpi (ja turistintäyteisempi) keväällä ja kesällä. Jos muuten haluaa budjettireissata, niin ei kannata ottaa sitä 15 euron hop on, hop off -bussia, jossa möllötetään kuulokkeet korvilla. Melkein vierestä lähtee samalla periaatteella toimiva paikallisbussi, jonka lippu maksaa vaan viisi euroa ja se on voimassa koko päivän melkein samalle reitille. Ei kuulokkeita, mutta möllöttää saa, jos uskaltaa.

Linnanneito

Penan parvekenäkymät. Kirkkaana päivänä varmasti vielä upeammat.

Kulttureilleina matkaajina käytiin toisena päivänä myös meidän asunnosta katsoen viereisellä kukkulalla sijaitsevassa Castelo de São Jorgessa eli vapaasti, mutta kunnioittaen suomennettuna Pyhän Jörgen linnassa. Toisin kuin Pena, Jörge ei ollut onnistunut säilyttämään huonekalujaan eikä arvotavaroitaan, mutta muurit on säilyneet hyvin ja linnan alueella oli silti tosi mielenkiintoista kävellä. Myös näkymät tasanteelta ja linnan torneista oli vaikuttavat. Tämänhetkisten kokemusten perusteella Jörge onnistui haalimaan Lissabonin parhaat näkymät itselleen.

Jörgen muurilla. Annan ottama kuva.

Jörgen linnaa

Hyvä Anna!

Näkymien haalimisesta tulikin mieleen, että kristityt portugalilaiset onnistuivat valtaamaan linnan maurilaisilta eli muslimeilta itselleen vuonna 1147. Legenda kertoo, että valtaus onnistui, koska ritari nimeltä Martim Moniz esti linnan oven sulkeutumisen hyppäämällä sen väliin ja näin uhraamalla henkensä. Martim Monizin nimi tulee esille useissa puistoissa ja monumenteissa Lissabonissa. Esimerkiksi linnan ja samalla mun lähin metroasema on nimeltään Martim Moniz. Hauskaa musta tyypin kunnioittamisessa on se, että sehän on varmasti ajassaan ollut oikein vallata linna vieraalta kansalta ja ottaa se omaan käyttöönsä. Joka toiselle kuoppaa kaivaa, saa linnan. Ja maan. Siinä vasta miehen työ, Martim.

Laattamaalaus Castelo de São Jorgen lähellä. Martim Moniz pelastaa tilanteen.

Kuva Martim Monizin metroaseman odotuslaiturilta

Tähyilyikkuna

Oli kiva nähdä Annaa ja tutustua yhdessä maisemiin. Siinä vaiheessa kun Anna oli täällä, en tiennyt vielä sitäkään vähää kaupungista kuin nyt eli ohjelmassa oli paljon 'vapaata kävelyä'. Siis, missähän me taas ollaan? Jotenkin kuitenkin aina löydettiin jonnekin, josta sitten löydettiin sinne minne oikeastaan oli tarkoitus. Ainiin, käytiin myös bussilla retkellä isohkossa kauppakeskuksessa Vasco da Gamassa. Aika perus ostoskeskus. Löydettiin Annalle kotiinviemisiä ja mulle vihdoinkin tummaa täysjyväleipää (woohoo!!). Kauppakeskus on saanut nimensä portugalilaiselta tutkimusmatkailijalta Vasco de Gamalta, joka ensimmäisenä eurooppalaisena purjehti Euroopasta Afrikan ympäri Intiaan eli oli osaltaan luomassa Portugalin imperiumia 1500-luvulla.

Hyvä me!

Jörgen loputtomat portaat. Vielä jaksaa!

Jörgen piilopaikka. Annan ottama kuva.

Välilasku Kööpenhaminassa

Ajattelin jo aluksi kirjoittaa vähän siitä miten vaihdon alkuviikot meni, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan! Tässä tarinaa Kööpenhaminan välilaskusta ja myöhemmin siitä kun Anna Oulusta oli täällä viikon.

Sen oikean hostellin sohva

Matkalla Lissaboniin mulla oli kevyt 22 tunnin välilasku Kööpenhaminassa. (Halvat lennot ja hullut ideat kannattaa aina!) Lento oli sen verran ovela, että se oli aamulla perillä ja lähti seuraavana aamuna, joten mulla oli melkein vuorokausi aikaa tutustua Kööpenhaminan keskustaan ja olla muutama tunti hostellissa yötä. Kööpenhaminan lentokentällä aloin miettiä, että olisin tietenkin etukäteen voinut selvittää missä hostelli on ja miten sinne pääsee. Infopisteen tanskalaisrouva kuitenkin opasti mut melkein oikein perille, joten selvittely olisi ollut pelkkää ajanhukkaa. Pyysin sitä kertomaan missä on "Danhostel Downtown in the city centre". Se kertoi mulle missä se on, mutta perillä selvisi että olin Danhostel City centressä Danhostel Downtownin sijaan. Millä todennäköisyydellä noin voi tapahtua saanko kysyä? :D Välimatka hostellien välillä ei kuitenkaan ollut kuin kymmenisen minuuttia kävellen ja mullahan oli koko päivä aikaa, joten raahasin naureskellen matkalaukut seuraavaan kohteeseen.

Hullut aamupalamätöt

Hostellissa (oikeassa hostellissa!) oli mukava hengailualue, ravintola ja baari vastaanoton vieressä ja söin siinä aamupalaa. Samalla respan työntekijä sattui mainitsemaan, että tunnin päästä hostellilta lähtee kävelykierros, josta maksetaan sen verran kuin haluaa (samanlainen kuin mistä kerroin edellisessä tekstissä). Koska en ollut myöskään suunnitellut mitään koko päiväksi, olin iloinen, että eteen käveli ohjelmaa. Kävelykierros oli tosi mielenkiintoinen ja kesti kolmisen tuntia. Tapasin siellä mukavia ihmisiä ja jäin australialaisen, malesialaisen ja parin taiwanilaisen kanssa hengailemaan kierroksen jälkeen. Aasialaiset ei olleet kunnioituksen takia halunneet ottaa kuvia samaan aikaan kun opas puhui, joten kierrettiin kierroksen parhaat palat uudelleen kuvia ottaen. Käytiin myös katsomassa pakollinen turistinähtävyys Pieni merenneito, joka oli vähän syrjässä keskustasta.

Pienet merenneidot

 Harmi kyllä en tuolla reissulla ehtinyt käymään Christianiassa, joka on itsehallinnollinen kaupunginosa Kööpenhaminan sisällä. Alueella on vain muutama laki, jotka kieltää muun muassa aseet, väkivallan, varastamisen, kovemmat huumeet, valokuvaamisen ja juoksemisen (oppaan mukaan koska muuten asukkaat luulee poliisin olevan tulossa ja menee paniikkiin?). Alueella ilmeisesti asuu muun muassa yhteiskuntakriittisiä taidepiirien ihmisiä, mutta samalla siellä toimii myös aktiivisesti moottoripyöräjengi ja huumekauppa on avointa. Alue ei kuitenkaan ainakaan päiväsaikaan ole vaarallinen, jos osaa käyttäytyä.

Ne kuuluisat värilliset seinät. Satamassa pidettiin alun perin viikon kestävä vanhojen puuveneiden näyttely, jotta alue rauhoittuisi, mutta nostosilta juuttui kiinni ja veneet jäivät paikoilleen pidempään. Kun silta olis parin viikon päästä saatu taas nostettua, kaupunkilaisen protestoi suositun venenäyttelyn poistamista niin paljon, että kaupunki päätti jättää sen satamaan pysyvästi.

Illemmalla menin takaisin hostellille tekemään check-innin ja lämmittelemään oltuani koko päivän jäässä, koska en ollut halunnut ottaa talvitakkia mukaan. Samalla törmäsin saksalaiseen, jonka kanssa olin jutellut jotain kierroksella ja päädyin menemään myöhemmin sen ja (eri) australialaisen kanssa pubiin. Pubin jälkeen ajateltiin hakea parit lisäjuomat ja mennä hostellille niitä nautiskelemaan, mutta hostellilla ei ollut mitään paikkaa missä olisi voitu olla niiden kanssa ja dormeissa oli jo ihmisiä nukkumassa. Päätettiin siis kävellä ympäri keskustaa. Käveleskeltiin yli tunti jutellen kaikenlaista, jonka jälkeen päätin mennä nukkumaan hostellille. Päivästä siis muotoutui aika hauska, vaikken ollut suunnittellut siihen yhtään mitään. Joskus hauskoja asioita vaan tapahtuu itsestään!

Pubissa oli aika mielenkiintoinen sisustus, joka perustui hirviin, alastomiin naisiin ja halloween-koristeisiin.

Orientaatioviikon loppupuoli

Belémin torni (Torre de Belém) oli paikan päällä yllättävän vaikuttava, vaikkei mulla aikaisemmin kuvien perusteella ollut pakottavaa tarvetta mennä katsomaan sitä. Sisälle ei kuulemma kannata maksaa, ei mitään nähtävää :)

Orientaatioviikko on nyt koettu ja on tapahtunut lyhyessä ajassa vaikka mitä. Meillä on ollut muun muassa kolme kävelykierrosta oppaan kanssa eri puolilla kaupunkia. Aika hyvä turistisetti siis. Muuten, oon aina ollut aika ennakkoluuloinen oppaan kanssa tehtyjä kävelykierroksia kohtaan, mutta nyt kun oon tehnyt sellaisen Kööpenhaminassa, Helsingissä (!) ja kolmesti Lissabonissa, niin todellakin suosittelen menemään sellaiselle! Jos opas on hyvä, niin kierros voi olla tosi hauska ja siellä kuulee paljon mielenkiintoisia yksityiskohtia muun muassa historiasta ja politiikasta. Esimerkiksi Helsingissä on yritys nimeltä Happy tours, jolla on paljon erilaisia kierroksia. Meille opiskelijoille paras niistä on 'free' walking tour, josta maksetaan haluamallaan summalla kierroksen lopuksi. Jokainen voi siis osallistua budjettinsa mukaan. (Olkaa hyvät mainoksesta, saa lähettää kukkia) Samaa konseptia käytetään monissa muissakin maissa.

Rannan ainoa simpukka

...ja takaisin Lissaboniin. Torstaina meillä oli kävelyn lisäksi tervetuliaispäivällinen (= illallinen) ja tervetuliaisbileet. Oli tosi hauskaa ja tanssittiin aamukolmeen asti. Olisi voinut olla pidempäänkin, mutta aamulla piti herätä kahdeksalta taas yhtä kävelykierrosta varten. Päivällisellä söin muuten bacalhauta eli suolattua turskaa. Se on portugalilaisten herkkua, jota saa jokaisesta paikallisesta ravintolasta ja siitä sanotaan olevan ainakin 1000 eri reseptiä. Päivällisellä syöty versio muistutti aika paljon suomalaista lohikiusausta ja maistuikin vähän siltä. Bacalhau (ja samalla ainakin puolet tilasta) haisee kaupoissa ihan järkyttävältä mutta maku on aika mieto ja hyvä. Valmis ruoka ei myöskään lähetä epäilyttäviä aromeja ympäri ravintolaa.

Kreikkalainen Elena rannalla

Surffiaaltoja!

Lissabonissa näkee paljon halailevia ja suukottelevia pareja, mikä tietenkin kääntää mun ajatukset aina Helsinkiin

Tänään pääsin surffaamaan! Meillä oli mahdollisuus ilmoittautua tiettyihin yliopiston järjestämiin aktiviteetteihin nyt ensimmäisellä viikolla ja halusin tietenkin testata surffausta nyt kun tässä aallokon vieressä ollaan. Aluksi vähän jännitti lähteä yrittämään sitä näin helmikuun ensimmäisenä päivänä, mutta merivesi ei onneksi ollut kovin kylmää. Kukaan tutuista ei halunnut lähteä, mutta surffausreissulla tutustuin taas uusiin mukaviin ihmisiin. Surffaustunti oli huippu kokemus! Ensin lämmiteltiin hölkkäämällä ja venyteltiin, jonka jälkeen opettaja kertoi  muutaman turvallisuusseikan ja miten laudalle noustaan. Muutaman nousuharjoituksen jälkeen mentiinkin asiaan eli lähdettiin vettä päin. Tuntui, että aika vähän meille kerrottiin mitä siellä oikeastaan pitää tehdä ja missä kohtaa aaltoa, mutta yrittäminen oli tosi hauskaa. Pääsin vain kerran jossakin määrin seisomaan laudalle aallon päällä, kun opeteltiin sitä vajaa tunti. Ehkä ensi kerralla paremmin kun tietää vähän mitä se on! Aallot tuntui aika hurjilta enkä muistanut, että merivesi on niiin suolaista. Voimat myös loppui intoa ennen, kun laudalle ja siitä ylös pitää ponnistaa enemmän tai vähemmän käsivoimin. Oon tosi tyytyvälinen, että menin kokeilemaan, vaikka olinkin etukäteen vähän kauhuissani. Meille sattui myös monen harmaan ja sateisen päivän jälkeen avautumaan kirkas taivas ja auringonpaiste, minkä vuoksi tunnin jälkeen oli mukava istua terassilla ja syödä eväitä porukalla.

Ensimmäinen ryhmä uunista ulos

Meren suolaama surffaaja märkäpuvussa