Kulttuurien kehto yliopiston aulassa

Tänään yliopistolla oli Global Village -tapahtuma, jossa vaihtareilla oli kotimaidensa esittelypisteitä. Ideana oli esitellä omaan maahan liittyviä tyypillisiä piirteitä haluamallaan tavalla. Tarjolla oli jos jonkinlaista syötävää, esitettä ja matkamuistoa. Tapahtuma oli suosittu ja väentungos sen mukainen, mutta onnistuin kuitenkin ottamaan joistakin ständeistä kuvia.

Georgia. Sulatetulla juustolla täytettyjä leipäsiä, viiniä ja esitteitä (joista yhden nappasin matkaan, kun en maasta juuri mitään tiedä).

Venäjä. Ainakin vodkaa, maatuskoita, lättyjä hapankermalla, venäläistä keittoa, suolakurkkuja ja jotakin riisiä muistuttavaa lisäkettä.

Yhdysvallat. Coca-colaa, suklaacookieita, Oreos-keksejä, hillomaapähkinävoileipiä ja kokislasien vieressä kyltti "alkoholia ei tarjoilla alle 21-vuotiaille".

Saksa. Ainakin perunasalaattia, Haribo-karkkeja ja jotain kakkua. Jalkapallopaita ja nahkahousut henkseleillä!

Slovakia. Ainakin lättyjä, vohvelikeksejä, suklaaleivonnaisia ja pieniä leipäsiä päällystahnoilla.

Suomi. Pannukakkua hillolla ja kermavaahdolla, hapankorppua munavoilla, salmiakkia ja Marianne-karkkeja. Tonttuja ja jääkiekkoilija. Salmiakkia maistaneiden ilmeistä ei valitettavasti ole kuvamateriaalia.

Hollanti. Ainakin lättyjä tomusokerilla, kanelilla ja siirapilla. Lättyjä kuulemma pitäisi kokeilla myös niin, että sulattaa niiden päälle juustoa. Keksejä, Heineken-olutta ja tulppaaneja.

Kypros. Mausteisia lihapullia, tsatsikia, sokerimantelipalleroita, jotakin kakkua ja viinirypäleuutteesta ja mantelista tehtyjä naposteltavia.

Kiina. Koristeita, esitteitä, pinssejä, kortteja ja paljon punaista, joka on kuulemma hyvän onnen väri.

Puola. Makkaraa, suolakurkkuja, leipäsiä dumpling-täytteellä, omenapiirakkaa ja karkkeja. Lappuja, joissa oli tärkeimpiä lausahduksia sekä englanniksi että puolaksi. Puolan t-paitoja ja lippuja poskissa.

Ja viimeisenä isäntämaa Portugali. Ainakin viiniä, oliiveja, leipää, paikallisia makkaroita, suklaasalamileivonnaista ja kukkopatsas. Makkarat liekitettiin niiden vieressä olevissa astioissa paikan päällä.

 Tapahtumassa ja sen järjestelyaikana muuten huomasin mielenkiintoisia eroja siitä miten eri maissa on totuttu korostamaan kansallisidentiteettiä. Osa maista oli liput liehuen väkertämässä vaikka mitä tapahtumaa varten ja selkeän ylpeitä siitä, että pääsivät esittelemään alkuperäänsä. Me suomalaiset taas oltiin vähän varovaisemmin pelissä mukana ja alun perin oikeastaan vähän pakotettiin itseämme kehittelemään jotakin. Mun saksalaiset kaverit sanoi, että omaa kansallisuutta ei ole totuttu juhlimaan juuri muussa kuin jalkapallossa eikä ne itse asiassa lopulta edes osallistuneet tapahtumaan.

Tapahtuma kuitenkin osoittautui lopulta tosi hauskaksi tavaksi saada pieniä palasia muista kulttuureista näkökenttäänsä ja makuhermoihinsa. Suomi oli myös yksi pienemmistä maista, joista moni ei tiennyt juuri mitään etukäteen, minkä takia oli hauska esitellä olennaisia piirteitä. Samalla taas kerran pääsi pohtimaan sitä mikä mulle itsestäänselvyys onkin juuri Suomelle tyypillistä, hienoa ja muille ehkä mielenkiintoista. Suomi ei ylipäätään maana ole yleensä ihmisten mielessä ensimmäisenä. Mua on arveltu muun muassa hollantilaiseksi, saksalaiseksi, irlantilaiseksi ja slovakialaiseksi. Joku on ehkä tuurilla arvannut, että jostakin päin Skandinaviaa. Yllättävän moni on muuten ottanut Suomeen liittyen puheeksi koulutusjärjestelmän tason. Ei siis ole ihan puppua, että se on yksi piirre, josta Suomi maailmalla tunnetaan.

Niin kliseistä kuin se onkin todeta, näin etäisyyttä ottamalla huomaa, että Suomi on itse asiassa tosi hyvä maa asua ja siellä on ihan mielettömän paljon positiivisia asioita, jotka monissa muissa maissa on eri tavalla. Lähtien ihan perusasioista kuten toimivasta yhteiskuntajärjestelmästä, hyvästä turvallisuustilanteesta, puhtaudesta, suhteessa hyvästä tasa-arvotilanteesta, valtion tarjoamasta taloudellisesta turvaverkosta ja sen suomista palveluista sekä siitä, että ihmisiin voi usein lähtökohtaisesti luottaa. Vaikka nöyryyttä arvostankin, mun mielestä suomalaiset vois hyvin nostaa vähän häntää pystyyn ja lisätä kansallisylpeyttä parilla pykälällä. Omanarvontunto on askel kohti hyvinvointia.

...ja paluu takaisin Global Village -tapahtumaan ja maan pinnalle. Jokainen ständi sai yliopiston puolesta omasta maasta kertovia esitteitä sekä 25 euron lahjakortin materiaaleja varten. Oli hauska vilkaista millaisia esitteitä Suomesta tuotiin meille. En ehtinyt tarkemmin perehtyä aiheeseen, kun ympärillä oli muutenkin suuri kulttuurihärdelli, mutta esitteissa mainostettiin ainakin suomalaista muotoilua sekä koulutusjärjestelmää kansakunnan menestyksen avaimena. Luontokuvia, lunta, järviä, kesää, koivuja ja joulupukkia oli myös esitteissä paljon. Jostakin syystä yliopisto tarjosi meille myös Matti Klingen kirjoittaman Suomen lyhyen historian portugaliksi. Hyvä Masa!