Päivä pienessä ja värikkäässä kanavakaupungissa

Viiden päivän reissu venyi muutaman sattumuksen summana viikon seikkailuksi, mutta nyt olen taas takaisin Lissabonissa. Takana on muun muassa iloa, naurua, tuskastumista, sadetta, aurinkoa, sumua ja kolme uutta kaupunkia. Otin paljon kuvia ja ehti tapahtua vaikka mitä, joten päätin jakaa reissun muutamaan erilliseen päivitykseen. Ensimmäisessä on kuvia ja juttua Aveirosta, jossa oltiin lauantaina.

Aveiro on pieni rannikkokaupunki, joka sijaitsee noin 250 kilometrin päässä Lissabonista pohjoiseen. Sitä sanotaan joskus pieneksi Venetsiaksi sen useiden kanavien ja moliceiroiksi kutsuttavien veneiden takia. ( Huom. tällä kertaa onnistuin erottamaan joen ja kanavan toisistaan, oonkohan kehittynyt ihmisenä vai luinkohan sittenkin matkaopasta? ;) ) Kaupunki on kuitenkin pieni ja Venetsia-tunnelma oikeastaan aika kaukana. Joka tapauksessa paikka on tosi viihtyisä värikkäiden talojen ja rauhallisen pikkukaupungin tunnelman ansiosta.

Koristetiiliä eli azulejoja oli Aveirossa(kin) paljon ympäriinsä

Oltiin reissun päällä viiden hengen porukalla. Sama jengi oli koossa kuin aikaisemmin Cascaissa eli seurueeni koostui neljästä saksalaisesta. Tähän asti ne on puhuneet lähes koko ajan englantia, mutta nyt kun kuvioissa on ollut Lauran poikaystävä, kieli on ollut useammin saksa. Se on itse asiassa aika hauskaa ja oon itsekin välillä villiintynyt puhumaan saksaa pitkästä aikaa. Jos keskityn, ymmärrän oikeastaan kaiken mistä puhutaan, mutta puheen tuottaminen on tietysti aina vaikeampaa.

 Koska melkein koko päivän satoi, kaupunkia oli vähän hankala kiertää yhtä paljon kuin olisi haluttu. Kierrettiin kuitenkin koko keskusta ympäri välillä mennen kahville tai ostoskeskukseen sateensuojaan. Ylhäällä olevissa kuvissa on Aveiron paikallinen herkku, ovos moles (pehmeät kananmunat), jota tietenkin haluttiin testata. Leivos näyttää tiskillä hauskalta, mutta on ulkonäköään epäilyttävämpi tapaus. Ulkokuori on tehty vehnäjauhoista, vedestä ja oliiviöljystä. Sisältö taas on kananmunankeltuaista, sokeria ja riisijauhoa. Leivos maistuu lähinnä ylimakeutetulta kananmunankeltuaiselta eli se ei ollut suuri elämys. Oli kuitenkin hauska maistaa vähän erikoisempaa paikallisherkkua. Mielenkiintoista oli myös myöhemmin kuulla, että nunnat on alun perin alkaneet kehitellä leivoksia nimenomaan kananmunankeltuaisista, koska ehtoollisleipään tarvittiin vain valkuaista ja ylijäänyt keltuainenkin haluttiin hyödyntää jotenkin. Kätevää, mutta lopputulos on epäterveellinen ja aika kyseenalaisen makuinen.

Suomalainen, ruotsalainen ja norjalainen meni Aveiroon ja leikki nurkanvaltausta... Naapurisovun säilyminen jääköön arvoitukseksi.

Kato Satu, vähän niinku Kööpenhaminassa :)

Vesi tuntuu olevan Aveirolle tärkeä elementti ainakin historiallisessa mielessä. Laiva-, vene-, kalastus- ja vesiaiheet näkyy paljon myös taiteessa ja koristetiilissä. Sama tosin pätee koko Portugaliin tai vähintään koko rannikkoalueeseen. Tarkkasilmäiset saattoikin huomata myös ensimmäisessä leivoskuvassa fisuteemaa.

Ennen Portoon lähtöä käytiin päivällisellä. Kello oli vasta kuusi ja ravintola, johon haluttiin mennä, oli kiinni. Tarjoilija kuitenkin näki meidät kuikuilemassa ovella ja kuultuaan meidän junan lähtöajan ystävällisesti otti meidät hoiviinsa tunnin varsinaista päivällisaikaa etuajassa. Monet ravintolat Portugalissa on auki lounasajan eli noin 12-15 ja avautuu uudestaan päivällisajaksi vasta seitsemän aikoihin. Päivällisellä söin ehkä kaikista tyypillisintä portugalilaista ruokaa nimeltä Bacalhau com natas. Oon syönyt sitä kerran aikaisemmin ja ruoka muistuttaa suomalaista lohilaatikkoa, mistä taisinkin kirjoittaa jo aikaisemmin. Bacalhau kilpailee maukkaudesta lohen kanssa ehdottomasti samalla tasolla.

Ilmeet paljastaa pientä turhautumista pitkän sadepäivän vuoksi. Sosiaalipsykologeille tiedoksi: tässä malliesimerkkejä sosiaalisesta hymystä ;) Hymyt vaihtui kuitenkin oikeisiin eväslautasten tyhjetessä.

Hauskaa oli, että kun saatiin ruoat nenän alle, tarjoilija jostain syystä näytti meille, että ruokaa otetaan annoskulhosta ja laitetaan lautaselle, josta se sitten syödään. Tällä kertaa saatiin hyvä salaattisaaliskin, mikä ei ole kovin yleistä mun ravintolakokemusten perusteella. Portugalissa ravintolaan meneville muuten vinkki, että alkunaposteltavien suhteen systeemi on erilainen kuin esimerkiksi Espanjassa. Tarjoilut ei ole ilmaisia, vaan jokaisesta leivästä, oliivikulhosta ja voinokareesta laskutetaan erikseen muutaman kymmenen sentin summa. Jos ei halua lisäsenttejä laskuunsa, naposteltaviin kannattaa joko sanoa samantien pöytään tuotaessa ei kiitos tai jättää ne koskemattomiksi. Ensimmäinen tapa on ilmeisesti parempi ratkaisu.

Bacalhau com natas

Kokonaisuudessaan mulle jäi Aveirosta hyvä fiilis, mutta kuten kaikki kaupungit, se olisi varmasti ollut kivempi aurinkoisena päivänä. Ainakin mulle puistokävelyt, yleinen tähyily ja päätön ulkoilmoissa hengailu on tärkeä osa kaupunkiin tutustumista. Hauskaa oli sekä Aveirossa että viikon muissa matkakohteissa se, että ihmisillä tuntui olevan paljon enemmän kiinnostusta ja kärsivällisyyttä keskustella mun kanssa portugaliksi kuin Lissabonissa eikä kiire tuntunut olevan mihinkään. Asiakaspalvelussa oli hyvin aikaa pysähtyä juttelemaan niitä näitä ja unohtaa hetkeksi mitä oli tekemässä. Tämän seurauksena käytin viikon aikana suunnilleen kaikki sanat mitkä portugaliksi osasin ja huomasin, että oon vähän oppinut jotakin täälläolon aikana. Ravintolatilaukset ja pienet jutustelut onnistuu jo ihan hyvin, mutta pidempään keskusteluun on vielä matkaa.