Laukun arvoitus ja neljä syytä mennä Belémiin

Seinämaalaus Portossa

Reissun jälkeen on ollut taas mukava olla kämpillä rauhassa. Coimbran jälkeen täällä on ollut joka päivä 19-22 astetta eli kunnon kevät saapui ihan yllättäen sateiden jälkeen. Viime päivät on kuluneet ulkona, luennoilla ja järjestellen asioita laukun varastamiseen liittyen. Yksi ilta tehtiin myös sushia porukalla. En oo ennen tehnyt sitä, mutta se olikin yllättävän helppoa! Aikaa siinä tietenkin saa kulumaan ja hipsteripisteitä ropisee, mutta se on kuitenkin hauskaa tekemistä yhdessä kavereiden kanssa. Itse tehdessä sushipaloista voi myös tehdä senkokoisia, että ne pystyy syömään kauhistelematta (toisin kuin ravintoloiden jättisushit!).

Vanha ratikka, joka vie mutkin kotiin

Raitiovaunussa on tunnelmaa. Seinät on puiset ja penkit nahkaiset ja punaiset.

Laukun varastaminen näkyi muutaman päivän ajan aika hauskasti arjen joka käänteessä. Esimerkiksi: Olin lähdössä kotoa yliopistolle, mutta huomasin, että mun pitääkin ensin mennä tietokoneelle ja katsoa sen kautta kalenterista aikataulut sekä luentojen huoneet ja kirjoittaa ne paperille. Onnena onnettomuudessa kännykkä oli synkronoinut kalenterin nettiin. Lähtiessä huomasin, että en pääse yksin takaisin kotiin, koska mulla ei ole avaimia. Kämppiksen kanssa piti siis sopia milloin se voi avata mulle oven. Kämppis ei kuitenkaan tiennyt aikatauluistaan, joten lupasin, että soitan sille jossakin vaiheessa. Hetkinen, mutta eihän mulla ole puhelinta... Otan siis paperille ylös kämppiksen numeron ja soitan myöhemmin jonkun kaverin puhelimesta. Ulos lähtiessä alan hakea laukkua mukaan napattavaksi. Mutta eihän mulla ole laukkua! Etsin siis repun komerosta ja heitän rahat sen sisätaskuun, koska lompakkoakaan ei ole. Ulkona paistaa aurinko ja ajattelen laittaa aurinkolasit silmille. Mutta eihän mulla ole niitäkään! Metroasemalla taas joudun menemään lippuautomaatille ja ostamaan lipun, koska kuukausikortti on mennyttä. Ja kaikki tämä yhden pienen laukun takia!

Sitruunapuu

'Pyykit' kuivumassa Coimbrassa

 Lauantaina varastamisen tapahduttua olin muutaman tunnin vuoroin käärmeissäni ja vuoroin kuono maata kohti, mutta illalla jo hoksasin, että eipäs tuo nyt niin vakavaa ole, vaikkei toki hauskaakaan. Voisi olla pahemminkin. Mulla oli onneksi matkavakuutus ja sain jo tiedon, että yhtiö korvaa tappiot ihan hyvin. Rahallisesti en lopulta kärsinyt kovinkaan paljoa, enemmänkin joudun nyt säätämään korttien, puhelimen ja muiden kanssa. Moni ihminen on myös ollut ihan mielettömän ystävällinen ja avulias. Mikko on ostanut mulle Suomesta puhelimen, jonka kaverin kaverin kaveri tuo parin viikon päästä Helsingistä Lissaboniin ja sillä välin käytän vaihtarikaverin ylimääräistä luuria. Taas äiti oli oikeassa, asioilla on tapana järjestyä.

Portugalilaiset miehet seuraamassa jalkapalloa kahvilatilauksen lomassa

Vuffe on vielä toistaiseksi sylikokoa

Tänään kävin ostamalla vakuutusrahoilla uuden laukun, lompakon ja aurinkolasit pöllittyjen tilalle. Laukkuliikkeessä oli maailman ihanin vanha portugalilaispariskunta, jotka oli tosi ystävällisiä ja auttavaisia. Kuultuaan, että multa on varastettu laukku ne oli vielä tuplasti auttavaisempia. Meillä oli yhteisenä kielenä vain portugali, mutta kommunikointi sujui hyvin mun muutamilla lauseilla ja mummon ja papan jutellessa kaikenlaista, josta ymmärsin aina osan. Mun lähtiessä portugalilaismummo vielä suukotti mua molemmille poskille ja toivotti kaikkea hyvää. Tuollaisista ihmisistä jää niin hyvä mieli pitkäksi aikaa!

Padrão dos Descobrimentos eli Monument of Discoveries Belémissä, Lissabonissa

Sitten hieman aiheen viereen ja siitä kauemmas. Yllä olevissa kuvissa on löytöretkien ja keksintöjen muistomerkki Padrão dos Descobrimentos, jota käytiin katsomassa jo kauan aikaa sitten, mutta en oo vielä kirjoittanut siitä mitään. Monumentti on alun perin rakennettu vuonna 1939 Portugalin maailmannäyttelyyn juhlistamaan 1400- ja 1500-luvuille sijoittuvaa tutkimusten aikaa. Tämän jälkeen rakennus hävitettiin, mutta rakennettiin taas uudestaan vuonna 1958. Monumentissa on yhteensä 33 uusien keksintöjen ajalle tärkeää hahmoa, kuten löytäretkeilijöitä, karttureita, kirjailijoita, matemaatikkoja, maalareita ja kolme kuninkaan poikaa. Se sijaitsee Belémissä kuten Bélemin tornikin, josta lisäsin kuvan jo aikaisemmin.

Belémin alue on noin kymmenen kilometrin päässä keskustassa, mutta sinne kannattaa mennä tornin, monumentin, nykytaiteen museon ja Portugalin kuuluisimman leivoksen Pastel de Natan takia. Kermavaniljaleivos on alun perin Belémistä, joten sitä kutsutaan myös Pastel de Belémiksi. Ainakin Lissabonissa leivoksia näkee suunnilleen joka paikassa, muun muassa Alamedan metroasemalla on Pastel de Nata -koju. Juuri Belémiin niitä kannattaa mennä maistamaan Pastéis de Belém -nimiseen leipomoon, josta leivoksia saa tuoreina ja lämpiminä eli järkyttävän hyvinä. Kanelia ja tomusokeria päälle ja nautiskelemaan!